Berenike

Miksi nainen ei saa kosia?

76 posts in this topic

meillä kävi niin, että minä "kihlasin" v.2007, sillä mies oli vankasti sitä mieltä, ettei halua naimisiin, mutta minä tahdoin "virallistaa" statuksemme.

sitten kuitenkin mies kosi minua viime toukokuussa ekana äitienpäivänäni, joten tässä sitä nyt ollaan, uudestaankihlautuneena ja menossa oikeasti naimisiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

miksi tästä pitää tehdä niin suuri numero? Pitäkööt toiset kiinni perinteistä ja toiset luokoot uusia uria näihin vanhoihin käytäntöihin.

Itsehän kosin viime huhtikuussa miestäni ja suostuihan hän! Tosin nyt kun tiedän mitä sen päässä liikkui muutamaa kk aiemmin,olisin mielelläni voinut saada suuni auki jo silloin, unelmalomalla Mauritiuksella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi nainen ei saisi kosia?

Minä kosin miestäni.

En katso mitenkään perinteisesti sukupuolirooleja, ja olen tottunut siihen että valintojani ja tekemisiäni paheksutaan, koska ne eivät ole "yleisesti hyväksyttäviä". Kuulun monessa asiassa vähemmistöihin, ja kammoan normeja. :) Kai mussa asuu joku pieni anarkisti sitten. ;)

Mutta siis, kosin miestäni, joka vastasi kieltävästi, ja sanoi että tarvitsee miettimisaikaa. Samana iltana mies kuitenkin polvistui eteeni, ja sanoi että näin sen täytyy mennä, ja hän haluaa viettää loppuelämänsä kanssani, että mentäiskö naimisiin.

Perheeni vain nauroi että tottakai minä kosisin, eikä toisinpäin. :D Miehen suku hämmästeli huulipyöreenä.

Häistä oli puhetta että joskus kunhan mies valmistuu ja pääsee työelämään, eli 3 vuoden jälkeen. Kuitenkin muutama päivä sitten, mies kysyi notta jokos alettais suunnitella häitä, mutta kun meinasin että ei kai sitä vielä ole järkeä 3-4 vuoden päähän suunnitella, niin sanoi että mentäisiinkö naimisiin jo ensi vuonna kuitenkin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henk.koht minulle se on ihan se ja sama kuka kosii. Onhan se tietysti romanttista jos mies

kosii, mutta naimisiinmeno kai se pääasia tässä on? Oma mieheni olisi tuskin kosinut kun

vasta joskus sadan vuoden päästä ja minähän en semmoista olisi jaksanut odottaa, joten kai se näinen suomalaisten miesten kanssa täytyy naisten toimia :D

Oikeastaan virallista kosintaa (jos kosinta nyt on se että toinen polvistuu ja kysyy kysymyksen ja sormukset

vaihdetaan?) ei ollut. Päätettiin vaan mennä naimisiin. Ihan hyvä kosinta oli vaikka polvistumiset jäikin tekemättä. Naimisiin on kuitenkin menty jo ;) ja ihan yhtä onnellisia ollaan..

Ja minä tosiaan laitoin tämän keskustelun alulle eli kai sitten minä kosin? ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen tosi tyytyvänen ja onnellinen, että mies kosi ja vielä niin romanttisesti. Loppujen lopuksi vaikka perinteitä kunnioittava olenkin, on minusta ihan yhtäläinen "oikeus" naisellakin kosimiselle.

