Tinniminni

Kuka luovuttaa morsiamen?

91 posts in this topic

Mitenkähän nämä saatot onnistuvat siviilivihkimisessä, joka siis tapahtuu ihan maistraatin tiloissa? Haluaisin perinteisesti isäni saattavan minut, mutta en tiedä onko hölmö idea maistraattivihkimisessä :D Onko siellä ne huoneetkaan niin isoja, että varsinaista kävelyä edes tulisi...toisekseen, haluaisin sulhaseni näkevän minut vasta kun kävelen "alttarille", mutta sitten pitäisi sumplia että menemme sinne eri aikaan, jotta hän ja muut todistajat olisivat huoneessa ennen minua. Saa nähdä miten käy, jos menee vaikeaksi, niin varmaan kävelemme sitten sulhasen kanssa käsikkäin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iskä saattaa. En osaa kuvitella, että sitä kukaan muukaan tekisi tai kävelisin yksinäni. Haluan tuon saattamisen siitäkin huolimatta, että häiden koittaessa ollaan miehen kanssa oltu pitkään yhdessä (6-7 vuotta) ja meillä on lapsi. Meillä vihkiminen tulee tapahtumaan juhlapaikalla, joten tuo saattohommeli pitää miettiä tarkkaan. Mies todennäköisesti ehtii nähdä mut ennen vihkimistä, mutta en haluais vieraiden näkevän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli maistraattivihkiminen ilman mitään sisääntuloja(todistamassa vain minun äiti ja isä), mutta jos olisi ollut kirkkohäät, niin olisin varmaan halunnut äitini saattamaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun isä saattaa mut. Joo, oon asunut pois kotoa jo 16 vuotta mutta mulle se on tavallaan kuitenkin se että isä, joka on sulhon lisäks tärkein mies mun elämässä, antaa tällä tavalla tavallaan "siunauksensa" meidän avioliitolle. Tuntuu tavallaan hassulta koska yleisesti ottaen minä en niin kovin sovinnainen ole, mutta jotenkin mulle on tärkeää saada nuo kaksi rakasta miestä siihen tilanteeseen paikalle. Siis ei vain paikallaolijoina vaan aktiivisesti mukaan siihen avioliiton solmimiseen. 

 

Hmm.. Sorry huono selitys, tää on hankala asia koska mulla ei ole mitään "järkiperustetta" vaan se on vaan se tunne että näin tän pitää mennä. Mietin jos osaisin artikuloida tämän vähän paremmin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isä saattaa mut alttarille. Isäni on mulle älyttömän tärkeä ja läheinen, ettei muuta vaihtoehtoa tartte ees miettiä. Ja haluan jonkun kävelemään vierelleni kun tiedän että jännitän tilannetta hirveesti. Ja haluan nähdä mieheni ilmeen alttarilla kun kävelen hänen luokseen. <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isäni tottakai. Jos ei suostu niin kävelen yksin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ota sulho kaveriksi :)

 

Olisi minusta luontevin tyyli sinun kohdalla, parempi kuin yksin mennä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika kummaa, kun en huomannut, että kukaan olisi tässä ketjussa miettinyt että sisko taikka veli saattaisi morsiammen. Itselle vanhemmat eivät ole oikein koskaan tuntuneet oikeille vanhemmille, vaan vain huoltajille, niin sisarukset ovat olleet tärkeimmät ihmiset perheessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en aio kutsua isääni edes koko häihin. Emme ole olleet vuosiin tekemisissä ja omista aloitteistani huolimatta en ole kuullut hänestä, äiti- tai sisaruspuolistani vuosiin mitään. Voi olla että hääaikeiden julkitulo toisi tähän jotain muutosta, mutta vaikka päätyisin heidät kutsumaankin en jotenkin halua tehdä noin pitkään elämästäni ulkona olevista ihmisistä mitään häiden päähenkilöitä.

