Jump to content
Naimisiin.info

Siviilivihkiminen ja suvun reaktiot!?


Moonflower

Recommended Posts

  • 3 months later...
  • Replies 174
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Me odotetaan kauhulla vanhempien sukulaisten ja mun kummien reaktiota... Mun äiti tiesi ensin hääpäivän, ja vaikkei siis ole ollenkaan julkisesti uskonnollinen, kuuluu kyllä ja veisaa silloin kun jumiksissa käy, niin mukana niin siis asiaan..

Kysyi joululounaalla että no, joko me ollaan kirkko varattu (oltiin siis kk puhuttu hääjuhlasta, juhlapaikan varauksesta jne). Minä siinä sitten suupalojen välissä tokaisemaan että ei tule kirkkoa, kun ei kuuluta kirkkoon. Äitiparalta meinasi haarukka pudota...  ;D Olisinhan mä voinut sanoa sen vähän nätimmin mutta...  ::) Äitin puolen suku on hirveän huono olemaan erilaista, eri mieltä tai uudenlainen. Ne ei edes keskustele mistään... Eli sieltä on odotettavissa jos jonkinlaista kauhistelua :D

Miehen suku kysyi fiksummin, joten vastauskin oli helppo muotoilla paremmin: ilmoitettiin, että meidän häät on 10.12, ja anoppi kysymään että missä meidät vihitään - ja kerroin että maistraatissa tod.näk. edellisenä päivänä. Otti sen hyvin - niiden suvussa on kommunisteja, siitä se varmaan johtuu  ;D  :-X  :-X

Meitä ei oikeasti kiinnosta, mitä ne ajattelee. Juhlasta on tulossa lämmin ja ruokaisa, meidän näköinen ja toivottavasti hauska, ja keskenämme ollaan naimisiin menossa, ei pitäisi olla sukulaisilla siihen sanomista.

Juhlassa kuitenkin on niitä perinteisiäkin piirteitä, isot juhlat, ruuat, kakut ja tanssit. Kaikki perinteet, mitkä ei liity mitenkään kirkkoon ja kirkollisiin toimituksiin..  Maistraattiinkin meinasin mennä ihan siinä kunnon hääpuvussa.

Tällaista meillä, anteeksi jos on vähän töksähtelevästi kirjoitettu..  :(

Link to comment
Share on other sites

Siskoni soitti juuri äsken. Oli mennyt naimisiin tänään kello 11.00 maistraatissa.

Olen nyt sopiva kommentoimaan tuoreeltaan suvun reaktioita. Olen todella onnellinen heidän puolestaan. Sisareni on miehineen aina sanonut minulle, etteivät isot häät ole heidän tyyliään. Samalla olen hiukan hämmentynyt, en tiedä miksi. Mitenkään yllättävää heidän avioliittonsa ei ole, ovat olleen yhdessä lähes 15vuotta ja heillä on kaksi lastakin.

Ehkä minä vain nyt suuntaan kulkuni kohti stockmannia ja pyörin siellä ympyrää ja etsin jotain mukavaa postitettavaa häälahjaksi.  ::)

edit: Olen keskellä hämmennystäni kuitenkin suunnattoman onnellinen heidän puolestaan (mikäli se jäi tästä tekstistä epäselväksi). Sisareni on minulle erittäin rakas   :-X

Link to comment
Share on other sites

Meillä ei suku ole ihmetellyt, kun ovat jo tottuneet kaikenlaiseen. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, miehen isä ei kuulu kirkkoon,  siskoni mies ei kuulu kirkkoon, ja aikanaan hänellä ja siskollani oli maistraattivihkiminen + avioliittoon siunaus kirkossa.