Eihän sillä loppujen lopuksi ole niin väliä. Sitä on kiva muistella, mutta osaahan nainenkin varmasti onnistuneen kosinnan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin miestäni, en tosiaankaan mitenkään romanttisissa olosuhteissa, mutta kosin kuitenkin ja mies suostui epäröimättä. Kertaakaan en ole ajatellut, että harmi kun mies ei kosinut. :girl_wink: Eikä mieskään ole muistaakseni koskaan maininnut, että se olisi mennyt jotenkin "väärin"...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kosi minua ihanan romanttisesti, mutta kylla me oltiin asiasta keskusteltu ihan perinpohjin muutama kuukausi aikaisemmin. Eli tiedossa oli, etta molemmat haluaa naimisiin, ja ma olin ilmaissut miehelle, etta mun mielesta alkais pikkuhiljaa olla aika :)

Muoks. Niin, ja mun mielesta nainen saa kosia! Riippuu ihan pariskunnasta. Ma tiedan, etta mun mies halusi ehdottomasti kosia mua, ja mulle se passas kans paremmin, kuin etta ma olisin kosinu. Mutta mitaan syyta ei mielestani yleisesti ottaen ole, etteiko nainen vois kosia.

Edited by Roslin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä kosin puolivahingossa epäromanttisesti :grin: . Oltiin kyllä naimisiinmenosta aikaisemminkin puhuttu, että jossain vaiheessa voisi, mutta tuon kosinnan jälkeen meillä oli sitten valmiina hääpäivä ja alettiin häitä ihan tosissaan valmistella. Mulle sillä, miten me päädyttiin menemään naimisiin ei ole missään vaiheessa ollut mitään väliä, mutta muilla ihmisillä tästä on kyllä tuntunut olevan vähän eriävä mielipide. Naima-aikeista kerrottaessa kovin moni kysyi, että no miten se sun mies kosi. Sitten kun kerroin, että itse asiassa se olin minä, joka kosi, niin sen sijaan, että olisin saanut mitään positiivisia reaktioita, sainkin kuulla, että olin itsekäs ja kiireinen ja minun olisi pitänyt odottaa, että mies on valmis ja antaa hänen kosia. Minä kun kuvittelin, että mieheni aikuisena ihmisenä osaisi kyllä kertoa, jos ei olisikaan valmis, mutta ilmeisesti odotin muiden mielestä mieheltäni liikoja :girl_sigh: . Ja näitä kommentteja tuli siis sellaisiltakin ihmisiltä, jotka kovasti tasa-arvosta muuten jaksavat meuhkata, yllätti kyllä.

No, naimisiin kuitenkin mentiin ja avioliiton alku on ainakin ollut onnellinen siitä huolimatta, että itsekkäästi en odotellut ja vihjaillut mahdollisesti vuosikausia, että mieheni keksisi itse kosia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itselleni ei tulisi mieleenikään kosia itse. Miksei? Koska suoraan sanoen en halua miestä joka ei itsestään saa sen vertaa irti että pyytää minua vaimokseen. Avioliitto ei ole minulle vain nimi paperissa ja hyvät bileet, se on elämän mittainen sitoumus, meidän perheen alku, meidän kahden juttu. Miehen tulee omasta aloitteesta haluta sitä, minä kyllä tiedän haluanko vai enkö. Mummuni aina sanoi että elä ota miestä joka ei rakasta sinua enemmän kuin mitä sinä rakastat häntä. Mitä hän tällä tarkoitti oli että naiselle perhe-elämään ja parisuhteeseen sitoutuminen tulee usein (huom. usein) helpommin kuin miehelle. Miehen tulee todella haluta naimisiin juuri sinun kanssasi. Ja sellaisen miehen kanssa ei kosintaa tarvitse vuosikymmentä odottaa.

No, minä olen vanhanaikainen. Ja myöskin ei-suomalaisen kulttuurin kasvatti (anteeksi jos on huonoa suomea tämä teksti). Täälläpäin miehet kosivat aivan ihanilla tavoilla, eikä täällä puhuta ollenkaan että "hyi romantiikkaa ja ruusuja, alasti sohvalla saunan jälkeen töksäytetty 'pitäiskö kirkko varata' oli niin meidän näköinen 'kosinta' että". Sellainen on aika suomalaista... Mutta minulle henkilökohtaisesti ei sovi smile.gif.

