Tanned

Painajaiset ennen häitä

520 posts in this topic

Eilen oli tuo maaginen -6kk-häihin ja kuinkas ollakkaan näin ekan hääpainajaisen :huh:

Unessa olin farkut ja t-paita päällä juhlissa, kun en ollut ehtinyt vaihtamaan hääpukua, ruokaa ei tullutkaan tarjolle ja vieraita oli kadoksissa. HUH HUH!

Pientä stressiä ilmassa :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on sama juttu. Meidän häihin on kuukausi ja kaksi viikkoa. Ja nyt on alkanut sellainen painajaisunien näkeminen; kompastunto mattoon tai hameeseen jne.

Ja kyllähän nyt vähän aina pitää stressata, niistä pienistäkin asioista :blink: Kunpa vaan vois olla stressaamatta. Mutta ei niin ei..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuulun myös tänne. Monena yönä oon unta nähnyt, kun ei ollut pukua, tai ei kampausta tai ei meikkiä. Pahinta mun unissa on kuitenkin se, ettei kukaan vieraista ole tullut, tai vieraita on tullut, mutta ne on ikäänkuin vääriä vieraita, siis ihmisiä joita ei ole kutsuttu. Välillä mun unissa me mennään väärässä kirkossa naimisiin tai väärä pappi on vihkimässä ;) No onneksi vähän unet helpottivat kun puvun sain kotiin, mutta on niin kova näkemään unia, että eiköhän ne pian taas palaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vajaat viisi kuukautta jäljellä ja ensimmäinen suoranaisesti häihin liittyvä painajainen viime yönä (aiemminhan olen uneksinut sulhasen katoamisesta ym.): paikka oli muuttunut herraskartanosta koulun ruokalaksi, kalusto oli uskomattoman rumaa, pöydät oli järjestetty täysin väärin, vieraat olivat paikalla aivan liian aikaisin, kukat eivät olleet pöydissä ja siellä minä sitten morsiuspuvussa säntäilin edestakaisin yrittäen saada kaiken kuntoon :o

Edited by tammikuu09

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä juhlitaan tasan kahden viikon päästä.

Pe-la -yönä näin unta, että kuolin kahden viikon päästä. Eli häitä edeltävänä päivänä. Ja vielä kuolleenakin manasin, että voi hitto, kaikki järjestelyt meni ihan hukkaan! On siinäkin kuolleella murhe ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän häihin on aikaavajaa neljä kuukautta, mutta ei se painajaisia

ole hidastanut. Liki koko kesän olen nähnyt painajaisia hääpuvusta,

tai vastaavasti kampauksesta.

Joko puku ei ole haluamanilainen

(tosin se on täysin mahdotonta, koska ompelijani on luotettava,

ommellut linnan juhliinkin pukuja) tai kampaus ei koskaan tule

valmiiksi ja pitää puoli valmiilla kampauksella mennä kirkkoon.

:D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla vajaat kolme viikkoa häihin ja ilmeisesti jännitys purkautuu nyt yhä enemmän painajaisina. Päivällä olen ihan virkeä, en murehdi enkä spekuloi vaan pidän itseni touhukkaana ja aktiivisena. Öisin sitten herätän mieheni huudollani. Näen siis painajaisia ja minua saa kuulemma rauhoitella harva se yö. Aamulla en muista mitään. Että semmoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja taas; tästähän tulee ihan jatkokertomus :o

Eli viime yönä oli vuorostaan vihkijä myöhässä, ja lopulta paikalle tuli ihan eri henkilö, joka ei myöskään ollut valmistellut tilaisuutta mitenkään. Minulla puolestaan ei ollut niin kampausta kuin meikkiäkään, ja kaiken kukkuraksi marssittiin vihille kamalassa koivuin koristellussa koulun jumppasalissa, jossa oli meidän vieraidemme sijaan ihan sinne kuulumatonta porukkaa. Naimisiin ei päästy, kun heräsin kesken kaiken, mutta eiköhän se selviä seuraavassa jaksossa jonakin lähiyönä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:D Toi oli ihan paras toi T-T:n uni!

