Jump to content
Naimisiin.info

Kuinka moni ottaa yhdysnimen?


Anniina

Recommended Posts

Osa yhdysnimellisistä käyttää esim. puhelimessa ja asioinnissa "X-Y", joku toinen saattaa helposti asioida ns. arkikielessä pelkällä miehen sukunimellä tai vaihtoehtoisesti omalla sukunimellään.

Tiedän kyllä. Mutta kun virallinen nimi on se yhdysnimi, niin miksei sitä sitten käytetä joka paikassa? En vaan tajua. Jos se nimi tuntuu pitkältä, vaikealta tms, miksi sitten otti yhdysnimen?

t: tyhmä mutta ei blondi ;)

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 107
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

^Samaa ihmettelen kuin marrasmorsian. Jos yhdysnimen omistava käyttää vain jompaakumpaa yhdysnimen osaa, seuraa siitä sekin ongelma, ettei voi koskaan tietää, onko (nais)ihmisen sukunimi oikeasti se, minkä hän sanoo sen olevan. Voisin myös kuvitella, että monet ulkopuoliset tulkitsevat omaa nimeään käyttävällä naimisissa olevalla naisella olevan kuitenkin yhdysnimen, vaikka näin ei olisikaan. Itse en ainakaan naimisiin mentyäni välittäisi nähdä tai kuulla minulle laitettua yhdysnimeä missään yhteydessä, koska minulla ei sellaista tule olemaan. Mutta mistä sen voi tietää ulkopuoliset, jotka ovat tottuneet siihen, että vain yhtä sukunimeä käyttävällä naimisissa olevalla naisella onkin virallisesti kaksoisnimi?

En noin yleisesti ottaen pidä koko kaksoisnimimahdollisuudesta, varsinkin kun noita nimiä käyttävät pääasiassa vain naiset. Ne luovat jonkinlaista naisten nimettömyyden kulttuuria, jossa naisen nimi voi olla suunnilleen mitä tahansa, mitä joku haluaa sen olevan.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

Guest Anskutin

Joku tuossa pohti xxxx-xxxxxxxxx-xxxxx tyyppisen nimen mahdollisuutta. Kyllä se laillinen olisi. Tiedän pohjalaissyntyisen naisen, jonka nimi on tyyliin Ala-Jotakin-Yli-Jotainmuuta! Aikamoinen hirvitys se on, mutta sellaisen ovat viranomaiset hyväksyneet. Mielestäni yhdysnimi on tyylikäs silloin, kun molemmat nimet ovat lyhyitä ja/tai harvinaisia. Yksi täällä huomioimaton yhdysnimen hyvä puoli on, että silloin kaikki tietävät, että tuo on naimisissa. Kun nykyään monella rouvalla on vain yksi sormus, niin siitäkään ei siviilisäätyä tiedä. Jos on yhdet sormukset ja eri sukunimi, kukaan ei tiedä, ovatko avo vai avio...

Link to comment
Share on other sites

Yksi täällä huomioimaton yhdysnimen hyvä puoli on, että silloin kaikki tietävät, että tuo on naimisissa. Kun nykyään monella rouvalla on vain yksi sormus, niin siitäkään ei siviilisäätyä tiedä. Jos on yhdet sormukset ja eri sukunimi, kukaan ei tiedä, ovatko avo vai avio...

Hyvä huomio. Toisaalta voidaan kysyä, 1) miksi siviilisäädyn pitää tulla ulkopuolisille selväksi; 2) miksi juuri naisen kohdalla siviilisäädyn näkyminen on tärkeää? Miehestähän ei siviilisääty perinteisesti näy, koska miehen nimi ei yleensä muutu, ja sormuksiakin on perinteisesti ollut miehillä vain yksi, oli sitten kihloissa tai naimisissa.

Link to comment
Share on other sites

Minulla syy kaksoisnimen ottamiseen on ihan puhtaasti tunnepohjainen; haluan pitää oman sukunimeni koska a ) olen hyvin läheinen perheeni kanssa ja haluan säilyttää isäni nimen etunimeni perässä b ) minut tunnetaan työelämässä tällä nimellä niin perheeni taustan kuin oman työni kautta ja siihen liittyen c ) olen ollut kerran aiemmin naimisissa ja tuolloin vaihdoin nimeni mutta vaihdoin eron jälkeen tyttönimeni takaisin vannoen etten siitä enää koskaa luovu kun sitä oli niin ikävä koko avioliiton ajan ja tästä johtuen olen siis vaihtanut 6 vuoden sisään esim. sähköpostiosoitettani jo ihan liian monta kertaa (tämä nyt ei ole iso syy, mutta kyllä se käytännön toimintaa vaikeuttaa kun sähköposti on pääasiallinen yhteydenpitokeino asiakkaisiin).

