Jump to content
Naimisiin.info

Itkitkö häissäsi?


Trio

Recommended Posts

Luulin, että tulen itkemään kuin Niagara koko päivän, mutta yllättävää kyllä alttarilla sain nieleksittyä ja vihkimisen jälkeenkään kyyneleet kävi vain kostuttamassa silmäkulmia.

 

Hymyilin vain koko päivän ja olin niin helpottuneen onnellinen. Kaikki oli niin täydellistä ja sain maailman ihanimman miehen rinnalleni.  :tender:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • Replies 193
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Pelkäsin etukäteen itkua varsinkin kirkon käytävää kävellessä, mutta pelkoni osoittautuivat aivan turhaksi. Päinvastoin. Heti, kun kirkon ovet avattiin ja marssi rupesi soimaan, mua rupesi vain hymyilyttämään ja naurattamaan :). Alttarilla ei ollut mitään ongelmaa. Poislähtiessä miehen käsipuolessa rupesi taas naurattamaan ja naurahdinkin muutaman kerran ääneen, kun ei vaan voinut hillitä. Kuvissakin olen kuin Hangon keksi. Koko päivänä ei oikeastaan tullut yhtään itkettävää hetkeä. Kaikkien puheet olivat enemmän hauskoja, kuin koskettavia. Oman puheeni lopussa oli ihan hetki, jolloin vähän tuntui pala kurkussa. Muut sanoivat, että se oli itkettävä puhe.

 

Päivän ainoa itku tuli hotellihuoneessa, kun hääpuvut oli riisuttu ja kaikki ihanuus jo ohi. Availimme kortteja ja joimme kuoharia kylpytakeissa ja siinä tuli itku onnesta ja helpotuksesta ja osittain myös ikävästä, että nyt se kaikki on ohi.

Link to comment
Share on other sites

Itkin kuin lapsi alttarilta pois kävellessä (hävettää vähän jälkikäteen :D), olen muutenkin sellainen herkkis ja oli niin intiimi tunnelma kirkossa jossa oli vain perhe ja läheisimmät ystävät (joista suuri osa itki myös). Liikutti myös se, että 12 vuoden ja monen vaikeuden jälkeen todella pääsimme mieheni kanssa naimisiin <3 onneksi en tiennyt vielä silloin olevani raskaana, olisin liikuttunut siitä varmaan vielä enemmän, tosin se ehkä selittääkin tunnekuohua.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Itse olen aika herkkis/itkuiivari, itken ilosta, että surusta :D Hääpäivänä kaikki sujui hyvin, eli ei siis itkettänyt, siihen asti, kunnes lähdin kävelemään kirkon portaita päin, jossa isäni odotti komeana valmiina ottamaan minut käsikynkkäänsä. Kaikki sen aamun jännitys ja valmistelut purkautui ja itkuhan siinä tuli. Oltiin sovittu siuntion kanssa, että kirkon salin ovia pidetään kiinni ennen kuin sisääntulomarssi alkaa, joten sain siinä aikaa koota itseni. Kun häämarssi alkoi soida, lähdettiin kävelemään pitkin alttaria ja sitten kun näin kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät, niin en voinut enään pidätellä kyyneliä... Kun pääsin alttarin päähän tulevan mieheni viereen, rauhoituin. Papin puheen aikana tuli muutama kyynel, ajattelin, että selviän loppuun ilman itkua, mutta sieltähän se taas alkoi sormuslupausten jälkeen esitetyn Suojelusenkeli -kappaleen aikana, mikä soitettiin ihanasti sello&viulu -duetolla :tender:

 

Sitten menikin tovi ilman itkuja ja kiitos meikkaajani, ripsari ja meikki oli pysynyt hyvin. Muutamat kyyneleet tuli vieraiden kättely/halaus jonossa, mutta loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. Ruokailun ja kahvien välissä oli morsiamen isän puhe, joten siinä avautuivat taasen kyynelkanavat :D Jossain vaiheessa juhlissa äitini luki minulle ihanan runon, joten siinäkin tuli itku. Illal viimeinen itku tuli häätanssimme aikana. Meillä oli aivan ihana laulaja, joka lauloi Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna biisin. Heti kun kuulin alkusäveleet niin hanat aukes :girl_cray3:

 

Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että jos itkettää, niin sitten itkettää.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Itse olin ajatellut etukäteen, että en haluaisi itkeä silloin kun kävelen alttarille. Kuitenkin jännitys jne. teki sen, että väkisin itketti. Lopullisesti sitten kyyneleet tuli kun sulhanen piti puheensa ja puhui niin kauniisti minusta. Eikä kyllä jälkikäteen kaduta yhtään oma itkuni, sillä samaan aikaan itki varmasti kaikki naispuoliset vieraat :D :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 4 months later...
  • 4 weeks later...
  • 1 month later...

Oletin, että itken kirkossa vähintään urkujen soidessa (valitessa jo rupesi itkettämään), mutta kunnon pillittämiseltä säästyttiin. Itku meinasi varmaan jännityksestä tulla valokuvaukseen mennessä, kun olimme näkemässä toisemme ekaa kertaa ja herkistyin kyllä siinä sitten kun nähtiin toisemme. Lisäksi alttarille kävellessä olin herkistyneessä tilassa, varsinkin sitten kun näin tiettyjen läheisten tuhraavan itkua ja sormusvaloja sanoessa piti myös vähän henkäistä liikutukselta. Yllätin siis itsenikin etten vollottanut :D

Link to comment
Share on other sites

  • 10 months later...
  • 10 months later...

Yllätin itseni täydellisesti: normaalisti olen superherkistelijä, mutta hääpäivänä en tirauttanut koko päivänä kyyneltäkään. Vihkimisen aikana meinasi tulla liikutus, mutta sain pidäteltyä, kun siviilivihkiminen oli nopeasti ohi, enkä katsonut todistajiin vihkimisen aikana. Sen jälkeen vain hymyilin onnellisena yöhön saakka :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...