 

Jos pappani olisi elossa, haluaisin että hän saattaisi minut siviilivihkimiseen. Tällä tietoa kuitenkin menemme ja hoidamme homman alusta loppuun rinnakkain miehen kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kukaan. Meillä on maistraattivihkiminen, ja kävelemme "alttarille" sulhon kanssa yhdessä. Vaikka vihkimisemme olisi ollut juhlapaikalla tai kirkossa, olisi tämä ollut meille ihan itsestään selvä ratkaisu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luultavasti ei luovuta kukaan. Vaikka onkin kaunis perinne, että isä luovuttaa morsiamen, ja isäkin on minulle erittäin rakas, niin ei jotenkin tunnu omanlaiselta. Todennäköisesti siis yhdessä sulhon kanssa kävellään alttarille, ellei ole isälle niin tärkeä asia se minun luovuttaminen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isä luovuttaa. Juuri kun olimme päättäneet hääpäivän, mikä sattuu olemaan isän syntymäpäivä, hän sattumalta muuten vaan soitti. Kysyin puhelimessa, hei iskä, miltä tuntuisi saattaa tyttäresi alttarille omana syntymäpäivänä:D Todella mielissään oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tämä oli aika helppo valinta. Isäni on kuollut jo vuosia sitten eikä äiti alkuun ollut ollenkaan onnellinen meidän suhteesta, joten tuntuisi oudolta, että hän minut kohti avioliittoon siunaamista saattaisi. Vaihtoehtoina oli joko kävelen itse tai yhdessä miehen kanssa laiturille (meidät vihitään mökillä). Kysyin  mielipidettä miehelstä ja hän halusi odottaa edessä, joten kävelen itse.

 

Oli muuten yksi ainoita asioita, joihin miehellä oli selkeä mielipide. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin kävelemme alttarille yhdessä mieheni kanssa. Jossain vaiheessa mietin, josko äitini saattaisi minut alttarille, mutta kun me joka tapauksessa mieheni kanssa näemme toisemme häävermeissä jo ennen vihkimistä (valokuvaus pidetään ennen vihkimistä), niin yhdessä on hyvä aloittaa matka avioliittoon jo heti häämarssin pärähtäessä soimaan.

Edited by emina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikassa. En oikein tiedä miten tuollaisissa on tapana, että käveleekö kukaan yhtään mihinkään vai pönötetäänkö me miehen kanssa jo valmiiksi edessä vai mitenkäs. Ainoa varma on ettei minua kukaan mihinkään saata; yhdessä miehen kanssa asuttu jo vuosia ja se pieni feministi sisälläni kuolisi jos minut mieheltä miehelle luovutettaisiin, ihan kuin vaihtaisin omistajaa. Hyrr.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen vähän kahden vaiheella miten tuo alttarille meno toteutetaan. Virallisesti myö mennään naimisiin edellisenä päivänä maistraatissa, jossa paikalla on vain kaaso ja bestman. Seuraavana päivänä on sitten kirkollinen siunaaminen ja hääjuhla. Itse toivoisin, että isäni saattaisi tuolloin miut alttarille, mutta mietin onko se ihan hölmöä, kun me ollaan kuitenkin jo silloin naimisissa virallisesti. Vaikka kumpikin meistä mieltää kirkkon päivän hääpäiväksi. Mies toivoisi, että käveltäisin yhdessä alttarille. Jotenkin itse koen, että isän olisi kiva luovuttaa miut (olenhan haaveillut siitä jo piku tyttönä).