Mä näin tässä muutama yö sitten sellaista unta, että oli häitä edeltävä perjantai ja kello kävi. Olin täysin vakuuttunut että olin unohtanut jotain, en vain saanut päähäni mitä. Kohtalaisen tuskainen olo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juhlapaikka oli kyllä ihan oikea, mutta kukaan ei ollut tehnyt siellä mitään, vaan kaikki oli ihan kesken. Vieraat oli kuitenkin jo paikalla, vaikka ei oltu edes ehditty kirkkoon vielä!! Ja siellä me sitten istuttiin viimeisessä nurkassa mun vanhempien kanssa, ja kyselin kovasti mieheltä että mihin ne sun vanhemmat oikeen meni. Sieltä ne sitten vilkutti surkeena ihan toiselta reunalta juhlatilaa, keskellä jotain ihan vieraita ihmisiä. (Pitääkin muistaa paneutua istumajärjestykseen..) Kukaan vieraista ei tuntunut edes olevan kiinnostunut meistä, ihan kuin kukaan ei olisi edes huomannut meitä ollenkaan.

Mä raahasin miehen sivummalle ja pyysin sitä vakuuttelemaan mulle, että eihän nää oo meen häät, eihän? Ja sitten itsekseni päädyin siihen, että ei voi olla, koska mikään ei mee niinkuin minä haluaisin.

Eli eihän se oikeastaan sitten edes ollut hääpainajainen, koska päätin ettei ne voineet olla meidän häät. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vuosi aikaa vielä ja hääpainajaisia nähty jo enemmän kuin tarpeeksi... yhdessä unessa menin tennissukat jalassa naimisiin, toisessa häävastaanottopaikkana abc, johon oli tehty vielä vahingossa päällekkäisvaraus ja viimeisimmässä unessa oltiin unohdettu koko häät!

Edited by pursu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eiköhän meikäläisenkin saldolla jo tänne pääse, vaikkei kyseessä oo niinkään painajaiset, vaan "tavalliset" unet, joissa kaikki menee pieleen. Häihin siis vuosi. :)

Ensimmäisessä versiossa unohdin laittaa hääpuvun päälle vihkimiseen, joten lähdin sitten kesken hääjuhlan vaihtamaan farkut hääpukuun ("Ai niin!"). Lisäksi häät oli kolmessa eri paikassa – ruoka jossain pikkubaarissa, kahvi ja kakku jollain ihme hiekkapihalla, jossa oli verkkoaita ympärillä, ja sit lopulta tansseihin lähdettiin meidän oikeaan hääpaikkaan. Kaaso oli uppo-outo, ja puvun vaihdoin siinä verkkoaidan "suojassa" viisi minuuttia ennen kuin vieraat tuli kahville.

Toisessa versiossa oli puku kyllä päällä, mutta en saanut huntua kiinni, kun olin unohtanut käydä kampaajalla, niin piti ex tempore tupeerata vähän hiuksia hunnun kampaa varten. Lisäksi puvun päälle olin kiskaissut turkoosin hupparin ja punaisen hameen, jotka päällä marssin alttarille, kun en ehtinyt ottaa niitä pois. Tahtomisten jälkeen jostain syystä mentiin loppuseremonian ajaksi urkuparvelle, jossa sain kuoriuduttua verkkareistani.

Viimeisin seikkailu tapahtui Vanha Porvoo meets San Francisco – tyyppisessä vanhassa kaupungissa hääpäivänä, kun tajusin, että ai niin, kahden tunnin päästä on vihkiminen, eikä oo vielä pakattu kamoja hääyötä varten enkä muistanut varata itselleni kampaajaa, ja niitten kaasojen kanssa piti jotain tehdä tässä kohtaa… korukauppaan nutturavalkkia etsimään (löytyi vanhoista tennissukista tehty) ja kaasolle puhelua, että osaatko tehdä valkkinutturan, olis vähän kiire. Tässä viimeisessä soittelin miehellekin, että ehtiskö se pakkaamaan ne kamat, mutta ei se ehtinyt, kun oli bestmanin kanssa jossain.

