Hymyilitkö matkalla alttarille?

[Happily ever after]

Hymyilin kyllä, mutta itkin myös vähän väliä. Ihan järjettömän hieno ja liikuttava olo oli kyllä koko päivän.

[Asnas*]

Hymyilin koko matkan alttarille ja varmaan melkein koko vihkimisen ajan,oli niin hyvä olla Mies hymyili myös,mutta melkein oli kuulemma itku päässyt kun näki minut ekan kerran kun tultiin iskän kanssa morsiushuoneesta <3

[Spörre]

Jännitti ihan törkeästi, kun lähdin astelemaan kiviportaita alas rantaan vihkipaikalle. Mutta sitten näin sulhasen... ja maailman suurin hymy levisi kasvoilleni. <3 Mies sen sijaan (kuten puolet hääväestä) kyynelehti ihan olan takaa. 

[bridezilla2013]

Siitä hetkestä kun häämarssi alkoi soimaan alkoi kyyneleet virtaamaan Yritin pidätellä itkua ja hymyillä, mutta siitä ei kyllä tullut mitään Noh, vähän arvasinkin sen, ja loppuen lopuksi itkin koko päivän aikana paljon vähemmän mitä odotin

[weeper]

Hymyilin koko matkan, etenkin isin saattaessa. Sulhasen kanssa kirkon etupenkkien ohi kävellessä tosin alkoi kyyneleet virrata, kun katsoin äidin ja mummun itkua.

[Guest nnipsu]

yllätin itsenikin ja hymyilin,enkä jännittänyt. luulin että itken jo pelkästään siitä että kuulen häämarssin alkutahdit.

[viccy]

Meillä oli todella suloiset morsiustyttö ja sulhaspoika, jotka heittelivät edessä terälehtiä, ja heitä katsellessa ei voinut kuin hymyillä. Itku meinasi tulla kun erehdyin katsomaan muutamaa ystävää, mutta sitten katsoin äkkiä eteenpäin ja mietin että "ajattele lapsia, ajattele lapsia", jolloin hymy palasi kasvoille. Meistä on myös hauska kuva alttarilla kun olemme juuri polvistuneet, ja minulla on siinäkin hymy kasvoilla.

[Liljankukkanen]

Hymyilin hieman koko matkan

[kinuskimansikka]

Kävellessä hymyilin koko matkan - välillä nauroin kun huntu jäi mäntyyn jumiin tuulessa ja piti pysähtyä irroittamaan

[Heinämorsian-14]

Hymyilin kyynelten läpi koko matkan. Hymy oli kyllä varmaan melkoisen jännittynyt. Kun pääsin alttarille papin eteen itku loppui, ja loppuajan hymyilin vapautuneesti. Pois lähtiessä hymyilin ja vähän nauroinkin onnellisena

[Noora_85]

Taisin hymyillä siihen asti kun näin ystäväni onnenkyyneleet ja nousi jo pala kurkkuun itselläkin, mutta onneksi sain koottua itseni alttarille päästessä (ja pillahdin itkuun vasta takaisin kävellessä ). 

[wedsy]

Hymyilin ja itkin, molempia äärimmilleen. Tuloksena varmaan aika mielipuolinen ilme.  

[longcat]

Kyyneleet tulivat silmiin, kun häämarssi alkoi soida ja lähdimme isäni kanssa kävelemään. Onneksi alkuliikutuksen jälkeen ei enää itkettänyt, mutta oltiin miehen kanssa molemmat aika vakavia koko toimituksen ajan. Vasta poispäin kävellessä alkoi hymyilyttää!  Hymy leveni lisää, kun kirkon ovien taakse teljetyt 100 japanilaisturistia antoi aplodit! :D (Temppeliaukion kirkko..)

[Carnation_]

Ensin itkin kulman takana, sitten isän käsipuolessa hymyilin ja lopuksi nauroin ääneen, kun musiikki ei pelittänytkään kuten piti vaikka ei nyt alttarille käveltykään. Paljon tunteita.

[sailapaila]

Yritin hymyillä, mutta itku tuli väkisinkin

[Mepu]

Hymyilin, mutta myös nieleskelin kyyneleitä Alttarille päästyä alkoi hirveästi hihittämään, jännitys varmaan laukesi

[Binkie]

Hymyilin, vaikka varsinkin etupenkkejä eli molempien perheitä lähestyttäessä alkoikin itkettää.

[HHVA]

Hymyn ja jännityksen sekainen ilme...  

[morsmaikku2014]

Luulin hymyilleeni matkalla alttarille, tosin moni sanoi minut olleen vakava mutta kuitenkin päättäväinen matkani määränpäästä. Jännitys oli kyllä melkoinen! Yhtä hymyä olimme molemmat poistuessa alttarilta

[Maalaisprinsessa]

Hymyilin ehdottomasti

[Helinäkeiju_]

Luulen hymyilleeni. En ole nähnyt kuvia vielä.

[Tipsis]

Omasta mielestäni hymyilin, mitä nyt sitten välillä itketti, kun satuin katsomaan läheisiäni, jotka tuhersivat itkua.

Kuvista kuitenkin kävi ilmi, että aika vakavana olin siinä kohdassa, kun isän käsikynkästä vaihdoin sulhasen käteen   Kuvista kävi muutenkin ilmi, että hymy oli muutenkin paaaljon leveämpi sitten vihkimisen jälkeen

[050915]

En suoraan sanottuna muista. Vihkimisen alkaessa ajatukset olivat pikkuisen muualla, kun ennen tilaisuuden alkua mummi pyörtyi kirkonpenkkiin ja vihkiminen pääsi alkamaan vasta ambulanssin tultua. Mummi tosin voi siinä vaiheessa jo paremmin ja pääsi pikaisen tarkastuksen jälkeen palaamaan kirkkoon, mutta alttarille kävellessäni en sitä vielä tiennyt - en itse asiassa tiennyt ennen kuin käännyimme kuuntelemaan lauluesitystä aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen. Siinä kohdassa käytiinkin sitten läpi varmaan kaikki ilmeet...

[loreeen]

Onneksi tilanteesta on kuvia, koska itse en muista matkaa alttarille yhtään! Hymyilin siis koko matkan   sulhanen taasen on kuvissa niin vakavana ja itku silmässä  sanoi minulle seuraavana päivänä, että hänen piti keskittyä ettei tule itkuromahdusta kun näki minut isäni käsipuolessa ♥

[watershine]

Hymyilin kyllä koko matkan, huuli väpätti hieman