Guest Marienne

Miksi naimisiin?

232 posts in this topic

Haluan vielä korostaa, että tällä palstalla tuskin liikkuu montaakaan sellaista, jolle rakkaus ei olisi ollut se todellakin tärkein ja perimmäinen syy mennä naimisiin. Rakkaus, se suuri rakkaus meidän avioliittomme siivittäjänä on.

Eihän kait kukaan mene naimisiin vain järkisyistä, ilman rakkautta?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Voi kylla. Mutta ei valttamatta moni nailla palstoilla pyorijoista.

Miehen veli esimerkiksi meni naimisiin, etta kaverinsa kaveri (siis "vaimonsa") sai oleskeluluvan. Hanelle tosin avioliitto ei juuri mitaan merkitse muutenkaan. Mutta rakkautta siina nyt ei ollut patkaakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkauden takia ja toinen asia on se että meillä 2 ihanaa lasta ja halutaan että ollaan "virallisesti" perhe.. eli yhteiskunta kun on mitä on eikä avopuoliso ole lähellekkään sama asia kun aviopuolisot vaikka kuinka monta vuotta olis yhdessä oltu ja asuttu. Tärkein syy kuitenkin on tosissaan se rakkaus ja että meistä "virallisesti" tulee samaa perhettä

tulipa selitettyä =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille avioliitto on ainoa yhteiselämän muoto, joten naimisiin menon syyt ovat koko lailla samat kuin miksi ihmiset nyt ylipäätänsäkin parisuhteessa elävät :P Eli haluamme elää elämämme yhdessä perheenä, jakaa keskenämme elämän arjen ja kaikki parisuhteeseen kuuluvat ulottuvuudet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän se rakkaus se suurin syy on, mutta samalla haluan myös lain silmissä olla mieheni lähiomainen. Asuntolainaa haettaessa pankissa sanottiin että menkää naimisiin tai tehkää testamentti jos haluatte taata kuoleman sattuessa menehtyneen puolison osuuden siirtyvän elossa olevalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nykyaikana pidetään ehdottoman oikeana avioliittoa, joka perustuu puhtaasti pelkälle rakkaudelle, järkisyitä halveksitaan. Esimerkiksi sukulaiseni menivät naimisiin perinnöllisten syiden vuoksi ja tuttavani sinivalkoisen lentoyhtiön halpojen lentolippujen ja oleskeluluvan vuoksi.

Minä en ainakaan ole huomannut tällaista :mellow:

En alkuunkaan käsitä, että kun on niin rakastunut ja on kivaa olla yhdessä niin mihin sitä avioliittoa mukaan tarvitsee. Rakastaa voi avoliitossakin!

Minun ensisijainen syyni on sukunimen vaihto, toisena tulee pienet käytännön asiat kuten se ettei isyyttä tarvitse käydä tunnustamassa, kelan paperiin riittää vain toisen allekirjoitus jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näkisin asian niin, että rakkautta voi hyvin olla ilman avioliittoa, mutta eipä oikein avioliittoa ilman rakkautta (vaikka kai niitäkin löytyy...). Itse menen naimisiin siltä pohjalta, että rakastan, mutta lisäksi tuntuu oikealta sitoutua julkisesti ja juridisesti sekä olla puolison virallinen perhe/lähiomainen (nyt avoliitossa kummankin vanhemmat!). Ja jos perhe jonakin päivänä kasvaa, meille on tärkeää kantaa yhdessä samaa nimeä :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

todennäköisesti kuulostaa ällöltä, mutta melkein kymmenen vuotta on rakastettu niin vahvasti ja järjettömän paljon, että se nyt vain meille on looginen jatkumo ennen lasten hankkimista. rakkauden lisäksi olemme sitten lain edessä vahvemmin yhtä myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minun ensisijainen syyni on sukunimen vaihto

Nimen voi vaihtaa muutenkin, kuten itse tein. :)

rakkautta voi hyvin olla ilman avioliittoa, mutta eipä oikein avioliittoa ilman rakkautta (vaikka kai niitäkin löytyy...)

Löytyy kyllä, ihan lähipiirissäni. Saa nähdä mitä siitä tulee, suhde kestänyt kuitenkin vuosia ja ihan ok tuntuu olevan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy täällä nimettömänä myöntää, että menin naimisiin ihan siitä syystä, että miehellä ja hänen perheellään on jumalattomasti rahaa ja omaisuutta. Toki miehestäni välitänkin mutta rakkaus ei ollut syy avioliittoon. En välttämättä olisi valinnut häntä puolisokseni ja mennyt naimisiin ilman rahaa. Julmaa - tiedän, mutta olenpahan rehellinen. Eikä ikinä enää tarvitse huolehtia rahojen riittämisestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Täytyy täällä nimettömänä myöntää, että menin naimisiin ihan siitä syystä, että miehellä ja hänen perheellään on jumalattomasti rahaa ja omaisuutta. Toki miehestäni välitänkin mutta rakkaus ei ollut syy avioliittoon. En välttämättä olisi valinnut häntä puolisokseni ja mennyt naimisiin ilman rahaa. Julmaa - tiedän, mutta olenpahan rehellinen. Eikä ikinä enää tarvitse huolehtia rahojen riittämisestä.