Muu porukka ei ole mitenkään ihmeellisen uskonnollista. Ajattelutapa on se, että kukin tehkööt itse päätöksensä ja elelköön sen mukaan. Esim. siskonlapseni on kyllä menossa rippileirille, mutta varoitti jo etukäteen, ettei ehkä kuitenkaan halua sitä konfirmaatiota. Eikä siitäkään varmaan mikään äläkkä nouse. Ainoa, jolle tämmöiset asiat ehkä olisivat merkityksellisiä, on äitini. Hänkin on jo käynyt lainaamassa kirjastosta kirjan siviilijuhlien järjestämisestä ja tuntuu olevan innoissaan, kun pääsee kanssamme räätälöimään koko juhlan seremonioineen meille sopivaksi  :D

Edit: Lisätään vielä, että siinä vaiheessa, kun vihkiseremonia on suunniteltu, aion kyllä kirjoittaa siitä jonkinlaisen käsiohjelman mahdollisine selvennyksineen, jotta ne uskonnollisemmat vieraat eivät ole ihan ihmeissään.

Link to comment
Share on other sites

Meillä tulee lukemaan kutsussa, että tervetuloa juhlimaan edellisenä päivänä solmimaamme avioliittoa...

Me mennään naimisiin maistraatissa ja meillä on vain todistajat. Seuraavana iltana tarjotaan kuohujuomaa perheelle ja suvulle. Ei kirkollisia siunauksia. Miehen suvussa saattaa ilmetä hämmennystä. Raportoin jälkikäteen jos muistan.

Link to comment
Share on other sites

Meillä tulee kutsussa lukemaan ilmeisesti runomuodossa että saa tulla juhlimaan, ja vaikkei vihkimistä toimitakaan pappi, tulee äideistä ja isistä anoppi ja appi, jne..

Ja sitten runon jälkeen selvennyksenä vielä että Tervetuloa juhlimaan kanssamme juhlapaikalle tänne ja tänne.

Ja sana on jo levinnyt - kesällä viimeistään saadaan avoimesti keskustella suvun kesken tästä meidän kirkottomuudesta. :D

Link to comment
Share on other sites

Minun isä + muut sukulaiset eivät ihmetelleet yhtään, koska mm. sekä vanhempani että siskoni ovat menneet maistraatissa naimisiin, vaikka ovat kirkkoon kuuluneetkin.

Sulhaseni vanhoilliset isovanhemmat ottivat asian mielestäni todella hyvin, vaikka samalla selvisi, ettemme kumpikaan kuulu kirkkoon  ::) siihenkin suhtautuivat todella hyvin.

Samainen isoisä kyseli nyt jälkeenpäin, että säilyikö nimi suvussa... eli oli ajatellut että otammeko me minun sukunimeni! Olen näemmä monessakin asiassa vanhanaikaisempi kuin sulhon isoisä!  ::)

Link to comment
Share on other sites

Kateeksi käy ne, joilla on avarakatseisia sukulaisia.

Multa meni vähäksi aikaa hääjärjestelyinto kokonaan, kun anoppi yritti painostaa liittymään kirkkoon. Tuli sellainen olo, että miksi ihmeessä tässä vähiä rahojaan sijoittaa juhlaan, joka saa osakseen vaan moitteita.

Toisen uskonnollisen vakaumuksen (tai sen puuttumisen) kritisointi ei ole minusta lainkaan asiallista.

Link to comment
Share on other sites

Mua ei kyllä jaksa pätkääkään kiinnostaa mitä mieltä sukulaiset on meidän maistraattivihkimisestä.  En minäkään mene arvostelemaan muiden kirkkoon kuulumista, joka tuntuu minusta varmaan ihan yhtä hölmöltä kuin heidän mielestä maistraattihäät. Jos joku siitä loukkaantuu niin tervemenoa viettämään omia ahdasmielisiä juhliaan jonnekin muualle.

Link to comment
Share on other sites

Jotenkin tuntuu, etta osalla tuntuu itsestakin pahalta kun on siviilivihkiminen, kun siita pitaa erikseen mainita kutsussa (ja vahan "varottaa" etukateen). Me vaan kutsuttiin ihmiset haihimme ja haihin he tulivatkin (siviilivihkiminen juhlapaikalla) - ei siina kukaan mitaan ihmeempaa ihmetellyt, paivitellyt, jne.