 

 

Mun mielestä kumpi tahansa voi kosia. Olen niillä linjoilla, että se kosikoon, joka on ollut asiasta enemmän epävarma. Näin siis siksi, että sitten kosintapäätös on ainakin tarkkaan harkittu. Jos tietää toisen olevan epävarma, niin minusta ei ole viisasta eikä mukavaa painostaa ja vihjailla, koska silloin toinen voi painostuksen alla tehdä ratkaisun, johon ei muuten päätyisi. Naimisiinmenosta voi kyllä keskustella muuten.

Näin juuri. Me keskustelimme moneen kertaan naimisiin menosta, lapsista, ylipäänsä tulevaisuudesta ennen kosintaa. Niin kuin nyt ihmiset ylipäätään keskustelee (kai?) tärkeistä asioista. Minä olisin mennyt nopeammin naimisiin ja halunnut aikaisemmin lapsia (joita ei ainakaan vielä ole), mutta koska mieheni ei ollut vielä valmis ja halusin näitä asioita ehdottomasti juuri hänen kanssaan, olin valmis odottamaan. Mä jossain vaiheessa totesin, että en halua painostaa enkä vihjailla, vaan mies saa rauhassa miettiä ja tehdä ratkaisunsa. Kuitenkin kummatkin oltiin sitä mieltä että yhdessä ollaan toivottavasti aina.

Nyt tästä on jo aikaa, häätkin on jo ohi. Juteltiin juuri jokin aika sitten naisten suorittamasta kosimisesta ja yllätyin kun mieheni suhtautui asiaan negatiivisesti. Hän on muutenkin hieman minua konservatiivisempi ja vääntöä näistä(kin) asioista tulee toisinaan. Hänen pointtinsa oli, että se on miehen tehtävä ja se alentaa pikemminkin miestä, jos nainen kosii, ei siis tarkoita sitä että nainen olisi jotenkin epätoivoinen. Hänen mielestään naisen kosinta viestisi, että mies on jotenkin saamaton.

 

Eksyin vanhoihin ketjuihin ja tähän aika tulenarkaan(ko?) ketjuun myös.. Nuo lainaukset (lyhennellyistä teksteistä) kuvaavat aika hyvin omia ajatuksiani. Silläkin uhalla, että saan haukut, myönnän: koska olemme puhuneet, että haluamme avioitua, en aio kosia missään nimessä. Tiedän, että avokkini pitäisi sitä myös "loukkaavana". Tämä on vain omakohtainen mielipiteeni, en ole koskaan seurustellut tossukan, jahkaavan, saamattoman tai "potkimista vaativan" miehen kanssa -enkä tulekaan seurustelemaan ;)

 

Lisään vielä vastauksena otsikon kysymykseen: nainen saa ja voi kosia, tottakai! Ei vain ole mun juttu.

Edited by Tipzilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta kai nainen saa kosia! Minun mielestäni parisuhteessa on kaksi tasa-arvoista ihmistä, vaikka he olisivatkin eri sukupuolta. Omituinen näkökulma minun korvaani tuo, että "en halua miestä, joka ei saa aikaiseksi kosia". En ymmärrä, miksi jotkut ajattelevat kosimisesta niin vanhanaikaisesti (naisten työt ja miesten työt), vaikka muuten eletään nykyaikaa. Vähän sama kuin mies sanoisi, että "minä en halua sellaista naista, joka ei tee yksin kaikkia kotitöitä ja kasvata lapsia itsekseen kotona, kun minä käyn töissä." :D

 

Entä jos joku mies ajattelee, että "minä en halua sellaista naista, joka ei saa aikaiseksi kosia?"

