Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 posts in this topic

hymyilin onnellisena enkä itkenyt

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin. Kun pääsin alttarille piti jo varoa etten naura. Toimituksen jälkeen toinen bestmaneista kertoi, että oli juuri meinannut kyyneleen tirauttaa ja oli katsonut minua pidättelemmässä naurua ja itku kääntyi hänelläkin naurun pidättelyksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja tihrustin itkua samanaikaisesti. Taisin muutenkin itkeä koko päivän aina, kun jotakin vähänkin liikuttavaa tapahtui.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin.. osa vieraista sanoi, että miten ihmeessä pystyin olemaan niin tyynen ja iloisen näköinen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulin hymyilleeni, mutta kuvat kertovat toista, näytän aika hiton vakavalta, vaikka oloni oli paljon mukavampi kuin mitä ennalta pelkäsin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun lähdin isäni käsipuolessa kävelemään alttaria johti olin silkkaa aurinkoista hymyä, mutta herkistyin suunnattomasti kun sain näköpiiriini sulhasen sekä kaikki hymyilevät sukulaiset ja ystävät. Loppumatka meni itkua pidätellessä, samoin kuin kävely pois kirkosta. Kaipa sain muutaman hymyn esille ilman että purin alahuultani pitääkseni kyynervirran aisoissa  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kävelin alttarille leuka väpättäen ja kyyneleet poskilla, itketti liikutuksesta niin, etten yhtään hymyillyt. Pois tullessa kyllä hymyilin.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin. Olin niin onnellinen, etten voinut olla hymyilemättä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä hymyilin koko ajan, mies pidätteli kyyneliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin liikuttava oli tilaisuus, että itkin koko matkan alttarille heti ensimmäisistä häämarssisävelmistä lähtien, samoin myös virren aikana. Hymyn ja itkun sekoitus tuli kirkosta poistumismarssin aikana ja vasta onnellinen hymy kirkon ovilla, kunniakujassa.  :) Onneksi emme valinneet sormusvalaa, koska en olisi kyllä pysynyt sitä ääneen lukemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kun muuten olisi tullut semmonen itku että oksat pois

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, enpä tiedä kun en vielä ole saanut kuvia. Olen iloinen persoona muutenkin joten uskon hymyilleeni koko illan. Kirkko-osio meni täysin multa ohitse (en muista mitään) varmaan hymyilin jonkun verran..

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meillähän ei ollut varsinaista alttaria, eikä vihkimishuoneen ovelta kynttiläpöydälle ollut matka eikä mikään...

Kun astuttiin huoneeseen vihkijän eteen, alkoi simmu vuotaa heti, mutta sen jälkeen olikin melkein pelkkää hymyä ja kultsin vilkuilua tilaisuuden loppuun saakka. Aika hassulta näytti videolla...  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja kunnolla!  

Aluksi pystyin jopa katselemaan vieraita, mutta sitten kun käännyin katsomaan miestäni niin herkistyin.

Huomasin etten enää pystynyt täysillä hymyilemään, posket kramppasivat ja itku meinasi tulla.

Mutta jälkikäteen kuulin että vieraat ainakin näkivät vain minun hymyni...

Ihana hetki!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin niin että hyvä kun ei posket revenneet. Sulhanen oli vakavalla naamalla koko kirkkotoimituksen ajan, ja seremonian alussa mullakin kyllä vähän leuka sitten väpätti, mutta pois mennessä olin kuin Naantalin aurinko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin, tosin varta vasten ajattelin asiaa siihen asti kun suntio avasi kirkon ovet, ettei unohtuisi siinä jännityksessä. Sulhanen oli kyllä hieman vakavan näköinen aluksi, mutta kyllä sekin sitten loppua kohden muisti vähän hymyilläkin.

Hymyilin vielä enemmän pois tullessa, kun vieraat hymyilivät niin kovin nätisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmilla oikein muikea ilme, vähän hymyä yritetään pidätellä, mutta ei se oikein onnistunut  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin alkumatkasta, mutta sitten kun näin komean sulhasen mua alko itkettää ja musiikki sai mut myös kyynelehtimään kun meillä oli alttarillemeno-marssina "meidä biisi" urkuversiona

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin/pidättelin kyyneleitäni/katsoin juhlavieraita

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritin hymyillä mutta se vaihtui vähän väliä jännityksen takia irvistykseksi. Katotaan millaisia kuvia saadaan  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin hymyilin. Yllätyksekseni ei itkettänyt yhtään, vaikka etukäteen pelkäsin olevani Niagaran putous...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin, koko vihkitoimituksen ajankin loistin kuin Naantalin aurinko.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin leveästi. Mies taas kertoi, että koko naama nyki, eikä saanut oikein hymyä eikä vakavaakaan ilmettä pysymään naamallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etukäteen olin varma, että itkisin valtoimenaan matkalla alttarille, mutta sen sijaan taisinkin hymyillä tyynen rauhallisesti!  Monella muulla kyllä näkyi kyyneleet valuvan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now