Link to comment
Share on other sites

Meistä tuntuisi hassulta kuvitella häihimme läsnäolevaksi joku mielikuvitusolento. Ei se ainakaan tilaisuuden arvokkuutta lisäisi. Siksi siviilivihkiminen on täysin luonnollinen ja oikeastaan ainoa mahdollisuus. (Ja varmuuden vuoksi: Uskoville kirkkohäät Jumalan edessä on ihan yhtä luonnollinen vaihtoehto, en halua tässä lainkaan sitä kritisoida.)

Itseni, anopin ynnä muiden iloksi toivoisin kyllä löytäväni arvokkaan oloisen, ehkä "kirkkomaisen" tilan seremoniaa varten. Vinkkejä (pääkaupunkiseudulta) otetaan vastaan.

Link to comment
Share on other sites

Äitini on erityisen uskonnollinen. Kerrottiin ajoissa tulevista häistä kun etsittiin juhlapaikkaa. Maistraatista en kuitnekaan saanut heti kerrottua vaikka äiti jo ääneen ajatteli että minkälaisia kirkkoja tälläseudulla on. No sain sen sitten kumminkin kakistettua ulos - ikävästi puhelimessa. Kyllä se sen sai sulatettua hyvinkin nopeasti. Mutta painostaa edelleen kirkossa siunaamiseen. Miehen suvussa ei asiasta tiedä kuin miehen äiti, mutta heillä onkin jo muutama kokemus maistraatin toiminnasta. Äiti vaan muistuttaa aina että ihmettelyt sitten tullaan ohjaamaan kaikki mulle.

Link to comment
Share on other sites

Äitini vaivaantui ehkä hieman kuullessaan suunnitelmistamme, mutta oli jo tiennyt lähes 10 vuotta etten halunnut kirkkohäitä. Isästä en tiedä, ei ainakaan kommentoinut asiaa suuntaan tai toiseen.

Nyt olisi tehtävänä äidin puolen isovanhemmilleni kertominen. Käymme siellä viikon kuluttua, ja onneksi äiti on paikalla. Mummi kun sai niin kauhean sokin kuullessaan kihlautumisestani vuosia sitten (olin silloin 19 v) ULKOMAALAISEN kanssa   ( ::) ) ettei syönyt kunnolla viikkoihin. Sulho on kyllä hyväksytty jo aikoja sitten, mutta hirvityttää kertoa seuraava pommi...

Link to comment
Share on other sites

Heh, äitini meinasi saada slaakin reilu vuosi sitten kun hän sai kuningasajatuksen..

Veljeni oli menossa näimisiin ja siinä kun morsiammen pukua laitoin kuntoon niin äitini tuumasi että kumpa oltaisiin tajuttu aikaisemmin niin oltaisiin miehekkeen kanssa kävelty perässä alttarilla ja menty samalla naimisiin.... No huh :o tuumasin vain että eipä tule ikinä kirkkohäitä meidän kohdalta näkemään jollon alko taivastelu, oletko sinä eronnut kirkosta.. sanoin kyllä ihan totuuden mukaisesti että en ole mutta miehekkeeni on eronnut joskus 10 vuotta sitten... siitä alkoi taivastelu, joka onneksi loppui lyhyeen kun piti morsian saada puettua ja pariskunta kuvauksiin.

Mies sitten alkoi tinkaamaan siunausta, mutta hakekoon sen itsekseen, tosin hääpäivä olisi kyllä kiva sopia, nyt vasta suunnitellaan isoja linjauksia....

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Moi!

Meillä oli siviilihäät, tosin juhlapaikka ei ollut kotipaikkamme maistraatti, vaan Kemin lumilinnan kappeli. Jännityksen ja kauhun keskeiset ajatukset pyöri päässä kun laitettiin vihkimis iltana kännykät hetkeksi päälle. Meillä oli ollut ilmoitus lehdessä ja sieltä oli suuri osa sukuja saanut selville, että meidät vihitään tänään ja ollaan karkuteillä. Kotiin tullessa äiti oli avosylin vastassa todella onnellinen. Me ollaan oltu yhdessä jo kuutisen vuotta, joten ei se meille ollut yllätys, että mentiin naimisiin. Sukulaiset varmaan vain ajatteli, että aiotaan olla avoliitossa loppu elämämme ja oli siis todella positiivisesti yllättyneitä. Mummo oli ainoa, joka oli ensin kysynyt äidiltä, että kait sinä järjestät niille kunnon juhlat. Myöhemmin mummo kuitenkin soitti ja sanoi että olempa jo vanhuudesta höppänä, kun en muistanut onnitella lainkaan ja ymmärsi, ettei me oltais karattu, jos oltais isot juhlat haluttu.

