Tinniminni

Kuka luovuttaa morsiamen?

91 posts in this topic

Mulle aika itsestäänselvyys että Isä luovuttaa. En ole edes miettinyt muista vaihtoehtoja. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on pohdinassa mennäkö yksin vai isän kanssa. Kummassakin on puolensa ja selkeätä mielipidettä ei ole tästä vielä muodostunut, mutta eiköhän se tässä ajan kanssa selkiinny.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen vähän miettinyt, että tahtoisin ehkä äidin saattavan, jos jonkun. Isäni ei ole ollut läheskään yhtä läsnä elämässäni, ja äiti on minulle tärkeämpi. Saa nähdä mihin päätökseen päädyn.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isä luovuttaa. "Luovutan, perkele. Tässä on."

Share this post


Link to post
Share on other sites

En pidä morsiamen luovuttamisesta perinteenä, se ei ole kovin suomalaista ja lisäksi se kuvastaa itselleni liikaa naisen roolia miehen omaisuutena.

 

Ajattelen samoin. Kuitenkin, jos häät olisivat kirkossa, niin tunnepuolen takia olisi ihaninta kohdata mies vasta siinä kaikkien vieraiden silmien edessä alttarilla, eikä missään takahuoneessa. Tässä tapauksessa haluaisin kyllä jonkun kävelemään kanssani käytävää pitkin, ihan vaan tukihenkilönä.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kaverit on ikään kuin perhe mulle, joten luultavasti osa heistä (ehkä 5 kaveria) luovuttaa mut . Saa nähä kantavatko ns. kultatuolilla :D

...joo, oon vähän hippi

Edited by LolloBrigida

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kävelemme sulhasen kanssa yhdessä alttarille, eli kukaan ei minua ns. luovuta (en itsekään pidä siitä ajatuksesta, että olisin jonkun omaisuutta, joka pitäisi "luovuttaa").....

Edited by NYC 151015

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma isäni, toivottavasti. Hän tosin vakavasti sairas, joten äitikin vaihtoehtona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei isäni kanssa ole myöskään varsinaisesti kovin läheiset välit, mutta silti aion pyytään häntä saattamaan. Se tuntuu minulle tärkeältä asialta ja uskon, että isä ajattelee siitä samoin. Meillä ei ole mitään riitaa tai muutakaan erityistä syytä, miksi ei olla kauheasti tekemisissä. Kai se on vain kun olen jo aikuinen ja minulla on oma perhe, niin aikaa ei ole samalla tavoin kuin ennen. Yritämme silti molemmat tehdä töitä suhteemme eteen, joten uskon että isä ilahtuu kun pyydän häntä saattamaan. Tosin emme mene kirkossa naimisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdessä kävellään alttarille. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta morsiamen "luovuttamisesta" enkä koe olevani kenenkään "omaisuutta", joten yhdessä käveleminen on ainoa, minkä koen olevan järkevää. Yhdessähän me sinne naimisiin astellaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksin mennään. Jos isä olisi elossa, tietenkin isä saattaisi, mutta kun ei ole, yksin mennään. Muutenkin vähän vierastan tuota saattamista ja luovuttamista, koska minuahan ei kukaan omista eikä näin ollen luovuta. :D Selässäni on iso muistotatuointi isälle, joten siinä se iskäkin mukana kulkee. Vielä kun löytäisi kokonaan selästä avoimen häämekon. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Todennäköisesti yksin. Äiti ehdotti veljeäni saattajaksi, mutta se ei tuntunut luontevalta... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isäni saattaa minut, koska niin toivon. Uskon, että asia on myös isälleni tärkeä. Minä ajattelen tämän olevan hieno perinne, enkä koe olevani isäni "omaisuutta", vaikka hän minut luovuttaakin. Isin tyttö kyllä olen ollut. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä on haaveissa että kaasot saattaisivat. Kaasoja siis olisi kaksi todella hyvää ystävää, joiden kanssa ei jännittäisi niin paljoa ja saisi luonnollisen hymynkin matkalle. Omaan isään välit ovat vain kohteliaat, mutta jo nyt pelkään isän loukkaantuvan siitä, ettei saisi saattaa tytärtään. Toisaalta uskon että äidillenikin olisi saattaminen suuri kunnia. Miten olette selittäneet päätöstänne ja onko kukaan loukkaantunut valinnastanne?