Hyvä merkki lienee se, ettei vielä yhdessäkään oo tullut huutopaniikki, vaan vire on lähinnä se, että kyllä tässä nyt naimisiin päästään, vaikka vähän tällaista kaikkea pientä vastaan tuleekin… :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä selvä; allekirjoittaneesta tulee selvästi tämän ketjun kanta-asiakas :huh:

Viime yönä oli taas ihan väärä hääpaikka ja väärät häävieraat, minkä lisäksi kaikki koristeet ynnä muut olivat sulhasen autossa, joka tietysti oli lukossa. Kaiken lisäksi avaimet olivat sulhasella, joka oli häipynyt omille teilleen. Niinpä juoksentelin morsiuspuvussani rankkasateessa ja etsin sulhasta, jonka sitten löysin jostakin ladon tyyppisestä paikasta kittaamassa kaljaa yksin ja naama synkkänä. Frakista oli kadonnut takki, ja sekä housut että paita olivat kurassa ja roskaiset. Yritin epätoivoisesti pyyhkiä paksuimpia pois pohtien, saisiko asun siihen kuntoon, että kehdattaisiin astella vihille kaikesta huolimatta. Sitten heräsin, eli ei vieläkään päästy naimisiin. Jatkoa todennäköisesti seuraa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan pakko tulla kertomaan, vaikka tämän perusteella ainakin kaverit täältä tunnistaa :).

Oon joskus aiemmin kertonut täällä, että näin koko 1-2 vuotta, kun häitä suunniteltiin, painajaisia siitä, että unohdan mennä kampaajalle hääpäivänä ja joudun mennä kauheannäköisenä alttarille. Tähän keskittyi lähes kaikki painajaiset. No, hääpäivä oli nyt tuossa reilu viikko sitten ja tietenkin painajaiset muistaen olin varannut hyvin aikaa, että ehdin kampaajalle ja on sata herätyskelloa kaasot mukaanlukien vieressä nukkumassa. No ehdin ihan hyvin kampaajalle ja olin jopa oikein ajoissa. Aika kampaajalle oli klo 9. Siinä paria minuuttia vaille 9 alkaa hiipiä semmoi pieni tärinä kun tajuan, että kampaamoliike on ihan pimeänä, miksei siellä ole ketään. Ja siinä kymmenen yli yhdeksän alkaa jo itku hiipiä kurkkuun, että mitä helv... Siinä vaiheessa oli semmoinen olo, että ei oo totta, oon nähnyt koko vuoden painajaisia siitä, etten muista mennä kampaajalle, ja nyt kun on se hääpäivä, niin KAMPAAJA EI MUISTANUT TULLA PAIKALLE!

No kaikki kävi hyvin, menin nyyhkyttämään viereiseen kultaliikkeeseen, että oisko niillä sen kampaajatätin puhelinnumeroa, ja kiva tätsä soitti sille. Oli kampaajakin ollut tulossa, oli vain muistanut puolella tunnilla ajan eteenpäin ja oli sitten kovin pahoillaan. Siihen katosi koko mun päivän jännitys ja lopulta se olikin vain hauska juttu :). Hitsin painajaiset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oho, johan tässä meni peräti kuukausi viime painajaisesta :rolleyes:

Eli tuossa viime viikolla oli taas kerran väärä hääpaikka, vieraat jo tulossa ja kaikki ihan kesken. Tällä kertaa kokonaan hukassa oli pitopalvelu (jollaista meillä ei muuten ole todellisuudessa lainkaan!) - ja kun soitin perään, joku mies vastasi, että emäntä oli kuollut ja että ei ollut varmaa, tulisiko joku muu tilalle. Seuraavaksi uneksin, että yritin laittaa kukkia pöytiin, mutta pöytiä olikin aivan liian vähän ja niissä oli pöytäliinojen tilalla hirveät tummansiniset villaviltit. Kun menin valittamaan tästä paikasta vastaavalle rouvalle, niin tämä tylysti ilmoitti, että pöytien laittaminen maksaisi tuhat euroa lisää. Kun sitten intin, että asia oli kyllä sovittu ihan toisin ennakkoon, niin hän vain kohautteli olkapäitään, että ollaan ilman, jos ei makseta.