Rokille on tärkeää, että otan hänen nimensä ja minustakin se olisi ihanaa ihan perinteiden vuoksi. Omastani en silti em. syistä halua luopua, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää yhdysnimi. Nimestäni tulee 15 -kirjaiminen ****nen-*****nen "nimihirviö", mutta vaikka molemmat nimet alkavat samalla kirjaimella ja päättyvät -nen, nimi kuulostaa oikeastaan aika hauskalta. Rokin sukunimi on kiva ja tosi harvinainen :) Ainakin kaikki ovat puhjenneet leveään hymyyn sen kuullessaan ja meitä molempia naurattaa aina kun nimen johonkin kirjoitan. Niin että sehän on vain kivaa kun ihmisille tulee hyvä mieli :)

Yo. keskusteluun viitaten, itse aion käyttää töissä vain tyttönimeäni. Voi hyvin olla että vinkuroin nimeni kanssa siten että käytän joissain tapauksissa pelkästään mieheni nimeä, esim. voisin kuvitella että joissain tapauksessa me voisimme olla Solalen ja Rokki *****nen, eli voisin viitata meihin mieheni sukunimellä. En nää sitä mitenkään ongelmana, virallisissa yhteyksissä tietenkin käytän koko nimeä. En koe että sillä olisi niin suurta merkitystä mikä kukakin luulee minun virallisen nimeni olevan, tärkeintä että kaikki viralliset paperit ja kortit on rekistereissä olevalla, virallisella nimellä ja että työasioissa käytän säännönmukaisesti edelleen tyttönimeäni (paitsi kun allekirjoitan virallisia papereita kuten hallituksen kokouspöytäkirjoja tms., jolloin kirjoitan koko nimen). Jos siis joku lukee lehdestä jonkun työhön liittyvän jutun jossa minuun viitataan tyttönimelläni ja jää miettimään että eikös se mennyt naimisiin, ja olikos sillä nyt yhdysnimi vai mikä, niin ei se hirveästi minua liikuta. Saahan sitä pohtia, eikö nuo lie pohtineet jo useampaan kertaan nimeeni liittyviä asioita kun se nyt kuitenkin on muuttunut eestaas jo muutenkin viime vuosina.. Ja jos oikein jää vaivaamaan niin saahan sitä sitten kysyä :)

Link to comment
Share on other sites

Tätä mä olen pähkinyt. Mies haluaisi ehdottomasti että otan hänen sukunimensä (todella harvinainen). En kuitenkaan näe itseäni siinä nimessä yhtään. Pelkästään oman nimeni pitäminen taas tuntuu.. no ei sekään tunnu hyvältä. Haluan kuitenkin ihan nimenkin puolesta olla mieheni vaimo. :) Nämä on ihan siis tunneseikkoja.

Tällä hetkellä olen kallistunut yhdysnimenpuoleen, koska se tuntuisi eniten omalta. Aiemmin naureskeltiin vaan, että olisipas se virastoihmisten kauhu (kaksi vierasperäistä nimeä), mutta tuo oma nimeni tuntuu taipuvan niin hyvin nykyään oikein ilman tavailua, niin eipä se nyt niin paha olisi. Ja kun on kaksi vierasperäistä nimeä, ne myös sopii yhteen. HELPPOUDEN vuoksi käyttäisin todennäköisesti arkikielessä ihan vaan omaa sukunimeäni..

Link to comment
Share on other sites

Minäkin kallistun melko varmasti yhdysnimeen. Välillä saan semmosia kohtauksia, että haluaisin kovasti olla sukunimeltäni sama ku mieheni, mutta sitte kun ajattelen asiaa järjellä ja laitan sentimentaaliset ajatukseni syrjään, olen taas vahvasti yhdysnimen kannalla. Haluan ehdottomasti, että minulla on sama sukunimi kuin mahdollisilla tulevilla lapsillani ja se on lasten osalta sovittu jo kauan sitten miehen sukunimeksi. :) Toisaalta haluan, että minut yhdistetään työn ja muutamien muidenkin juttujen puolesta samaksi henkilöksi jatkossakin. Ja minulla on erottuva nimi, josta on ollut paljon hyötyä monessa työhöni liittyvässä jutussa. Että eiköhän siinä ole jo riittävästi perusteluja. Miten sen pitkän (no, voisi olla pitempikin) nimen kanssa sitten touhutaan, saa nähdä. Luulen, että minäkin arkikielessä olen oman nimiseni eli ei muutosta siihen.