 

Ja tuosta siskon/veljen luovuttamisesta.. Muistan olleeni joskus häissä, joissa veli luovutti siskon sulhaselle. Tässä tapauksessa isä oli kuolluta ja veli sitten siskon alttarilla luovutti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Menee vähän ohi aiheen, mutta tahtoisin kysyä.. En siis arvostele, kiinnostaa vain ajatus tuossa taustalla. Jos siis molemmille "kirkkopäivä" on hääpäivä eli kirkossa avioliiton siunaus merkitsee hääpäivää eli avioitumista, miksi avioitua maistraatissa ylipäätään? Miksette vain mene kirkossa naimisiin oikeasti?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on yksi hääpäivän tärkeimmistä asioista se, että isäni luovuttaa mut. Oon koko elämäni ollut varsinainen isin tyttö, joten isä tukena matkalla alttarille on mulle ehdoton juttu. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen tätä asiaa hieman murheissani miettinyt. Pelkään että isäni loukkaantuu jos en pyydä, mutten kuitenkaan koe häntä niin läheiseksi että tahtoisin häntä välttämättä taluuttamaan vaikka se yleisesti ajatuksena kiva onkin. En ole koskaan isäni luona asunut vaikka koko elämäni hänen kanssaan olenkin ollut tekemisissä. Ehkä sitä niin läheistä isä-tytär suhdetta ei vain koskaan päässyt syntymään? Tuntuisi ehkä hieman teennäiseltä kävellä hänen käsipuolessaan alttarille. Meille tärkeintä hääpäivässä on aitous ja tämä ehkä sotisi sitä vastaan. Voi olla että lähempänä mieleni muuttuu?

 

Mutta tuo että lapsi luovuttaa äitinsä idea taisi juuri pelastaa minut! :) Ihana ajatus. Poikani on hääpäivänä lähes 11v joten olisi ihanaa kävellä hänen kanssaan alttarille! Hänen kanssaan olen suurimman osan hänen elämästään kahdestaan elänytkin. Mikä loistava ajatus! <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Menee vähän ohi aiheen, mutta tahtoisin kysyä.. En siis arvostele, kiinnostaa vain ajatus tuossa taustalla. Jos siis molemmille "kirkkopäivä" on hääpäivä eli kirkossa avioliiton siunaus merkitsee hääpäivää eli avioitumista, miksi avioitua maistraatissa ylipäätään? Miksette vain mene kirkossa naimisiin oikeasti?

Tähän on se yksin kertainen syy, että mies ei kuulu kirkkoon. On ain aollut pakana, eikä halua kirkkoon liittyä häiden takia. Enkä häneltä sitä voi vaatia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle oli kanssa todella tärkeää, että isä luovuttaa, mutta nykyäänhän usein pari kävelee itse alttarille myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minut saattelee alttarille veli. Isä on kuollut jo aikaa sitten ja vaikka hengissä olisikin, tuskin edes häihin kutsuisin. Veli on ollut tärkeä minulle koko ikäni ajan ja edustanut "kunnollista miestä". Yksin en varmaan uskaltaisi kävellä, jotenkin ahdistavaa, että on yksin huomion keskipiste. :girl_hide:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin ajatellut, että olisi kiva, jos isäni saattaisi mut alttarille. Mutta olin melko varma, ettei hän olisi asiasta kovin innostunut, etenkin kun omissa häissään mun vanhemmat kävelivät koko matkan alttarille yhdessä. Mutta isäpä yllätti! Hän oli mukana hääpukuliikkeessä, kun sovitin pukua, ja halusi tulla mun viereen kokeilemaan, että "mites tämä käsikynkkää-kävely nyt onnistuu, kun on noin leveä helma".  :girl_haha: Eli ilmeisesti hän on tuumannut asiaa itsekseen ja aikoo minut saattaa, vaikkei olla asiasta vielä juteltukaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei luovuta kukaan. Kävelisin alttarille miehen kanssa, jos meidät vihittäisi tai siunattaisi kirkossa. Maistraattivihkimisessä meille ei tule mitään häämarssia tms, joten varmaan vaan asetutaan vihkijän eteen tilaisuuden alkaessa.

En pidä morsiamen luovuttamisesta perinteenä, se ei ole kovin suomalaista ja lisäksi se kuvastaa itselleni liikaa naisen roolia miehen omaisuutena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

isä. meillä oli vihkiminen ulkona, joten ei vienyt alttarille 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now