Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

745 posts in this topic

Tsemppiä hommaan, SpookyBabe! : ) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, pakko minunkin onnitella Jennaa tällaisista uutisista! Odottavan aika on pitkä, sanovat - mutta sanovat myöskin, että odotus palkitaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu näin kävi. : ) Kärsimätön tittelin suhteen tosin, ei vieläkään ole Morsianta tullut.. : D 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluaisinpa tietää mitä tuon miehen päässä oikein liikkuu... Tyyppi toi yhtenä iltana kotiin työpaikan lattialta(?) löytyneen rihkamasormuksen ja oli kuulemma ajatellut nk. läppäkosia sen kanssa, mutta unohti. No, sormus osoittautui sopivaksi, joten saatiinpahan ainakin mun sormuskoko selville :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytiin eilen tosi hieno keskustelu.

Siis "hieno" ja "keskustelu".

 

"Pääsenkö minäkin joskus naimisiin?"

"Mennään vaan."

"No olipa lakoninen vastaus, vähän kuin että mennään vaan ostamaan maitoa."

"Kun ei se naimisiin meneminen ole mulle niin tärkeetä."

"No mulle on."

"Hmm."

 

Että joo, mennään vaan maitokauppaan. Eiku naimisiin. Mitä näitä nyt on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on hyviä uutisia! Aiempi pieni keskustelu miehen kanssa on tehnyt tehtävänsä ja mies on lupautunut, että kosii hyvin pian. Viikonloppuna mies tilasi sormuksen, minulle on tulossa yksikivinen 0.6 ct valkokultianen solitaire.

 

Viime aikoina olen keskittynyt täysin muihin juttuihin, ja mies on itse alkanut ottaa puheeksi naimisiinmenon yhä useammin.

Edited by johku^^

Share this post


Link to post
Share on other sites

johku, jeejee, onnea! (Eka viesti morsiamena mulla!  :wub: )

 

Ja Marjaana, kyllä se selvästi on edes miettinyt asiaa. Se on jo askel eteenpäin. Käykää uus keskustelu, kysyt miksei ole hälle niin tärkeää ja kerrot miksi sulle. Munkin mies oli alkuun just tollanen... "No en tuu menee ikinä naimisiin", "no ei kai tässä kiire oo mihinkään..", "jaa yksinkö meinasit mennä?" jne. Mutta kun kerran istuu oikeasti alas ja pui asian läpi ja jättää sitten hautumaan niin tapahtuu jos on tapahtuakseen. Näin mä uskon. Meillä se vei yli vuoden.

Edited by jennna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos viestistäsi Jennna. Uusi keskustelu käytiinkin, mutta sen jälkeen on fiilis ollut vielä kehnompi. Joko mies ei ollut ajattelemalla ajatellut asiaa ensinkään ja keksi hätäpäissään selitystä selitykseen perään, tai sitten on tosiaankin ajatellut, mutta ei syitä mennä naimisiin, vaan syitä olla kosimatta. Tuo ei-ole-tärkeää selitettiin tyypillisellä eihän-se-mitään-muuta-seliteyksellä. Minä taas en ole koskaan ymmärtänyt tuota selitystä, koska miksi sitä ei sitten voisi tehdä, jos se ei kerta muuta mitään...

Koottuja selityksiä:

 

- Hoidetaanko yksi asia kerrallaan pois alta, jooko?

  * Tällä mies viittasi siihen, että kun oli muutto tulossa, niin ei nyt pysty mihinkään kosimishommiin keskittymään. Muutto vaikutti elämäämme noin kuukauden verran, ei ihan selitä pitempää aikaa.

  * Melkein ainahan on jotain meneillään: opiskelua, uutta työtä, työpaikan vaihtamista, lomautusta, opinnäytetyötä, häitä ja hautajaisia... Ihmettelenpä, että koska sellainen tilanne sitten miehen mielestä mahtaa tulla, että ei ole mitään muuta hoidettavaa.

 

- En mä ole päättänyt, miten kosin kun sä olet romantikko.

  * Joo, olen, mutta mies tietää, että vähemmän on enemmän, en halua mitään suurta tai vaikeasti järjestettävää.