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tahtoisi isääni minua saattamaan, vaikka vanhanaikainen ihminen olenkin. Toisaalta en myöskään halua kävellä alusta asti miehen kanssa, vaan kohdata hänet vasta alttarilla... Ehkä sitten pitää kumminkin päätyä siihen isään, en tiedä :/ Toisaalta en yhtään tiedä, tahtooko hän: läheisiä sinänsä olemme, mutta hän ei varsinaisesti nauti huomion keskipisteenä olemisesta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka meille ei muuten tule kovin perinteisiä häitä, niin haluan isäni minut luovuttamaan aviomiehelleni :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kävelin. En ole ollut yhdenkään miehen käskyn alla moneen vuoteen, enkä halunnut siirtoa myöskään miehelleni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kukaan. Meidät vihitään maistraatissa :) Ja oikeastaan sama se missä vihkiminen, en minä ketään saattajaksi tarvitse. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ollut edes ajatellut koko asiaa. Vielä hetki sitten arvoimme haluammeko vihkimisen tapahtuvan maistraatissa arkena vai hääjuhlan yhteydessä. Päädyimme jälkimmäiseen, mutta en ollut ajatellut että isä voisi luovuttaa minut. Toisaalta vanhempani menivät salaa naimisiin, mutta toisaalta olen neljän lapsen sisarussarjasta ainoa tyttö, kuopus sekä viimeinen naimaton.. Voi olla että vollottaisin koko ajan tunteellisuuttani.  :blush:

 

Toisaalta pikkuinen feministi minussa sanoo, ettei morsianta pidä luovuttaa mieheltä miehelle. Ikään kuin olisin jotain materiaa.. :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen aina haaveillut pappani saattavan minut, mutta valitettavasti ei ehtinytkään ennen kuolemaansa. Pyysin isoisoisääni, jolle asia oli suuri kunnia, mutta on valitettavasti mennyt huonompaan kuntoon, joten tulimme siihen tulokseen, että hän ei minua saatakkaan. Nyt olemme sopineet enoni kanssa, että hän saattaa. Yhtä hyvä vaihtoehto kuin aiemmatkin, kun äidin puolen suvun kanssa olemme kaikki hyvin läheisiä :)

 

Isä ja isäpuoli eivät ole oikeastaan missään vaiheessa olleet vaihtoehtoina, mutta toinen saattaa ottaa nokkiinsa tästä. Kiinnostaisi myös, oletteko joutuneet perustelemaan muille valintojanne? Miten olette tilanteen hoitaneet?

 

Tuo kuva medaljongissa oli  ihana idea! Ajattelin sen röyhkeästi varastaa ja muuttaa ehkä erilaiseen muotoon. Minulle olisi tärkeää saada Pappa jollain tavalla mukaan päivään  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse haluaisin isäni luovuttavan minut, mutta en tiedä onko se sopivaa.. Meillä vihkiminen tapahtuu maistraatissa, jonka jälkeen avioliitto siunataan kirkossa enne hääjuhlaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En halua enkä tarvitse ketään luovuttamaan. Mielestäni se on vanhanaikainen perinne eikä nainen ole kenenkään omaisuutta.  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luovutan itse itseni. Aion ehdottaa miehelle että käveltäisiin rinnakkain käytävää pitkin alttarille kumppaneina ja poistutaan sieltä samalla tavalla aviopuolisoina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma isäni on kuollut. Mietin jos kysyisin isäpuoltani. Ollu kuitenkin elämässäni yli 20v.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tätä pitää miettiä vielä.. Toisaalta voisin ottaa isäni, mutta vanhemmat erosi jo kun olin 8v, enkä pahemmin ole isän kanssa tekemisissä ollut. Toinen isoveljistä olisi hyvä vaihtoehto, mutta loukkaantuuko toinen sitten, tai isäni siitä..? Yksi vaihtoehto voisi olla vanhin poika joka on silloin 11v, tai sitten äiti, mutta mun mielestä se ei ole loogista että nainen luovuttaa :D Hirveen hankalaksi menee.. Taidan kävellä ite ja ryöstää kaikkien huomion :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now