Huvittavinta on, että on yksi sellainen asia, josta olen oikeasti eniten huolissani (puvun valmistumisesta ja kotiuttamisesta...) - mutta joka on poikkeuksetta ollut näissä painajaisissa täydellisen ok :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy minunkin osallistua tähän... Reilut 4 kk häihin ja olen jo useasti nähnyt unia epäonnistuneista häistä, puuttuvista vieraista, myöhästymisistä yms. Edellisyönä näin kuitenkin todellisen painajaisen, mikä sivusi myös häitä. Unessa paljastui mieheni pettäneen minua ja toisen naisen odottavan hänelle lasta. Mies totesi unessa, että voimmehan me silti mennä naimisiin, mutta että hän aikoo kuitenkin kantaa lapsesta vastuun ja muuttaa näiden luokse! Heräsin kesken unen juuri, kun mieheni nousi sängystä ylös töihin lähteäkseen. Olin tietenkin ihan tokkurassa ja hädissäni, että nyt se lähtee. Aika pian tajusin kuitenkin, että olinkin jo hereillä ja nähnyt vain unta. Meneeköhän tämä vielä normaalin häästressin piikkiin? :unsure: Mulla on kyllä yleensäkin tapana nähdä omituisia unia, missä usein sekoittuu fiktio ja arki, niin etten aina muista mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä on ollut unta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

näin ekan painajaiseni häistä hetki sitten.

-vieraita piti tulla 60,paikalla oli ehkä 4 vierasta kirkossa.mieheni näki pukuni ennen vihkimistä(ei pitänyt) ja oli pettynyt ja tylsistynyt häistä. minä en saanut polttaa tupakkaa vaan piti istua kirkon pimiössä ja odottaa tuntikausia,tietenkään kampaus ei ollut onnistunut :) hääjuhlassa KAIKKI olivat sitä mieltä että tämä hääjuhla on maailman huonoin,ohjelma valjua ja puitteet köyhät. voi vitsi mä vaan itkin,kun kaikki oli niin ilkeitä.