  *  Itselle tulee esim. menneen puolen vuoden ajalta useampikin (mun mielestä) hyvä tilanne: lomamatka, ilta jolloin käytiin samoissa paikoissa kuin ekoilla treffeillä, eka ilta uudessa kodissa, mökkireissut... En sitten tiedä, mikä on miehen mielestä hyvä tilaisuus.

 

- En mä ole sormustakaan ostanut

  * Mies tasan tarkkaan tietää, että valitsisin sormuksen mieluiten itse, meillä on todella eriävät maut, ja mies onkin sanonut että mulle on vaikea ostaa koruja. Olen sanonut, että fiksu mies kosii ilman sormusta.

  * Mies ei tiedä kokoani, eikä sitä voi mistään selvittää, kun en juurikaan käytä sormuksia, edelliset on lahjoja 15 ja 10 vuoden takaa.

  * Jos se (todennäköisesti väärän kokoinen) sormus kerran on oltava, niin mars kauppaan.

 

- Ei meillä ole rahaa häihin, pitää säästää.

  * Mihis säästät, kun ei kerta ole kositukaan. Tuntuu tyhmältä alkaa säästää häihin, jos ei ole kosittu. Jos säästää häihin eli naimisiin oltaisiin menossa, niin miksi ei voi sitten kosia?

  * Jos rahaa käyttää (teko)syynä, niin meidän ammatinvalinnoilla mennään naimisiin viisikymppisinä.

 

Lopuksihan tämä meni sitten siihen, että mies lähestulkoon kiukustui, kun minä näin kamalasti kyseenalaistan hänen halunsa olla mun kanssa enkä usko häntä. Sanoin että uskon hänen kyllä haluavan olla mun kanssa, mutta miksei sitten voi kosia. Tässä nyt kuitenkin ollaan aikuisia kolmekymppisiä, asuttu yhdessä kolme vuotta jne...

Joo, pääsen mä varmaan joskus naimisiin, kyllä mä sen uskon. Ennen luulin, että se kihlaus voisi olla piankin. Nyt tiedän, että se ei todellakaa ole tulossa lähiaikoina, ja tietenkin olen sen vuoksi nyt todella surullinen. Pieni suloinen toivo oli parempi kuin se, että tietää että tosi pitkään aikaan ei kyllä mitään tapahdu.

 

Voi huoh, kiitos taas kun sain purkaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa lohdullista lukea tätä ketjua. En ole siis yksin tämän polven lattiaan kolauttamisen odottelun kanssa. Meillä on käyty nyt tämän kevään aikana ajoittain puolivakavissaan keskusteluja naimisiinmenosta, lähinnä hääjärjestelyjen osalta, eli ollaan mietitty pääasiassa sopivia juhlatiloja. Minun aloitteesta aina tietenkin, mies lähtee keskusteluihin mukaan vaihtelevasti. Olen yrittänyt avata keskustelua lähinnä siitä näkökulmasta, että jos halutaan pitää häät kesällä 2016, pitäisi pian laittaa asioita rullaamaan. Mutta kun tuosta miekkosesta ei sitten ota selvää, mitä hän ihan oikeasti tuumii tästä häähömpötyksestä. On kyllä sanonut sitten joskus kosivansa, mutta yhtään en tiedä, mistä ajankohdasta puhutaan. Miehestä kun ei ota selvää. Tänään sain sellaisen vastauksen, että "ei se 2016 välttämättä liian aikaisin ole", kun pyysin sanomaan ihan suoraan, että ahdistaako nämä puheet ja tuntuuko se 2016 liian aikaiselta häille. Ollaan siis lähemmäs kolmekymppisiä ja yhdessä oltu lähes 8 vuotta, joten ihan noviisipariskunta ei olla, joten ei kai minuakaan nyt liian hätäiseksi voi kutsua. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä onneksi kommunikointi onnistuu ja olemmekin jo muutaman vuoden ajan keskustelleet kihlauksesta ja avioliitosta. Leikittelimme ajatuksella kosimisesta Palatsiaukiolla Pietarissa tai Neuschwansteinin linnassa Hohenschwangaussa, mutta nyt on sellainen kutina, että kosinta tapahtuisi loppuvuodesta Brysselissä, mahdollisesti suosikkiyhtyeeni juhlakeikan aikana.  :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Marjaana, toi ei tarkota et siihen menis liian kauan aikaa. Mä toivotan tsemppiä, nyt se ainakin tietää. Mun mies loppujen lopuksi vain pohjusti hiukan ja kysyi pikaisesti, koska sano et ei ookaan pokkaa järkätä mitään jännää vaikka ensin niin sanoi. Ja yllätti ihan totaalisesti, eli se saattaa olla joku tollanenkin sillon ku sitä vähiten odotat. Nyt antaisin pölyn vähän laskeutua ettei kiristä välejä enempää. Jos ei vuoden sisään jotain tapahdu niin sitten taas voit hiukan vihjailla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jee vähän päivitystä meiän huikeesta tilanteesta :P keskusteluja käyty tasasesti varmaan kaikissa kuviteltavissa olevissa tunnelmissa, itkusta leppoisaan jutusteluun.. Pari viikkoa sitten oli viimeisin keskustelu, joka nyt näyttää olevan se "katkennut kamelinselkä" tän asian suhteen..