Minusta on yllättävää, että niin moni nainen haluaa luopua tyttönimestään ja miten harvinaista yhdysnimen ottaminen loppujen lopuksi on. Tiedän kyllä, että minunkin isäni luultavasti tuhahtelee tyttären touhuille, jos ja kun kuulee nimestä.

Muokattu: , käyttäjä: salza08
Link to comment
Share on other sites

Minusta on yllättävää, että niin moni nainen haluaa luopua tyttönimestään ja miten harvinaista yhdysnimen ottaminen loppujen lopuksi on.

No aika moni nainen, joka ei halua luopua tyttönimestään, ei ota sitä yhdysnimeä juuri siksi. Yhdysnimihän ei ole sama asia kuin oman sukunimen pitäminen - siinä (yhdysnimen ottamisessa) nimi nimittäin vaihtuu. Jo kauan sitten on ollut muitakin vaihtoehtoja kuin yhdysnimi tai pelkkä miehen nimi - ja minusta taas on yllättävää, miten välillä vaikuttaa kuin jotkut eivät tätä tietäisi.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

No aika moni nainen, joka ei halua luopua tyttönimestään, ei ota sitä yhdysnimeä juuri siksi. Yhdysnimihän ei ole sama asia kuin oman sukunimen pitäminen - siinä (yhdysnimen ottamisessa) nimi nimittäin vaihtuu. Jo kauan sitten on ollut muitakin vaihtoehtoja kuin yhdysnimi tai pelkkä miehen nimi - ja minusta taas on yllättävää, miten välillä vaikuttaa kuin jotkut eivät tätä tietäisi.

Niin totta. Itse otin yhdysnimen, ja se tarkoittaa sitä, että mieheni nimi on meidän perheemme yhteinen nimi, ja minä käytän perheen yhteisen nimen edessä henkilökohtaista nimeä, eli tyttönimeäni.

Tyttönimestäni en halunnut luopua, koska miehen nimellä minulla olisi ollut täyskaima samalla alalla, ja muutenkin tyttönimeni, jota olen työelämässä tottunut käyttämään on ytimekäs ja mieleen jäävä. Käytän nykyään töissä koko yhdysnimeä, mutta mielestäni on ymmärrettävää, että ihmiset ymmärtävät helpommin Linda Hjelt-Lehtosen olevan naimisiin mennyt Linda Hjelt, kuin jos olisin luopunut omasta nimestäni kokonaan.

Link to comment
Share on other sites

Täällä myös yksi yhdysnimen ottaja. Oma sukunimeni on suht harvinainen, olen erittäin perhe/sukurakas ja sukunimeni on vahvasti osana omaa identiteettiäni, joten haluan pitää sen. Olin itse asiassa päättänyt sen jo todella todella nuorena. Mieheni nimi on myös todella harvinainen, suomenruotsalainen nimi ja vain 4 kirjainta pitkä, joten se sopii hyvin oman nimeni perään. Jos miehen sukunimi olisi ollut pitkä ja perinteinen, olisin pitänyt vain oman nimeni.

Link to comment
Share on other sites

Guest Aurelius

Minäkin otan yhdysnimen. Nimen alkuosa on ensimmäiseltä mieheltäni - hänen kanssaan minulla on kaksi yhteistä lasta. Lisäksi olen työssäni tunnettu tällä nimellä. Tulevan miehen nimeä en yksistään ota, koska sen niminen ihminen on samalla seudulla samalla alalla. Niinpä otan yhdysnimen. Luultavasti tulen saamaan kommentteja asiasta. Valinta on kuitenkin omani.

Link to comment
Share on other sites

Juttelin ystäväni kanssa, jolla on yhdysnimi ja aloin taas epäröidä. Hän kertoi, että käytännössä hänen viralilsta yhdysnimeään käyttää harva ja postia tulee millä sattuun nimellä. Häntä ärsyttää kamalasti pelkällä miehen sukunimellä kutsuminen. Katuu yhdysnimen ottoa, ja sanoi sen suoraan.

Minulla on hyvä ja selkeä oma tyttönimi enkä missään nimessä halua siitä luopua. Eli yksi vaihtoehto on pois. Nyt kiemurtelen, otanko mieheni nimen vai en. Ystäväni esimerkki on kyllä varoittava.