Eipähän siinä sen kummempaa kuin että elelet vain omien valintojesi kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei ennen kosintaa ajateltu juurikaan noita järkisyitä, naimisiinmeno vaan tuntui jotenkin itsestäänselvältä jatkolta suhteeseemme. Nyt kun suunnittelemme häitä, olemme puhuneet täälläkin mainituista jutuista, perinnöstä, verotuksesta jne. Ehkä vanhanaikaista, mutta itsestä tuntuu turvalliselta ja oikealta ajatus, että ollaan naimisissa ennen kuin suunnitellaan lapsentekoa. Tietysti suurin syy naimisiinmenoon on rakkaus ja se, että halutaan olla virallisesti yhdessä.

Eipähän siinä sen kummempaa kuin että elelet vain omien valintojesi kanssa.

Mikäs siinä todellakin jos henkiset rahkeet riittää. Itsellä tulee mieleen, että rakastaakohan mieskään sitten vaimoaan, vai onko tämä järkiliitto molemmin puolin? Itsellä oli aikanaan mahdollisuus naida rahaa, mutta kun ei rakkautta ollut riittävästi, niin en halunnut haaskata tilaisuutta tosi rakkauteen vain rahan takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies sanoi mulle, että eikö meidän oo sama jo mennä naimisiinkin kun meillä yhteinen perhe ja asuntolainakin on ;) Että siinä meidän syy. Rakastetaan kovasti ja avioliitto jotenkin on vaan luonnollinen jatkumo meille, seuraava askel. Ja mää tahdon saman sukunimen kun miehellä sekä meidän lapsilla, ja paljon myös muita "järkeistettyjä" syitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaudesta ja halusta olla toinen toistemme perhe, mies ja vaimo. ja myös siksi, että saamme Korkeamman siunauksen ja varjeluksen jokaiseen päiväämme. (Vaikka olemme sellaisista nauttineet jo tähän astikin...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olisin voinut ihan hyvin elää avoliitossakin, ollaan oltu yhdessä kuitenkin jo vuosia ja hyvin on mennyt. Kun kosinta sitten yllättäen ja puun takaa tuli, vastasin kuitenkin myöntävästi. Miksipä en, mitään avioliitoa vastaan ei ollut, vaikkei se koskaan mikään must ole mulle ollutkaan. Joten, nyt sitä ollaan onnellinen rouva. Edelleen olen sitä mieltä, että susiparinakin olisin ollut ihan yhtä onnellinen, mutta juridisesti tämä ratkaisu on parempi. Ja bileet olivat kyllä vertaansa vailla :D Olihan se liikuttava hetki tahtoa läheisten läsnäollessa.

Mielestäni rakkauden tai sitoutumisen määrä ei kasva sitä mukaa kun suhteessä ns edetään (esim kihloista naimisiin). Kun aikoinaan aloin mieheni kanssa seurustelemaan, sitouduin häneen jo silloin kunnolla, se oli heti selvä peli. En oikein osta ajatusta siitä, että avoliitto olisi jotenkin vain jonkinlainen "kevytversio" parisuhteesta. Avioliitto ei ole mulle myöskään minkäänlainen statusjuttu, niinkuin se monille tuntuu olevan. Miehelle se oli sitä vissiin jossain määrin kyllä.

Mutta nämä vain mun mielipiteitäni. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Samaa toistan kuin moni muu jo aiemmin:rakkauteen ja rakastamiseen ei tarvita avioliittoa.Olemme yhdessä

rakkaudesta ja rakkaudesta meillä on syntynyt kaksi rakastettua lasta.(tämä tosiasia sitoo,tai ainakin pitäisi

sitoa,muutenkin ihmisiä toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto!)

Ensi syksynä menemme naimisiin,koska yhteiskunnassa eläminen helpottuu siten monin tavoin.Ja onhan se

ihana kruunaus suhteellemme ja saan myös itse saman sukunimen mikä muulla perheellä on.

Hyvin sanottu, näin mäkin ajattelen.

Aloin ihan pohtimaan tän keskustelun myötä mitkä meillä ne syyt on. Jotenkin se vaan on ollut aika itsestään selvää, että naimisiin mennään ja osittain järkisyistä vaikka rakkaus on myös merkittävä syy. Me ollaan muille osoitettu sitoutumisemme yhteisellä toivotulla lapsella, joten sitä ei tarvitse naimisiin menolla todistaa. Eikä muiden mielipiteillä ole edes väliä.