Keskustelu, tai sillä kertaa enemmänkin riitely lähti siitä, kun hyvillä fiiliksillä ja leikkimielellä näytin avokille hauskaa sormusta, ts huumorimielellä. No avokkihan meni (taas) ihan vaikeeksi ja mä loukkaannuin.. Lähinnä siitä miten tästä onkaan tullut niin tabu meiän suhteessa koko asiasta. No siinä sitten lopputulema riitelystä oli se, että avokki lupas tän vuoden aikana tapahtuvan jotain, ts että jotain konkreettista joko lapsiasian, tai tän kosintajutun suhteen. Ainoo vaan että homma on niin kärjistynyt, että kuulemma erotaan tai tää asia etenee. Et hienot vaihtoehdot tässä, sopii kyllä erittäin hyvin avokin mustavalkoseen putkiaivologiikkaan..

Lopputulema kuitenkin se, että tavallaan oon ite helpottunut; tää vuosi katotaan ja sitten tietää suuntaa elämälleen. Avokki kuitenkin vielä totes että älä liikaa mieti että ei me mihinkään erota.. Tää koko asia on kuulemma niin iso, eikä hän ehdi prosessoimaan niin nopeasti kun minä.. On kuitenkin koko ajan puhunut meidän yhteisestä tulevaisuudesta, koiraa käytiin katsomassa ja isompaa asuntoa suunniteltu..jostain syystä mä en pysty vaan luottamaan tähän suhteeseen ihan täysin, jos kosintaa ei kuulu.. Ei tosiaan olla enää mitään nuoria, avokki kuukauden päästä täyttää 30 ja mä loppuvuodesta 29. 3 vuotta 2 kk seurusteltu, josta 2 vuotta asuttu (virallisesti) yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä elellään jännittäviä aikoja. Tilasimme sormuksen yhdessä pari kk sitten, ja pitkän odotuksen jälkeen se on saapunut kotiin. Olen päässyt sitä sovittamaan ja nyt se on pistetty takaisin "piiloon" odottamaan oikeaa hetkeä =)

Edited by anapus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei vaan kaikille. Oon stalkkaillu tätä ketjua ajoittain.

Oon mielessäni haaveillu jo pidemmän aikaa häistä ja avioliitosta, mutta en oo miehelle vielä edes kertonu että tällaista ajattelen. En halua yhtään painostaa vaan toivon että toinen olisi täysin oma-aloitteinen asian suhteen, ja luonteeltaan mies on ihan häämyönteinen, tykkää ainakin katsoa Satuhäitä. :D

Kolmisen vuotta ollaan kohta seurusteltu.