 

Minusta se kosii, kumpi ensin ehtii. Jos kaksi ihmistä rakastavat toisiaan, ovat samanarvoisia ja haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta toisen kanssa, niin kumpi tahansa voi tehdä aloitteen avioliiton satamaan astumiseksi. Aivan niin kuin naiset voivat yhtä lailla iskeä miehiä baarissa ja tehdä aloitteen seurustelun suhteen :)

 

Minä kosin miestäni yllättäen hänet täysin, ja tilanne oli hyvin romanttinen. Mieheni muistelee sitä hetkeä lämmöllä usein ja on kertonut siitä ylpeänä tuttavilleen. Ei siis tunne oloaan loukatuksi tai nyhveröksi :D Eikä niin ole ajatellut kukaan muukaan lähipiirissämme. Kaikkien mielestä kosinta oli suloinen ja romanttinen.

 

Ei siis kannata jättää naisena kosimatta ulkopuolisten paineiden takia ja miettiä liikaa, mitä muut ajattelevat. Tässä ei ole mitään oikeaa ja väärää ratkaisua. Kukin voi päättää itse, odottaako miehen kosintaa vai kosiiko itse. Mutta jos haaveilee kosivansa itse ja miettii, uskaltaako, niin kannattaa uskaltaa! ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osittain samaa mieltä (lähinnä alun suhteen, tasa-arvo jne.), mutta loppujen lopuksi edelleen eri mieltä. Ja jokaisellahan on oikeus omaansa :)

 

Tuskinpa suurin osa naisista jättää kosimatta miestään ulkopuolisten mielipiteiden takia tai pelätessään muiden reaktiota kosintatarinaan, vaan miehen ja/tai omien mielipiteiden takia. Kosinnastahan ei tarvitse kertoa kenellekään, jos ei halua tai voi sanoa, että "oli ihanaa ja yksityistä", joten muiden höpinät on sillä kuitattu. Jos tuntee miehen ja tietää, mitä mieltä mies asiasta on (mies haluaa tehdä / se on miehelle "kunnia-asia" /miehen osoitus rakkaudesta jne.jne.), niin todennäkösyydet on aika suuret omalla kosinnalla mennä mönkään. Miksi siis "kiusata" ? Eli edelleenkin, nainen voi kyllä kosia, jos on eräänlaisen miehen kanssa. Itse en ole ja asia on minulle enemmän kuin fine. Tiedän miehen haluavan kosia ja haluankin hänen sen tekevän. Eikä se tarkoita sitä, että eläisin hellan ja nyrkin välissä tms..

 

Mitä tuohon "en halua miestä, joka ei saa aikaiseksi kosia" tulee.. Minusta tällä ei ole mitään tekemistä kotitöiden jakamisen kanssa, mutta paljonkin tekemistä baarialoitteiden tekemisen kanssa. Mies, joka näkee baarissa kiinnostavan naisen, tekee jotain (aiheesta olen kirjoittanut enemmän siellä sääntökeskustelussa). Minä ainakaan en halua miestä, joka ei halua minua, en miestä, joka ei ole tunteistaan ja haluamisistaan varma. Mies, joka haluaa, tekee.  

Enkä haluaisi kenellekään takaovea auki pitävää kiertelevää/viivyttelevää/valehtelevaa nyhväkettä, joka on suhteessa, kun ei ole parempaakaan löytänyt / joka on tyytynyt osaansa/suostuu, kun "elämä on ok, eipähän tarvitse olla yksin" tms.. Saati sitten sellaista, joka valehtelee, "naruttaa" "rakastaan" eteenpäin. Tällaisiakin näyttää löytyvän keskustelupalstoilla ajatuksistaan avoimena, eli mies tietää, ettei tule olemaan tulevaisuudessa tyttöystävänsä/avonsa kanssa, ja naureskelee, että "siinäpä luulee".

Eli edelleenkin, jos tuntee miehensä, niin ok kosia, mutta ei kannata itseään satuttaa miehen kanssa, joka on ilmaissut vastentahtoisuutensa asiaan.

Minusta tämä koko kosimishomma perustuu täysin siihen, että ns. tunnustelut on suoritettu molempien osalta, eli puhuttu kummankin tahdosta yhteisen tulevaisuuden suhteen. Jos toinen (mies tahi nainen) ei ole valmis, tuskin hän siinä suuren kysymyksen äärellä yhtäkkiä valmiiksi tulee.