Edited by NorthernLight

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä haluan naimisiin ensisijaisesti siksi että avopuolisoni on se mies jota rakastan ja jonka kanssa haluan viettää koko loppuelämäni, olen valmis avioliittoon ja minusta on kiva viestittää myös muillekin ihmisille julkisesti että me olemme pari. Kun menemme naimisiin valitsen kaksoisnimen.

Edited by Serva

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi ei?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Menimme naimisiin, koska se tuntui oikealta. :) Rakastamme toisiamme ylitse kaiken, meillä on superhauskaa yhdessä, olemme luonteiltamme erilaisia mutta arvoiltamme ja tulevaisuuden toiveiltamme samanlaisia, perheemme rakastavat meistä kumpaakin ja tuntuukin että molemmilla on nyt kaksi perhettä... ei siis ole mitään sellaista mikä olisi ollut esteenä avioliitolle.
“Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.” (1. Moos. 2:24)

Tämän takia ja siksi kun itsekin sitä halutaan.

Olen vaimona mieheni lähiomainen. En enää virallisesti vieras ihminen.

Mielestäni avioliittolupaus on kaunein kunnianosoitus, jonka rakkaalleen voi antaa - kuten joku jo tuolla sanoi. En ole enää harjoituskappale tai kokeiluversio, vaan mieheni on virallisesti luvannut olla minun.

Avioliitto on julistus. Tämä mies on minun ja olemme luvanneet elää yhdessä (elämämme loppuun asti, vaikkei sitä siviilivihkimisessä pääsekään sanomaan).

Nyt voimme (=uskallamme) ottaa yhteistä lainaa ja hankkia yhteistä omaisuutta.

Lapsi ei ole vielä ajankohtainen, mutta en hankkisi lasta ennen naimisiinmenoa. Mielestäni lapsen on turvallista tietää, että vanhemmat ovat virallisesti sitoutuneet toisiinsa. Lisäksi juridiset syyt lapsiin liittyen.

Rakkaudesta ja halusta olla toinen toistemme perhe, mies ja vaimo. ja myös siksi, että saamme Korkeamman siunauksen ja varjeluksen jokaiseen päiväämme. (Vaikka olemme sellaisista nauttineet jo tähän astikin...)
Lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi ei?

Tässäpä näitä hyviä syitä riitti! Taisi olla muitakin, mutta jäi kelkasta tällä kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
erotukselliset syyt

Tuota olen kuullut monen sanovan. Ei kyllä ole huomattu minkäänlaista eroa verotuksessa kumpainenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuolla viitataan kai lähinnä perintöveron määräytymiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaudesta ja arvomaailmojen yhtenevyyden takia. Uskomme samoihin asioihin ja yksi näistä asioista on lasten syntyminen ("joskus") avioliitossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Yhdessä olisimme loppu elämämme olleet ilman mitään virallistakaan.

Aika hauskalta tuo lause kuulostaa :lol: Kuinka monta elämää tällä kisulla oikein on? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Täytyy täällä nimettömänä myöntää, että menin naimisiin ihan siitä syystä, että miehellä ja hänen perheellään on jumalattomasti rahaa ja omaisuutta. Toki miehestäni välitänkin mutta rakkaus ei ollut syy avioliittoon. En välttämättä olisi valinnut häntä puolisokseni ja mennyt naimisiin ilman rahaa. Julmaa - tiedän, mutta olenpahan rehellinen. Eikä ikinä enää tarvitse huolehtia rahojen riittämisestä.

Surullista kuulla. En halua mitenkään arvostella, mutta kuulostaa siltä, että olet enemmänkin naimisissa miehesi rahojen kanssa kuin miehesi. Mutta kukin tyylillään, mikäs mä olen ketään arvostelemaan.

Onnea ja menestystä vaan valitsemallasi tiellä. Toivottavasti se tie kestää pitkään.

Muoks. Ja todellakaan en kirjoita tätä millään pahalla. Enkä edes tunne sinua, eli en ole millään tavalla oikeutettu arvostelemaan, enkä sitä halua tehdäkään. Kaikkea hyvää vaan:)

Edited by vaniljasydän

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noh, syitä on monenlaisia. Ensinnä nyt tulee mieleen tää legendaarinen rakkaus ja halu olla toisen kanssa loppuelämä, ja ihan julkisesti julistautua toisen vaimoksi/mieheksi.

Toisekseen meidän mielestä pitää olla naimisissa kun lapsia tulee (älkääkä nyt avovanhemmat kimmahtako seinille, en syyllistä! Tehkää niinkuin haluatte, me teemme näin.), ja koska niitä jo molemmat kovasti halutaan niin tämä avioliitto tuntuu ihan luonnolliselle.

Sitten on tietty nämä kaikki lakiasiat joita täällä onkin jo mainittu.

Ja kaikenlisäksi vastakysymykseen, "Miksi ei naimisiin?" , emme keksineet yhtään vastausta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now