No, meillä on lapsi, joten ollaan joka tapauksessa sitouduttu yhteiseen elämään.  Haaveilu on silti niin kivaa. Salaa toivon, että syksyn lomareissulla saisin sormuksen. Saa nähdä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipähei kaikki kosinnan odottelijat! Liitynpä tästä seuraanne  :P

 

Yhdessäoloa rakkaani kanssa on kohta ollut neljä onnellista vuotta, mutta sormus ei ole vielä eksynyt sormeeni ;) Olemme molemmat olleet jo suhteen alusta saakka sitä mieltä, että nyt löytyi se oikea. Itse kun olen tyyppiä "kaikki mulle heti nyt" niin en ole voinut ymmärtää miksei se jo kosi. Olemme monesti puhuneet, että kosinnasta n. vuoden sisällä menemme naimisiin enkä oikein uskalla painostaa miestä. Tiedän, että painostamalla en saa toivottua lopputulosta, joten olen naurulokin tavoin toivonut, että kohta se oma-alotteisesti keksii :D

 

Itse siis toivoisin lähinnä, että pääsisin jo avioliiton auvoiseen satamaan, olisin valmis  karkaamaan vaikkapa ulkomaille kahdestaan. Mies on puolestaan on järkyttynyt haaveilemastani karkumatkasta, hän on sitä mieltä, että mitä isommat häät niin sen parempi! Oh no. Mies on  siis häämyönteinen, viime kesänä kaverin häissä kun meni mm. entiselle valmentajalleen lupailemaan, että joo koko teidän perhe sit tulee ehdottomasti meidän häihin! Joo rakas, unohtuiko pikkujuttu.. se kosinta  :rolleyes:

Olen aika kova organisoimaan asioita, joten olen jo salaa alkanut kansioon suunnittelemaan kaikkea häihin liittyvää :D  meillä on siis jo hääpaikka, häämatka, teemat ja hääpuvun mallit etc. omalta osaltani jo päätetty! (toki mies saa sanansa sanoa jahka kosii ja uskallan näyttää haaveiluni hänelle)

 

Toivotaan, että meistä odottelijoista itse kukin saisi rauhan tämän vuoden puolella! Tsemppiä kaikille :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin ilmiannan itseni. Oon vuoden verran käynyt myötätuntoilemassa (lue: lukemassa) täällä, nyt alkaa odottelu olla jo niin rankkaa että ei riitä pelkkä lukeminen :girl_cray2: Ollaan miehen kanssa 26-vuotiaita ja yhdessä oltu melkein yhdeksän vuotta. :-X Voitte siis kuvitella sen piinan kun kaveripiirin pariskunnat alkaa kihlautumaan/mennä naimisiin ja meillä ei tapahdu mitään :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaipa tämä on tavallaan oikea ketju. Kävin laittamassa sormukset tilaukseen tänään, pari viikkoa pitäisi mennä että tulevat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aika kova organisoimaan asioita, joten olen jo salaa alkanut kansioon suunnittelemaan kaikkea häihin liittyvää :D  meillä on siis jo hääpaikka, häämatka, teemat ja hääpuvun mallit etc. omalta osaltani jo päätetty! (toki mies saa sanansa sanoa jahka kosii ja uskallan näyttää haaveiluni hänelle)

Mäkin oon ajatellu alkavani työstää johonkin vihkoon jo suunnitelmia puvuista, somistuksesta jne. Onpahan sitten edes jotain jo mietittynä valmiiksi. Annan jo itseni haaveilla enemmän, sillä saunanlauteilla mies paljasti, ettei ole yhtään mitään avioliittoa vastaan. :-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Olen aika kova organisoimaan asioita, joten olen jo salaa alkanut kansioon suunnittelemaan kaikkea häihin liittyvää :D  meillä on siis jo hääpaikka, häämatka, teemat ja hääpuvun mallit etc. omalta osaltani jo päätetty! (toki mies saa sanansa sanoa jahka kosii ja uskallan näyttää haaveiluni hänelle)

Mäkin oon ajatellu alkavani työstää johonkin vihkoon jo suunnitelmia puvuista, somistuksesta jne. Onpahan sitten edes jotain jo mietittynä valmiiksi. Annan jo itseni haaveilla enemmän, sillä saunanlauteilla mies paljasti, ettei ole yhtään mitään avioliittoa vastaan. :-)