 

Haluaisin kyllä haastella miehen kanssa, joka ajattelee: "minä en halua sellaista naista, joka ei saa aikaiseksi kosia"...! :D

Edited by Tipzilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle itselleni on ollut aina aivan sama kumpi kosisi. Tai no itseasiassa en edes ajatellut koskaan meneväni kihloihinkaan asti. No sitten kun alettiin tän mun miehen kans seurusteleen ja huomasin että tässä ihminen jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää alko mieleen tulla ajatuksia suhteen virallistamisen puolesta. Karkauspäivän lähestyessä huulen heittona juteltiin pikku porukalla kosinnasta ja että kohta on karkauspäivä jne... mies totesi siihen sitten että sinä et sitten ikinä kosi häntä että nainen ei saa kosia ja mä olin ihan huuli pyöreenä että miten niin että tasa-arvoa kehiin tässäkin asiassa. Hän totes että ei siinä muuten mitään mutta että hänen exänsä kosi häntä ja he eros, veljen ex vaimo kosia veljeä ja he eros ja toisen veljen ex avokki kosi ja he sitten eros... eli tuo kuulemma huonoa onnea ainakin heidän suvussaan jos nainen kosii.. Niinpä tän selityksen jälkeen totesin että en kosi että mies kosikoon jos haluaa sitten kun kosii...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta vaan tuntuu että tässä yhteiskunnassa jossa eletään jo avosuhteissa saman katon alla vuosikausia kuten avioliitossa, mutta ilman virallista sinettiä ei miehillä ole mitään kiirettä kosia, helppompaa kun ei tarvitse virallistaa suhdetta ja aina on ns. takaportti vielä raollaan. Ihan vaan kun tuntuu että monesti nainen olisi jo vuosikausia ennen miestä valmis avioliittoon ja sitten mies ikään kuin pakon sanelemana suostuu avioon kun ei kehtaa enää olla suostumatta.

Musta ei enää olisi mihinkään epäviralliseen suhteeseen en missään nimessä eläisi niin että mies ei halua olla naimisissa. Yhteiseloon pitää olla valmis sitoutumaan loppuelämäksi. Tokihan aitä voi olla sitoutunut muutenkin, mutta mikä siinä avioliitossa sitten pelottaa jos ollaan niin sitouneita? Itsellä tietyt uskonnolliset arvot vaikuttavat tähän ajatteluun mutta kyllä ihan ei uskovaiset ystäväni ovat myös erittäin kypsiä saamattomiin miehiinsä, joten siis nostavat kissan pöydälle ja kosivat. Mikä on ihan ok mielestäni, jos mies ei kerran kosi. Kun seksi, yhdessä asuminen ja jopa yhteinen omaisuus ja parhaassa tapauksessa lapset kuuluvat elämään ennen avioliittoa niin ei ihme että entistä harvemmin mies kosii tai ainakin kosintaa lykätään. Ei em asiat ole ainoa syy mennä naimisiin ei todella vaan halu todella olla toisen ihmisen rinnalla ja rakkaus, mutta noin pointtina että monet sellaiset asiat jotka ennen kuului vaan avioliittoon on ihan ok avosuhteissa, joten toki se syö avioliittoon hohtoa jos ns. rusinat voi ottaa pullasta jo etukäteen. Nämä on ihan vaan omia ajatuksiani, jokainen saa tehdä kuten tykkää. Enkä tosiaan itse toiminut näin, en silloin ollut uskossa, joten en ole tuomitsemassa todellakaan ketään, joten ei palkokasvia nenuun ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon aina ihmetellyt kosintoja, joissa mies/nainen kosii yllätyksenä. Onko parisuhteessa kuitenkin puhuttu naimisiinmenosta? Ettei se nyt aivan yllätyksenä tule. Enkä kyllä ymmärrä sellaista kihlautumistakaan, että pariskunta on päättänyt menevänsä naimisiin vaikka vuoden päästä, mutta nainen odottaa edelleen kosintaa.. Öh..