ahisti varmaan 2 tuntia heräämisen jälkeenkin ja ihan varmana laitan kutsut ajoissa postiin:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime yönä näin sellaista unta, että olin varastanut kasan vihkisormuksia. Niitä oli lipaston laatikossa parikymmentä. Sitten olisin kuitenkin halunnut jonkin muun sormuksen kaupasta, josta olin jo varastanut sormuksia ja ongelmana oli se, että kaupassa tiedettiin rötöksistäni enkä voinut mennä sinne rehdisti ostoksille :grin: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin viime viikon loppuna unta, ettei pukuni ollut onnistunut ja olin unohtanut tilata kukat..Mikä hauskinta tässä on ettei me olla vielä ees päätetty päivää, mutta vuosi kyllä..2010!Apua jos nyt jo alkaa stressiä pukata...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin pari päivää sitten unta, että oli meidän hääpäivä ja olin unohtanu lähettää KAIKKI kutsukortit. eli kukaan ei ei ollu ees tietonen meiän häistä. mut sit päätin kuitenkin et minähän menen silti "tänään" naimisiin! aioin kihartaa tyttäremme hiuksia ja laitoin kihartimen lämpiään. vähän ajan päästä kun menin tarkistamaan et onko kiharrin jo lämmenny, niin huomasin et se oli SULANU puoleen väliin. IIIIK! :blink: häihin aikaa siis 10kk :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elämäni aikana olen nähnyt vain kaksi unta häistä. Ensimmäinen oli hyvä uni, vuosia vuosia sitten kun en tulevaa miestäni ollut koskaan tavannutkaan. Unessa näin tumman komistuksen odottamassa mua alttarilla :) Myöhemmin tämä komistus löytyi ja nyt ne häät on tulossa. Viime yönä näin painajaisen jossa ihan kaikki meni pieleen kirkosta lähtien (vaikka me ei oikeassa elämässä edes kirkossa naimisiin mennä). Puku oli väärä, toimitus meni päin...vieraita ei kiinnostanut hääpari yhtään vaan niillä oli ihan omat kuviot, koristeet oli väärät, ruoka väärää ja vieraat söi safkat ennen kuin me ehdittiin paikallekaan. Heräsin omaan märsäämiseeni :)Jippii :) Häästressiä pukkaa vissiin päälle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin viime yönä ensimmäisen painajaiseni. En muista kuin osia. Bändi soitti ja kaikki kävi haukkumassa sitä tosi huonoksi. Itse menin nukkumaan kesken häiden?!?, ja kun heräsin ennen yhtätoista illalla kaikki vieraat oli lähtenyt koska juhlat oli huonot. Kaasot oli laittanut hääkarkkeja rasioihin liikaa ja niistä tuli epämuodostuneita möykkyjä. Ja karkit oli vääriä eikä kaikille riittänyt. Huh, muistan sen epätoivon mikä mulla oli unessa. Toivottavasti ei tarvitse sitä kokea oikeassa elämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen nähnyt kanssa kerran samanlaista painajaista kuin joku tuolla edellä, että kutsut eivät olleet menneet perille. Siinä sitten tyhjän panttina odoteltiin vieraita. Useamman kerran olen nähnyt sellaista painajaista, että en ole varannut kampaajaa/meikkiä tai ostanut hääkenkiä ja epätoivoisesti sitten ryntäilen hääpäivän aamuna paikasta toiseen. Olenkin jo vannottanut äitiä ja siskoa, että pitävät huolta siitä, että viimeksi mainitut asiat hoituvat. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi painajaisunta hääteeman tiimoilta tähän mennessä vaikka yleensä en painajaisia pahemmin näe.

1. Sain vihkisormuksen sulhaselta ja se oli todella kammottava! Itkua väänsin. Tyytymättömyyttäni en mitenkään peitellyt mutta sormusta ei enää, jostain ihmeellisestä syystä, voinut vaihtaa. Sormus oli kuin liimattuna nimettömässäni ja siinä tiesin sen pysyvän elämäni loppuun asti. :hysteric:

2. Pappi totesi kylmän rauhallisena, ettei minua ja tulevaa miestäni voida vihkiä sillä minä olen edelleen entisen mieheni kanssa naimisissa. :girl_impossible: (Toista kertaa menossa naimisiin.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin painajaisia kaksi kertaa peräkkäisinä öinä heti sovittuamme hääpäivän. Ensimmäisessä unessa olin menossa juhlapaikalle yksin, kaikki vieraat ja sulhanen juhlivat jo ilman minua ja kaikilla oli mitä ihananpia juhlaasuja ja minulla oli vain vanha ja ränsistynyt mekkoni... Kaiken lisäksi lähdin paikalta ennen muita ja matkalla eksyin... ihan hirveä uni.

Toisessa unessa(ennen kuin kirkko oli varattu): oli kirkko klo 17. Olin töissä vielä klo 16.50 ja äitini tuli hakemaan minua, haimme hääpukuni ja puin sen lennossa matkalla kirkkoon, päästyämme kirkon pihaan klo.17.20 huomasin ettei minulla ole kenkiä ollenkaan, laitoin vanhat valkoiset lenkkarini. Pihassa huomasin että vain muutama (n.20) vierasta seisoivat ulkona ja että kirkossa oli menossa jonkun muun häät. EN SIIS OLLUT VARANNUT KIRKKOA... :girl_impossible: IIK! varasimme kirkon seuraavana päivänä :girl_haha: tuolloin ajattelin että jos näitä unia jatkuu koko 11 kk niin aivan varmasti olen häissäni burn outin partaalla...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now