 

 

Joo, yhtä lailla täälläkin on jo käynyt pinterest-kansio kuumana pitkään, vaikkei sormusta vielä sormessa olekaan. Nyt ollaan edetty enemmän käytännö hommat edellä ja pohdittu häiden ajankohtaa, paikkaa ja bändiä. Yksi alustava varauskin ollaan jo tehty yhteen juhlapaikkaan ensi kesälle. Mutta kihloissa ei siis olla vieläkään :D Mutta enpä ota siitä nyt mitään paineita, kunhan kihloissa ollaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kutsut lähtee vieraille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä tilanne heillä, joilla on puhuttu suunnitelmista!

Meillä mennään täydellisessä tietämättömyydessä siitä, pääsenkö ikinä naimisiin. Yhdessä oltu reilu 6 vuotta. Minä olen sydämessäni tiennyt haluavani sanoa "tahdon" aikalailla 5 vuotta ja mies tietää minun yrittäneen kosia häntä (yritys meni penkin alle, kun mies ei kuunnellut). Mun mies ei juuri keskustele/puhu "vakavista aiheista" tai tulevaisuuden haaveista.

Jokunen viikko sitten sivuttiin hääaihetta hyvin kevyesti. Kerroin toivovani vanhan isäni avioituvan uuden naisystävänsä kanssa. Mies siihen livautti: "Miks ihmeessä? Mitä järkeä mennä naimisiin? Eihän se muuta mitään" Olin siinä hetken hiljaa mielessäni ja vedin henkeä. Totesin: "Ei se muutakaan, paitsi että siinä saa valita kuka on lain silmissä lähin lähiomaisensa". Sanoin, että "mä nyt en oo saanu valita lähiomaisiani (=vanhempani) ja oon saanu mitä oon saanu. Olisin kyllä halunnu valita". Keskustelu loppui siihen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Turhauttaaaaa! 
Ollaan siis puhuttu naimisiinmenosta ihan seurustelun alusta asti ja se on ollut kummallekkin se mitä halutaan. Kuitenkin nyt kun asiasta jotain mainitsee, että millonkas sitten mentäisiin niin mieheltä tulee se "Eihän tässä ole mikään kiire kun kuitenkin joskus mennään"  :girl_cray2: 
Niin, joskus  :girl_sigh:  Itse en ymmärrä miksi odottaa kun voisi toimia.
Olen jotain nelisen vuotta odotellut kosintaa (mies on monesti sanonut haluavansa olla se joka kosii), josta viimeisen vuoden ihan todella odotellut. On ollut hyviä ajankohtia siihen mutta eiii.
Turhauttaa olla joku ikuinen tyttöystävä  :girl_cray2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Turhauttaaaaa! 

Ollaan siis puhuttu naimisiinmenosta ihan seurustelun alusta asti ja se on ollut kummallekkin se mitä halutaan. Kuitenkin nyt kun asiasta jotain mainitsee, että millonkas sitten mentäisiin niin mieheltä tulee se "Eihän tässä ole mikään kiire kun kuitenkin joskus mennään"  :girl_cray2: 

Niin, joskus  :girl_sigh:  Itse en ymmärrä miksi odottaa kun voisi toimia.

Olen jotain nelisen vuotta odotellut kosintaa (mies on monesti sanonut haluavansa olla se joka kosii), josta viimeisen vuoden ihan todella odotellut. On ollut hyviä ajankohtia siihen mutta eiii.

Turhauttaa olla joku ikuinen tyttöystävä  :girl_cray2:

Voi mä niin ymmärrän tuon turhautumisen tunteen. Saman asian kanssa painiskelin viimeiset kolme vuotta. Mies oli täällä juurikin samoilla linjoilla kuin sun miehesi, että "kyllä me sitten joskus mennään". Noh, nyt sentään ollaan päästy asiassa etenemään siinä määrin, että jotakin konkreettista alkaa tapahtua, eli ollaan käytännön asioita häiden suhteen mietitty ja selvitelty. Hyvä homma, että asia on edennyt nyt, mutta se siis siitä romanttisesta yllätyskosinnasta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Turhauttaaaaa! 