No, paha mennä muiden suhteita analysoimaan. Me mentiin mieheni kanssa kihloihin yhteisestä sopimuksesta kun olimme 17-vuotiaita, 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Meille oli itsestään selvyys että menemme naimisiin, ja kun tämä oli päätetty olimme kihloissa. Ei tarvittu kosintoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on juurikin sellainen tapaus, jossa olemme päättäneet mennä naimisiin joulukuussa 2018, mutta odottelen edelleen sitä virallista kosintaa. :) Häitä suunnitellaan jo kovaa vauhtia, mutta kosinnan ajankohdan ja kosintatavan haluan olevan yllätys! Mielestäni kosiminen on miehen tehtävä, mutta miksei sitä nainenkin voisi tehdä? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en ymmärrä, miksi naisen suorittama kosinta olisi jotenkin huonompi asia. Itse vaan halusin miehen kosivan, koska vaaleanpunaiset prinsessaunelmat. Täysin yllätyksenä tapahtuva kosinta tosin mielestäni kuuluu lähinnä Hollywood-elokuviin: toki on ihanaa, kun tapa, paikka ja aika tulevat yllärinä, mutta kyllä mielestäni ainakin sen verran on ollut syytä puhua etukäteen, että haluavatko molemmat ylipäätään naimisiin. Ja mielestäni kihlautuminen on sopimus naimisiin menemisestä, eli jos hääpäivä on sovittu, niin ollaan jo kihloissa. Jotenkin tuntuisi hassulta, että oltaisiin sovittu hääpäivä ja sitten mies polvistuisi ja kysyisi, tulenko vaimokseen. Öö, justhan tää viime kuussa sovittiin...? Sormuksen kyllä olettaisin saavani, mutta en ehkä siinä vaiheessa enää "virallista" kosintaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksipä ei kumpi vaan voi kosia tai molemmat yhdessä asiasta sopia! Itse romantikkona toivoin, että mies kosisi ja näin kävikin. Viime vuoden lopulla kyllä mainitsin ohimennen, kun keskustelu jotenkin kalenteriasioihin/helmikuuhun tms. liittyi, että tänä vuonna on karkauspäivä, jolloin naisetkin "saa" kosia ja jatkoin sitten juttua ihan muusta. Olisin kyllä voinutkin kosia karkauspäivänä tai joskus muulloin asian ottaa puheeksi, ellei mies olisi sitä tehnyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meitä naisia ja miehiä on kovin monenlaisia, itse olen "perinteinen naisellinen nainen", ja minulle sopivin mies (kihlattuni!) on perinteinen vahva mies, joten meille luontevaa oli se, että mies kosii. Olemme molemmat myös romantikkoja, ja nyt molemmat saimme ihanan romanttisen muiston tästä. En todellakaan olisi itse kosinut, mutta jos jostain syystä olisin, niin siitä olisi jäänyt tosi ärsyttävä muisto, ihan väärin olisi mennyt!

 

Mutta meitä on niin moneen junaan, että varmasti löytyy paljon pareja, joille on ihan selvää että nainen kosii, tai että asialla ei ole merkitystä. 

 

Olin aiemmin pitkässä suhteessa, jossa mies ei saanut aikaiseksi kosia, ja lopulta päätimme "yhdessä" (minun painostuksestani oikeasti) mennä kihloihin. Koko jutusta jäi todella huono fiilis, koska mä vaan kaipaan sellaista reipasta miestä, joka tietää mitä haluaa ja uskaltaa ottaa näitä elämän isoja askelia. Se suhde sitten päättyi ennen kuin sain raahattua tämän hiekkasäkkisulhasen alttarille, ja vaikka paljon hyvää siinäkin suhteessa oli, niin tajusin myös, että en halua tulevissa suhteissa olla se vievä osapuoli. Vaikka olenkin sähäkkä ja tarmokas nainen, niin parisuhteessa kuitenkin tykkään että mies on mies, ja mä vikisen. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no, mitenkäs nuo onnettomat naisparit, kun ei ole miestä edes kosimassa, niin eihän ne pääse sitten vihille ollenkaan, vai mitä?!