Oliskos näistä kokemuksista jollakin esimerkkiä? Miten yhdysnimi toimii käytännössä?

Muokattu: , käyttäjä: salza08
Link to comment
Share on other sites

Täällä yksi joka kääntymässä yhdysnimen kannalle. Häihin aikaa muutama viikko eli ehkä olisi jo aika päättää :)

Mulla syyt myös tunnepohjaisia. Eli meillä suhteellisen pieni suku ja harvinainen sukunimi, en haluaisi millään luopua siitä. Myös miehellä melko harvinainen nen-loppuinen sukunimi, jonka haluaisin siitä syystä, että haluaisin jatkossa olla mahdollisten lapsien kanssa samalla nimellä.

Olen kuullut ties kuinka paljon viime aikoina kritiikkiä siitä kuinka epäkäytännöllisiä ja mauttomia kaksiosaiset nimet ovat, mutta sitten olen myös miettinyt että hittoakos se muille kuuluu, itseäni varten nimeni valitsen. Tuleva sulho ei ole moksiskaan kaksiosaisesta nimestä.

Olkoon kuinka hankala tahansa niin jotenkin sen suttaan papereihin :)

Olen myös sitä mieltä, että kun yhdysnimen ottaa niin sitä myös käyttää. Eli JOS (ja kun) yhdysnimeen lopullisesti päädyn niin aion kyllä sitten käyttää sitä jatkossa joka puolella. En siis vaihtele tilanteen mukaan tyttönimeä ja miehen nimeä...mun mielestä se ois hölmöä!

Link to comment
Share on other sites

miehen sukunimi perään sen takia että hän sen ehdottomasti haluaa :D ja ollanhan siinä sitten yhtä suurta perhettä :-X

Siis jos miehesi haluaa yhdysnimen, niin silti sinä olet se, joka sen ottaa? :blink: Kai tiedätte, että myös miehesi voi ottaa sen yhdysnimen ja sinä pitää vain omasi?

Mulla syyt myös tunnepohjaisia. Eli meillä suhteellisen pieni suku ja harvinainen sukunimi, en haluaisi millään luopua siitä. Myös miehellä melko harvinainen nen-loppuinen sukunimi, jonka haluaisin siitä syystä, että haluaisin jatkossa olla mahdollisten lapsien kanssa samalla nimellä.

No mutta sehän ei ole mikään ongelma, voitte päättää antaa lapsille sinun sukunimen. Kai tiedät, että lapset saavat aina sairaalassa äidin sukunimen, ja että se täytyy erikseen vaihtaa isän nimelle? Nainen voi aina halutessaan antaa sukunimensä lapsilleen - paitsi jos hänellä on kaksoisnimi, jolloin lapset saavat siitä sen yhteisen osuuden (eli miehen nimen).

Link to comment
Share on other sites

No mutta sehän ei ole mikään ongelma, voitte päättää antaa lapsille sinun sukunimen.

Ehkäpä jkp nimenomaan haluaa, että koko perheellä (hän itse, lapset ja mies)on "yhteinen" sukunimi? Mulle tulee yhdysnimi ihan sen vuoksi että pidän omasta sukunimestäni enkä siitä halua luopua, ja lisäksi liki 30 vuoden aikana nimi on muodostunut vahvaksi osaksi omaa identiteettiäni. Toisaalta haluan mahdollisten tulevien lasten vuoksi, että koko perheellä on myös sama sukunimi käytössä- eli miehen sukunimi. Mies kun ei halua muuttaa sukunimeään eikä ottaa yhdysnimeä. En viitsi pakottamaankaan ryhtyä, koska itselleni yhdysnimen ottaminen sopii hyvin. Onpahan kunnon litania nimiä, kun mulla on etunimiäkin 3 kappaletta :lol:

Muokattu: , käyttäjä: Solange
Link to comment
Share on other sites

Mä pähkäilen ihan saman asian kanssa. Samoja ajatuksia kuin Salza08:lla. Mulle mun sukunimi on tärkeä, jollain lailla kuulun tähän sukuun. Tiedän juuret ja kehityksen. Miehen isän suvusta ei meistä kukaan tiedä juurikaan mitään. Miehne isä ei koskaan ole asunut mieheni kotona, eikä mieheni oli isänsä puolelta tavannut muita sukulaisia kuin isänsä. Jotenkin minusta olisi ihan kamalaa liittyä sukuun, josta en tiedä mitään.