Ollaan siis puhuttu naimisiinmenosta ihan seurustelun alusta asti ja se on ollut kummallekkin se mitä halutaan. Kuitenkin nyt kun asiasta jotain mainitsee, että millonkas sitten mentäisiin niin mieheltä tulee se "Eihän tässä ole mikään kiire kun kuitenkin joskus mennään"  :girl_cray2: 

Niin, joskus  :girl_sigh:  Itse en ymmärrä miksi odottaa kun voisi toimia.

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. :girl_haha:

 

Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Turhauttaaaaa! 

Ollaan siis puhuttu naimisiinmenosta ihan seurustelun alusta asti ja se on ollut kummallekkin se mitä halutaan. Kuitenkin nyt kun asiasta jotain mainitsee, että millonkas sitten mentäisiin niin mieheltä tulee se "Eihän tässä ole mikään kiire kun kuitenkin joskus mennään"  :girl_cray2: 

Niin, joskus  :girl_sigh:  Itse en ymmärrä miksi odottaa kun voisi toimia.

Kas, sama vastaus kuin meillä. Tosin viimeksi kun pakotin miehen keskustelemaan aiheesta vastaus oli "Kosin kyllä sitten kun kosin, ja kun se tapahtuu, niin se on menoa sitten." Mies on siis ilmeisesti muutaman kuukauden kihlauksen kannalla, eikä halua kosia ennen kuin on rahallisesti ym. valmis järjestämään häät myös samaan syssyyn. Toivottavasti tajuaa kosia talvella, että saan kesä- tai edes keväthäät. :girl_haha:

 

Tämä on nyt meidän tilanne ja tähän on tyydyttävä. Yhdessä ollaan oltu kohta kahdeksan vuotta, kavereista osa on jo naimissa ja jopa pikkusiskoni taitaa ehtiä naimisiin ennen minua, mutta olkoon. Kyllä mekin sitten joskus.

Kannattaa tosiaan huomioida että jos haluaa PK-seudulla naimisiin, puolitoista vuotta on lyhyt kihlausaika. Tai naimisiin kyllä pääsee mutta juhlapaikan kanssa voi olla nihkeämpää. Näitä voi sujuvasti vihjata miehelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuu vähän hullulta olla turhautunut kun täällä ihmiset on odotelleet paljon pitempiä aikoja.  :rolleyes: Minkäs sitä omille tunteilleen voi. Olen tässä parisen kuukautta tiennyt ja aaivstellut että miehellä on kihlausaikeet mielessä. Aluksi se tuli vähän yllätyksenä, koska olen ajatellut ettei mies pidä moista mitenkään tärkeänä tai ainakaan hänellä ei ole yhtään niin kiire kuin minulla. Olemme olleet vasta vuoden verran yhdessä, mutta toisaalta kumpikaan ei ole ihan nuori enää ja mieskin on minua 10 vuotta vanhempi. Olen tiennyt alusta asti että tässä on mies jonka kanssa haluan elämäni jakaa joten olen ajatellut ettei kihlaus olisi mitenkään hätiköityä. Häät haluaisin pitää kuitenkin vasta kahden vuoden päästä. 

 

Noh, nyt mies on vihjaissut tästä ja juuri eilen viimeksi sanoi kun kävelimme sormuskaupan ohi että " Kyllä sinä vielä tuolaisen sormeen saat" kun jäin siihen tuijottelemaan.  :P Tämä tietenkin saa itseäni tulisille hiilille ja olen pääni puhki miettinyt missä kosinta voisi tapahtua. Olen myös vähän sortunut suunnittelemaan häitä etukäteen : ajankohtaa, paikkaa, kirkkoa, juhlavieraiden määrää yms. Itselläni on muutama oiva vaihtoehto kosinta paikaksi, mutta katsotaan. En vaan MILLÄÄN malttaisi odottaa sitä sormusta tuohon vasempaan. En tiedä olenko ihan hullu, mutta välillä katson nimetöntä jo sillä silmällä että miltä se killuva sormus siinä näyttäisi.  :D

Edited by Adiela

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now