Sahrami79 Kirjoitettu August 27, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 27, 2009 En tosin ollut matkalla alttarille, mutta kun sulhasen kanssa käveltiin vihkipaikalle, hymyilin koko matkan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mariann Kirjoitettu August 28, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 28, 2009 Hymyilin muistaakseni koko matkan. En ole tosin nähnyt vielä kuvia siitä matkasta.Jännittänyt en yhtään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
ipana Kirjoitettu August 29, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu August 29, 2009 Luulin etukäteen että itkisin koko matkan, mutta niinhän siinä kävi, että hymyilin kuin hangon keksi koko ajan. Enkä edes hymyile ikinä koskaan niin leveästi että hampaat näkyvät takahampaita myöten, mutta siinä tilanteessa se vaan tuli täysin luonnostaan Oli kyllä vähän typerä tunne kun en vaan pystynyt lopettamaan hymyilyä ja kaikki muut siellä kirkossa olivat niin vakavan näköisiä tai itku silmässä... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Prinzezza Kirjoitettu September 4, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu September 4, 2009 Hymyilin kuin naantalin aurinko koko matkan alttarille Hieman meni ilme "totisemmaksi" kun huomasin sulhasen taistelevan kyyneliensä kanssa alttarilla..... Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Limona Kirjoitettu September 9, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu September 9, 2009 Juuri ihmettelin kuvasta, että näköjään hymyilin . En olisi uskonut etukäteen, että pystyn edes katsomaan mun puolen vieraita, saati sitten hymyilemään heille. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Taimiska Kirjoitettu October 5, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 5, 2009 Hymyilin leveästi koko matkan alttarille. Se hetki vaan oli niin ihana, kun käveli rakkaansa kanssa rinnakkain ja kaikki meidän tärkeät ihmiset oli paikalla katsomassa, en voinut lakata hymyilemästä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
ainiliini Kirjoitettu October 5, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 5, 2009 hymyilin, mutta itku meinasi kyllä samalla tulla. Alttarille kävely oli pahin paikka itkun kannalta, vaikka olinkin samalla maailman onnellisin Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Jenny-Maria Kirjoitettu October 6, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 6, 2009 Heh, en. Tuijotin eteenpäin kauhuissani/pahoinvoivana/transsissa kuin hevonen silmälappujen kanssa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Taiga Kirjoitettu October 8, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 8, 2009 hymyilin, mutta itku meinasi kyllä samalla tulla. Alttarille kävely oli pahin paikka itkun kannalta, vaikka olinkin samalla maailman onnellisin Tasan samaa mieltä. Jännitti yllättävän vähän, eli se ei hymyä hyydyttänyt. Mutta kun näin oman isäni kyynelehtivän kirkonpenkissä (kävelimme miehen kanssa yhdessä alttarille) ja kaikki muut rakkaat ja läheiset ihmiset, niin kyyneleille ei voinut itsekään mitään. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Rinah Kirjoitettu October 8, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 8, 2009 Yritin hymyillä, mutta se taisi kuitenkin olla sellaista itkua välttelevää irvistystä Ei olisi pitänyt katsoa vieraita siinä samalla, siinähän ne hanat meinas aueta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
anskuliini09 Kirjoitettu October 25, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2009 Olin yhtenä hymynä, kun jännitti niin kauheesti. Oli ihanaa nähdä kaikki sukulaiset ja ystävät matkan varrella. Miehen kanssa sovittiin, että jos toinen meinaa mennä liian lujaa niin puristetaan kättä (käveltiin siis yhdessä koko matka). Mies puristeli mun kättä kuin paraskin morsettaja ko mää meinasin alvariinsa kaasuttaa menemään Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
talvenprinsessa Kirjoitettu October 25, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2009 Hymyilin ja itkin onnesta koko matkan + vihkimisen ajan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
morsian10 Kirjoitettu October 29, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu October 29, 2009 Täällä vielä tuo hetki edessä, mutta musta tuntuu että mä sitten hymyilen ja itken samaa aikaa oon hieman tunteellinen Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Kvarkki Kirjoitettu November 29, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu November 29, 2009 Kuvista päätellen hymyilin osan matkasta Itkusta ei ollut tietoakaan, mutta kovin keskittyneenä en muista aina hymyillä, vaikka iloinen olisinkin. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Fifi Kirjoitettu November 29, 2009 Raportoi Share Kirjoitettu November 29, 2009 Kuin Naantalin aurinko Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
jennitys Kirjoitettu January 18, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu January 18, 2010 Naama oli ihan hangonkeksinä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Justiina77 Kirjoitettu January 19, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu January 19, 2010 Minä varmaan tulen itkemään ja nauramaan kovasti, kun nyt teidän juttujanne lukiessanikin kyynelehdin hymynkare suupielillä. Että voi ihminen olla herkkis. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Naele Kirjoitettu January 19, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu January 19, 2010 Justiina, niin minäkin kuvittelin etukäteen, mutta itku pysyi poissa, pelkästään hiukan silmät vihkimisessä kostuivat. Topicin aiheeseen: En varmasti hymyillyt kauheasti, koska kompastelin häämekkoni helmaan. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Marlene Kirjoitettu January 23, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu January 23, 2010 Alttarille mennessä kyllä hymyilytti, mutta sitten pillitinkin melkein koko vihkimisen! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Belgemine Kirjoitettu February 22, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu February 22, 2010 Kyllä hymyilin ainakin osan matkasta. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest pampulakorva Kirjoitettu February 24, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu February 24, 2010 Ensin astuin varmoin askelelin ja sittenpäs rupesin kyynelehtimään, koko matkan alttarille se oli elämäni herkin hetki, isin kainalossa kohti omaa rakasta sulhasta, IHANAA!!! Hieman helpotti kun päästiin papin eteen, mutta kun sisko alkoi laulaa meille urkuparvella, ei taas muuta tarvinnut ja kyyneleet virtasivat valtoimenaan... Mutta riisien heiton aikana kyllä oli tämäkin morsian jo yhtä hymyä tai siinä vaiheessa kyllä jo VAIMO, ROUVA upeeta! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
jpo Kirjoitettu February 25, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu February 25, 2010 Kuvista päätellen kyllä hymyilin. Pari kertaa sanoin sulholle että hidastais Alttarille päästyämme keskityin siihen että en purskahda kokonaan itkuun. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
memmmi Kirjoitettu February 27, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu February 27, 2010 Videokuvasta ja ihmisten kommenteista päätellen mun jännitys purkautui naurulla/hykertelyllä/leveällä hymyllä.En siis muuta tehnytkään matkalla sulhasen luo kuin hymyillyt. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Paapalo Kirjoitettu March 3, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu March 3, 2010 Kyllä, hyvin leveästi koko matkan (samalla varoin helmoihin kompastumista) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
DJHK Kirjoitettu March 6, 2010 Raportoi Share Kirjoitettu March 6, 2010 Muistan että isän luovuttaessa minua hymyilin kuin naantalin aurinko. Kuvista päätellen olen hymyillyt koko matkan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.