Trio

Itkitkö häissäsi?


194 posts in this topic

Luulin, että tulen itkemään kuin Niagara koko päivän, mutta yllättävää kyllä alttarilla sain nieleksittyä ja vihkimisen jälkeenkään kyyneleet kävi vain kostuttamassa silmäkulmia.

 

Hymyilin vain koko päivän ja olin niin helpottuneen onnellinen. Kaikki oli niin täydellistä ja sain maailman ihanimman miehen rinnalleni.  :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkäsin etukäteen itkua varsinkin kirkon käytävää kävellessä, mutta pelkoni osoittautuivat aivan turhaksi. Päinvastoin. Heti, kun kirkon ovet avattiin ja marssi rupesi soimaan, mua rupesi vain hymyilyttämään ja naurattamaan :). Alttarilla ei ollut mitään ongelmaa. Poislähtiessä miehen käsipuolessa rupesi taas naurattamaan ja naurahdinkin muutaman kerran ääneen, kun ei vaan voinut hillitä. Kuvissakin olen kuin Hangon keksi. Koko päivänä ei oikeastaan tullut yhtään itkettävää hetkeä. Kaikkien puheet olivat enemmän hauskoja, kuin koskettavia. Oman puheeni lopussa oli ihan hetki, jolloin vähän tuntui pala kurkussa. Muut sanoivat, että se oli itkettävä puhe.

 

Päivän ainoa itku tuli hotellihuoneessa, kun hääpuvut oli riisuttu ja kaikki ihanuus jo ohi. Availimme kortteja ja joimme kuoharia kylpytakeissa ja siinä tuli itku onnesta ja helpotuksesta ja osittain myös ikävästä, että nyt se kaikki on ohi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meitä molempia varmaan jännitti niin paljon, että ei itketty :D Itse pelkäsin, että itken vuolaasti kirkossa, hymyilin kuulemma koko ajan onnellisen näköisenä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin kuin lapsi alttarilta pois kävellessä (hävettää vähän jälkikäteen :D), olen muutenkin sellainen herkkis ja oli niin intiimi tunnelma kirkossa jossa oli vain perhe ja läheisimmät ystävät (joista suuri osa itki myös). Liikutti myös se, että 12 vuoden ja monen vaikeuden jälkeen todella pääsimme mieheni kanssa naimisiin <3 onneksi en tiennyt vielä silloin olevani raskaana, olisin liikuttunut siitä varmaan vielä enemmän, tosin se ehkä selittääkin tunnekuohua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen aika herkkis/itkuiivari, itken ilosta, että surusta :D Hääpäivänä kaikki sujui hyvin, eli ei siis itkettänyt, siihen asti, kunnes lähdin kävelemään kirkon portaita päin, jossa isäni odotti komeana valmiina ottamaan minut käsikynkkäänsä. Kaikki sen aamun jännitys ja valmistelut purkautui ja itkuhan siinä tuli. Oltiin sovittu siuntion kanssa, että kirkon salin ovia pidetään kiinni ennen kuin sisääntulomarssi alkaa, joten sain siinä aikaa koota itseni. Kun häämarssi alkoi soida, lähdettiin kävelemään pitkin alttaria ja sitten kun näin kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät, niin en voinut enään pidätellä kyyneliä... Kun pääsin alttarin päähän tulevan mieheni viereen, rauhoituin. Papin puheen aikana tuli muutama kyynel, ajattelin, että selviän loppuun ilman itkua, mutta sieltähän se taas alkoi sormuslupausten jälkeen esitetyn Suojelusenkeli -kappaleen aikana, mikä soitettiin ihanasti sello&viulu -duetolla :tender:

 

Sitten menikin tovi ilman itkuja ja kiitos meikkaajani, ripsari ja meikki oli pysynyt hyvin. Muutamat kyyneleet tuli vieraiden kättely/halaus jonossa, mutta loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. Ruokailun ja kahvien välissä oli morsiamen isän puhe, joten siinä avautuivat taasen kyynelkanavat :D Jossain vaiheessa juhlissa äitini luki minulle ihanan runon, joten siinäkin tuli itku. Illal viimeinen itku tuli häätanssimme aikana. Meillä oli aivan ihana laulaja, joka lauloi Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna biisin. Heti kun kuulin alkusäveleet niin hanat aukes :girl_cray3:

 

Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että jos itkettää, niin sitten itkettää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olin ajatellut etukäteen, että en haluaisi itkeä silloin kun kävelen alttarille. Kuitenkin jännitys jne. teki sen, että väkisin itketti. Lopullisesti sitten kyyneleet tuli kun sulhanen piti puheensa ja puhui niin kauniisti minusta. Eikä kyllä jälkikäteen kaduta yhtään oma itkuni, sillä samaan aikaan itki varmasti kaikki naispuoliset vieraat :D :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Normaalisti itken pienestäkin asiasta, mutta hääpäivänä en itkenyt yhtään. Ehkäpä se johtui siitä, että olin käynyt vihkisen mielessäni jo niin monesti läpi, että oikea tilanne tuntui helpommalta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkimme molemmat jo ennen häitä häämarssia valitessamme. Ehkä juuri siksi ei niin paljon itkettänyt itse hääpäivänä. Muutama kyynel silti alttarilla vierähti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ajatellut etten itke, mutta kyllähän sitä tuli itkettyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häätanssin aikana tuli itku, se oli vaan niiiiin meidän biisi ja siinä toiseen nojaten ympäröivä maailma kaikkosi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin yrittänyt totutella etukäteen musiikkiin, jonka tahdisssa kuljin "alttarille", mutta siltihän se tippa väkisinkin pyrki linssiin. Ehkä ei kuitenkaan niin pahasti, mitä olisi ollut ilman ennakkoharjoittelua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin hieman vihkitilaisuudessa ystävien lauluesityksen aikana, sekä juhlassa puheiden aikana. Mutta ei mitään hillitöntä itkukohtausta kyllä tullut ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yleensä liikutun ja itken helposti, mutta jostain syystä en hääpäivänä itkenyt, vaikka liikuttavialta tuntuvia hetkiä olikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En varsinaisesti itkenyt, mutta olin liikuttunut ja varsinkin isäni ja appiukon puheiden aikana silmät kyllä hieman kostuivat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oletin, että itken kirkossa vähintään urkujen soidessa (valitessa jo rupesi itkettämään), mutta kunnon pillittämiseltä säästyttiin. Itku meinasi varmaan jännityksestä tulla valokuvaukseen mennessä, kun olimme näkemässä toisemme ekaa kertaa ja herkistyin kyllä siinä sitten kun nähtiin toisemme. Lisäksi alttarille kävellessä olin herkistyneessä tilassa, varsinkin sitten kun näin tiettyjen läheisten tuhraavan itkua ja sormusvaloja sanoessa piti myös vähän henkäistä liikutukselta. Yllätin siis itsenikin etten vollottanut :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vihkimisen aikana itkin hieman, olin kyllä odottanutkin tekeväni niin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätin itseni täydellisesti: normaalisti olen superherkistelijä, mutta hääpäivänä en tirauttanut koko päivänä kyyneltäkään. Vihkimisen aikana meinasi tulla liikutus, mutta sain pidäteltyä, kun siviilivihkiminen oli nopeasti ohi, enkä katsonut todistajiin vihkimisen aikana. Sen jälkeen vain hymyilin onnellisena yöhön saakka :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivän aikana oli monia liikuttavia hetkiä, mutta pääasiassa tunnelma oli hauska ja hilpeä. Varsinaisia kyyneliä vuodatin muutaman kerran vierailta salaa yön aikana, koska aloin olla niin väsynyt :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now