Ei vaan siis, olin kyllä kihloissa naisen kanssa (kihlat yhteisestä sopimuksesta, ei kosintaa polvillaan) mutta liitto kariutui, ja nyt mieheni kanssa on aika alusta asti ollut selvää, että me molemmat halutaan olla yhdessä loppuelämämme. Eräänä iltana kun oltiin erityisen tunteellisella päällä, minä sitten sanoin, että haluaisin kosia. Hellu siihen hymyili, että kosi vain. Ja niin minä päädyin olemaan se, joka kosi, ja pyysinpä muuten vielä myöhemmin miehen äidiltä hänen kättään, kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. :P

On tosi kummallista, miten paljon kosimiseen/kihlautumiseen/häihin/avioliittoon liitetään vanhanaikaisia ennakko-odotuksia. Me ollaan tasavertaisia puolisoja; miksi minä olen muka malttamaton ja mies nyhverö, kun tehdään asiat näin, jos toisin päin tehtäessä kukaan ei silmiään räpäyttäisi?

Edited by galaktinen-sadonkorjuu
Typo

Share this post


Link to post
Share on other sites

G-S, niinpä. Mä oon käsittänyt että monikaan mies ei ajattele kosivasta naisesta mitään erityistä, mutta kokee oman miehisyytensä uhatuksi, jos ei pääse itse kosimaan. Tämä silloinkin, kun muuten ollaan tasa-arvoisia. Vähän sama juttu sukunimen kanssa: miehet ovat pienestä pitäen kuvitelleet, että naiset ovat niitä joilla sukunimi muuttuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta kai nainen saa kosia! Minä kosin enkä kadu tippaakaan, ajatelkoon ulkopuoliset siitä mitä haluaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kosin, enkä myöskään kadu. Ei tulisi edes mieleenkään, ilta oli juuri niin täydellinen kuin mitä olin sen suunnitellutkin olevan! Jälkikäteen kysyin sulholta, tunteeko hän miehuutensa nyt jotenkin uhatuksi. Vastaukseksi sanoi "ei, koska mä oon muuten niin miehekäs".:girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kumpi vaan saa tietysti kosia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Kosin" karkauspäivänä. ;) en saanut kieltävää vastausta :D kihlat vaihdettiin juhannuksena :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutama vuosi sitten yksi entinen luokkakaverini puhui hyvän ystäväni kanssa että "odotatko jo että se kosii sua" ja havahduin tähän asiaan, että se on edelleen monille se ajatus että mies kosii. Aiemmin mainittu oli jo mennyt naimisiin ja he "eivät olleet menneet kihloihin" vaan päättivät vaan hääpäivän ja oli tästä vähän jopa pettynyt, olisi halunnut sen kaiken leffakosintaan liittyvän diipadaapan ja ystäväni odotti juurikin tätä samaa.

 

Itse ns kosin miestäni, olemme rakentamassa tulevaisuuttamme yhdessä ja juridisesti silloin on edullisinta olla naimisissa. Sovimme tästä siis yhdessä ja itse sanoin että meidän täytyy päättää hääpäivä vuoden ja kuukauden tarkkuudella, jotta olemme lainvoimaisesti kihloissa :) Joten heinä-lokakuu välille vuoteen 2019 sovimme alustavammi häämme. Olen aika rationaalinen ja jonkun mielestä jopa kyyninen tämän asian kanssa. Meillä ei vaan voi olla yhteistä omaisuutta, jos emme ole naimisissa, koska avoparien oikeudet ovat niin heikot. Vuonna 2019 meidän on tarkoitus ostaa ensimmäinen yhteinen asunto, ja sillon täytyy olla nimet väestörekisterissä kun kauppakirjaa tehdään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now