Vaikka meillä meni jotku suunnitelmat vähän mönkään järjestäjien takia niin lopputulos oli kuitenkin, että päästiin naimisiin ja hyvä niin  ;D

Emme ole katuneet ratkaisua salailusta, sillä niin iloisia ilmeitä saatiin vastaan. Tuskin kaikki edes oikein uskoi silmiään lehteä lukiessaan.Mielestäni avioliitto on kahden kauppa, eikä se vaadi suuria juhlia ja järjestelyjä jos sellaisia ei kaipaa.

Unelmat kannattaa toteuttaa, muuten kaduttaa jälkeenpäin kun teki toisin.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Minun suvun puolelta ei ole odotettavissa minkäänlaista haloota. Ovat tottuneet siihen, että perheeni kulkee omia polkujaan. Sulhasen puolella kävi sillä tavalla että sulhasen vanhemmat harmittelivat, kun emme mene heidän vihkikirkossaan naimisiin.

Henkilökohtaisesti koen kirkot kylminä ja kolkkoina rakennuksina, joten en ole koskaan ymmärtänyt mistä niin ihanasta jään paitsi. Meillä on siis siviilivihkiminen, ja sitten sulhasen ja vanhempieni toivomuksesta jonkinlainen seremonia "tahdon" lupauksineen.

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Meillä siviilivihkiminen tulee olemaan juhlakartanon puutarhassa ja sen jälkeen ihan kunnon kekkerit. Vieraille ei kerrota siviilimenoista, saa olla yksi yllätyksistä. Jos joku ei tajua, niin voi voi. Jos joku loukkaantuu tai pettyy, niin omapa on asiansa.

Molempien vanhemmat tietävät ja tuntuivat olevan ratkaisuun erittäin tyytyväisiä. Sulhasen eritääin uskovainen sisko on häistämme innoissann, vaikka kirkollista vihkimistä odottaakin.

Olisin voinut käydä maistraatissa hoitamassa paperi hommat, mutta sulho haluaa kunnon hääjuhlat vihkimisineen, vaikka siviilin haluaakin.

Eniten ottaa päähän nuo uskonnon tuputtajat. Musta on loukkaavaa, kun joku alkaa käännyttämään.

Link to comment
Share on other sites

Meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikalla. Ei olla aiottu mitenkään etukäteen mainostaa vihkimistapaa, vaan jokainen sen kutsusta ymmärtäköön tai viimeistään tilaisuutta itseään seuratessa. Minä en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja sulhokin liitty armeijassa välttääkseen jonkin ikävähkön leirin.. ;D

En usko, että minun puoleltani kukaan edes olettaisi vihkimiseni olevan kirkollinen, mutta sulhon puolella niitä ajatuksia saattaa olla. Hänen sukunsa kun on hieman konservatiivisempaa...

Vihkimisen jälkeen hääjuhlaa vietetään n. 90 vieraan voimin syöpötellen ja juopotellen, leikkien, tanssien ja muutenkin kaikkia "ei-kirkollisia" mutta kuitenkin perinteisiä häätapoja noudattaen.  ;)

Link to comment
Share on other sites

Me mennään "salaa" maistraatissa vihille eli kukaan, ei edes vanhempamme tiedä asiasta. Ei ole mitään erityistä syytä tehdä näin, mutta näin me halusimme.

Ihan kunnon juhlia pukuineen kaikkineen vietetään sitten parin kk päästä.

Ajattelimme kertoa asiasta heti vihkimisen jälkeen lähimmäisillemme jo muuttuneen nimeni ym. takia, mutta muut saavat myöhemmin kortin "vihitty" ja siellä lukee "sanoimme toisillemme tahdon jne." ja sitten on kutsu juhliin jotka ovat parin kk päästä.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...