Vahviten olen sitä mieltä, että pidän oman sukunimeni, mutta miehelleni olisi jostain syystä todella tärkeää, että minulla olisi edes toisena osana hänen sukunimensä. Tähän sitten tulee niitä kommentteja, joita jkp:kin on saanut, kuinka hankalaa ja mautonta on kun on tuplasukunimi.

Kaasoni on ehdottamasti sitä mieltä, että mun pitää ottaa vain miehen sukunimi, koska niin kuuluu tehdä ;) Äitini kanssa juttelin ja se totesi siihen, että eihän teillä ole sama etunimikään :P ... Mutta minulla on vielä aikaa pähkäillä tämän sukunimi hirvityksen kanssa puoli vuotta.

Link to comment
Share on other sites

Itsekin pähkäilen tämän asian kanssa... Ja enää parisen viikkoa aikaa miettiä ;)

Vaihtoehtoina siis oman nimen pitäminen ja yhdysnimi. Olen ajatellut pitää omani, koska niin hankala hoitaa passi- ym. asioita täältä käsin (ulkosuomalaisena)... Onko yhdysnimen ottaessa myöskin passi ym. uusittava yhtä pikaisesti, osaisiko kukaan sanoa..? Monilla kun näyttää käytännössä olevan niin, että eivät joka tilanteessa yhdysnimeä käytä...

(Olen kyllä periaatteessa sitä mieltä, että sitä virallista nimeä sitten käytetään joka tilanteessa, mutta tässä tapauksessa sen "kiertäminen" kyllä helpottaisi asiaa... ;))

Link to comment
Share on other sites

Mulla siis yhdysnimi. Mulla on kaksi lasta entisestä avoliitosta ja lapset mun tyttönimellä. Aviomieheni kanssa meillä on yksi yhteinen lapsi, joka myös mun tyttönimellä, eli kaikki lapset on mun sukunimellä.

Miehellä ei ollut vaihtoehtona ottaa mun sukunimeä, on vanhanaikainen :) Mä halusin kuitenkin saman nimen kuin miehellä, joten sitten siis yhdysnimi. Ei oo liian pitkä, ihan kiva yhdistelmä oikeastaan.

Meinaan käyttää koko yhdysnimeä tulevaisuudessa.

Link to comment
Share on other sites

Onko yhdysnimen ottaessa myöskin passi ym. uusittava yhtä pikaisesti, osaisiko kukaan sanoa..? Monilla kun näyttää käytännössä olevan niin, että eivät joka tilanteessa yhdysnimeä käytä...

Yhdysnimi on kokonaan uusi sukunimi. Vaikka sen alkuosa olisi kuinka se sama vanha sukunimi, sinulla on kuitenkin kokonaan uusi sukunimi. Sen takia kaikki korttien vaihdot ja nimenmuutoksen ilmoitukset on hoidettava ihan yhtä ripeästi kuin sellaisessakin nimenvaihdossa jossa nimi muuttuu kokonaan.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 4 months later...

Mielipiteitä kysyisin. Onko hassua kun ihan pikkasen päälle kaksikymppisellä naisella on yhdysnimi?

Olen sanonut aina että otan miehen sukunimen, mutta sitten kun tulisi aika, niin olen alkanut epäröimään.

Kun on se oma tyttönimi sittenkin aika kiva..

Kyllä minä sen varmaan vaihdan, mutta tämä on vähän sellaista tosipaikan edessä epäröintiä.

Link to comment
Share on other sites

Mielipiteitä kysyisin. Onko hassua kun ihan pikkasen päälle kaksikymppisellä naisella on yhdysnimi?

Olen sanonut aina että otan miehen sukunimen, mutta sitten kun tulisi aika, niin olen alkanut epäröimään.

Kun on se oma tyttönimi sittenkin aika kiva..

Kyllä minä sen varmaan vaihdan, mutta tämä on vähän sellaista tosipaikan edessä epäröintiä.

No etkö ole ajatellut, että pitäisit oman nimesi sellaisenaan? ;) Onko sulhasesi pohtinut nimiasiaa lainkaan ja voisiko hän ajatella nimensä vaihtamista? Entä onko se yhteinen nimi mielestänne välttämättömyys?

Ei sinänsä minusta yhdysnimi ole päälle parikymppisellä yhtään hassu. Ja aika menee nopeasti, pian olet jo kolmekymppinen ennen kuin huomaatkaan. Kyllä ne nimipäätökset niin kuin muutkin päätökset kannattaa tehdä vähän pidemmällä aikatähtäimellä mielestäni kuin vain tätä hetkeä ajatellen.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...