Arminen Posted October 24, 2010 Report Share Posted October 24, 2010 Ei ollut, korkeintaan vähän outoa. En juurikaan tykännyt omasta sukunimestäni, ja miehen nimi kuulostaa paljon paremmalta, lähes soljuvalta, etunimeni kanssa. Tämä olikin suurin syy että nimeä vaihdoin, sen kummempia periaatteellisuuksia ei asiaan liittynyt Olen tyytyväinen että vaihdoin nimeä, vaikka nyt mulla on paljon enemmän täyskaimoja (tyttönimeäni on alle tuhat, miehen sukunimeä taas jotain 7000!). Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
potpourri Posted November 19, 2010 Report Share Posted November 19, 2010 Aiemmin ajattelin, että pidän ehdottomasti oman nimeni. Sitten vähitellen aloin pohtimaan, että yhteinen nimi voisi olla kiva. Lopulta päätin ottaa miehen sukunimen. Nimenvaihtaminen ei tuntunut yhtään haikealta vaan oikeastaan aika jännältä. Tyttönimeni on hyvin harvinainen ja sitä sai aina tavata kirjain kirjaimelta. Miehen nimi on myös harvinainen, mutta suomenkielinen ja helpommin ymmärrettävä. Uusi sukunimi sointuu myös hyvin etunimeeni. Olen tyytyväinen valintaani. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
ia78870 Posted December 28, 2010 Report Share Posted December 28, 2010 Oli haikeaa, mutta yhtä aikaa ihanaa. Nimenvaihto kun symboloi avioliittoa Mulle suurimpana syynä nimenvaihtoon oli se, että halusin meille yhteisen nimen, enkä missään nimessä halunnut, että mies ottais mun nimen (se olis vaan tuntunut siltä, että miehen kivekset on mun käsilaukussa, en mahda sille tunteelle mitään). Vaihtoehdoiksi jäi siis ottaa miehen nimi tai molempien vaihtaa johonkin kolmanteen nimeen. Ensimmäinen vaihtoehto tuntui huomattavasti luonnollisemmalta. Jälkimmäinen on mun mielestä vähän hassua, etenkin kun jotkut tekee sitä selvästikin sen takia, että yrittävät upgreidata hienompaan nimeen, kun kummallakaan oikeesti on. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
rouvajo8 Posted January 2, 2011 Report Share Posted January 2, 2011 Minulle nimenvaihto oli hyvin vaikea prosessi, tuntui hetken jo siltä, että aivakuin joku olisi vienyt identiteettini . Tosin.. näin myöhemin ajateltuna, onhan tämä uusikin jo ihan oma. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest vaihtoehtojakin on Posted January 14, 2011 Report Share Posted January 14, 2011 Eikö kellään sitten ole mies ottanut vaimon nimeä?? Meillä ihan vakavasti on siitä puhuttu, enkä oikein ymmärrä mitä kauheaa siinä nyt olisi? Ja näin tasa-arvon aikakautena, miksi se pitäisi olla just nainen, joka joutuu vaihtamaan mahdollisesti hyvinkin rakkaan oman sukunimensä? Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Maiai Posted January 22, 2011 Report Share Posted January 22, 2011 Osaatteko muuten sanoa, onko mahdollista säilyttää tyttönimi avioliiton alkaessa, mutta esimerkiksi lasten syntyessä vaihtaa miehen nimi omakseen? Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
muffeli Posted January 22, 2011 Report Share Posted January 22, 2011 ^ On mahdollista, mutta käsittääkseni nimenmuutoksesta joutuu tuolloin maksamaan hakemusmaksun. Täältä löytyy lisätietoja. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
alma-kaarina Posted January 23, 2011 Report Share Posted January 23, 2011 Tunnen parikin tyyppiä, jotka ovat ottaneet vaimon sukunimen, mutta molemmissa tapauksissa vaimolla on ollut "hienompi" sukunimi Hienoista naureskelua se oli kuulemma herättänyt alkuun kaveripiirissä ("tossun alla" jne.) Itse otin vanhaan malliin miehen nimen, en nähnyt siinä mitään identiteettikriisiä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest vaihtoehtojakin on Posted January 24, 2011 Report Share Posted January 24, 2011 Hyvllä itsetunnolla varustettu mies kyllä varmaan kestää vaikka vähän ihmeteltäisiinkin. Ehkä, jos enemmän tätäkin vaihtoehtoa käytettäisiin, ihmettely vähenisi. Ja tokihan sitä saa vaimokin vaihtaa, jos siltä tuntuu, mutta jos se on vaikea paikka, niin en ymmärrä miksi naisen pitäisi sitten vaan nöyrtyä... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Saippuakuplanen Posted January 25, 2011 Report Share Posted January 25, 2011 Mä tuun todennäkösesti ottamaan miehen nimen. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi ja mies oli valmis ottamaan mun sukunimen, mutta se ei tosiaankaan sovi hänen etunimen kanssa. "Erikoinen" etunimi+ junttisukunimi= ei hyvä Jos (hyvin todennäköisesti kun)otan miehen nimen, ni oon sitte ainoo sen niminen suomessa. En ihan niin erikoista olis halunu.. heh. No, ihan muut asiat on tärkeempiä kun nimet Eikä ainakaan nyt tunnu yhtään haikealta luopua omasta sukunimestä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
mustikka2012 Posted January 26, 2011 Report Share Posted January 26, 2011 (edited) meillä lapsilla jo isän sukunimi, joten häiden jälkeen mulle tulee myös se yhteinen sukunimi.(Aion silti henkisesti olla välillä se MM, jota taiteilijanimenäni käytän...)Eli haikea ajatus, mutta siinä itsekeksitty porsaanreikä Edited January 26, 2011 by mustikka2012 Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Anna H Posted June 28, 2011 Report Share Posted June 28, 2011 Sinänsä ei ollut haikeaa, mutta kun kuulin vanhan nimen lähtevän ovesta, tuli sellainen ikäväparku hetkeksi. Ja haikeutta herättää olla eriniminen kuin sisko, veli ja vanhemmat (ihan kuin ei ensimmäisistä olisi riittävän kaukana eri kaupungissa ). Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Poppi Posted June 28, 2011 Report Share Posted June 28, 2011 No ei ollut haikeeta, halusin itse vaihtaa nimeni, joten mitä siinä vetistelemään Pikkuisen ehkä oli hassua kun ovesta lähti tyttönimi pois ehkä siksi kun se oli niin pitkäverrattuna tähän rouvanimeen, jäi kumman paljon tilaa siihen nimipalkkiin Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Nodu Posted June 29, 2011 Report Share Posted June 29, 2011 Eikö kellään sitten ole mies ottanut vaimon nimeä?? Meillä ihan vakavasti on siitä puhuttu, enkä oikein ymmärrä mitä kauheaa siinä nyt olisi? Ja näin tasa-arvon aikakautena, miksi se pitäisi olla just nainen, joka joutuu vaihtamaan mahdollisesti hyvinkin rakkaan oman sukunimensä? Mun mies otti mun nimen Ei siksi että olisi tossun alla, vaan koska mun nimi on kauniimpi, harvinaisempi ja sopii hyvin miehen nimeen. Miehen nimen olisin voinut ottaa jos se olisi ollut kiva, mutta kun ei ollut Nyt on oltu aviossa kohta vuosi, ja hyvin mies vaikuttaa uuteen nimeensä sopeutuneen Edes uutta allekirjoitusta ei tarvinnut opetella, kun siitä kuitenkin erottuu vain etunimen eka kirjain Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
_sinna_ Posted June 29, 2011 Report Share Posted June 29, 2011 Kyllä se musta vähän haikeaa on, ja tuntuu jotenkin vieraalta olla eri niminen. No kaipa tähän tottuu En kyllä missään vaiheessa miettinyt edes, jätänkö oman sukunimeni vaan mulle oli itsestäänselvää et otan miehen nimen. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
saisai Posted July 1, 2011 Report Share Posted July 1, 2011 Vielä ei oo tullu lainkaan haikee olo, saa nähdä miten käy Uus sukunimi on vaan niin paljon hienompi! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mokka Posted July 1, 2011 Report Share Posted July 1, 2011 Minä en edes luopunut tyttönimestä, mutta silti on haikea olo Tällä hetkellä siis tuntuu että olisi pitänyt valita joko-tai kun yhdysnimi ei mahdukaan kokonaisuudessaan pankkikorttiin ja puhelimeen tulee vastattua takellellen yms. Nyt luultavasti valitsisin miehen nimen jos voisi helposti vaihtaa uudelleen, mutta sitten se vasta haikea olo tulisikin. Luulisin. Äh Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
anikee Posted July 2, 2011 Report Share Posted July 2, 2011 Eipä ollut haikeaa.Sukunimet muutenkin olivat aika samankaltaisia, kaksi ensimmäistä kirjainta samat ja loppuu nen-päätteeseen, keskivaiheilla sit vähän eri kirjaimia Tämä uusi sukunimi on helpompi sanoa koska ei ole tyttönimen kolmea konsonanttia peräkkäin. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
My_Dream_Wedding Posted August 24, 2011 Report Share Posted August 24, 2011 Ei ollut haikeaa, vaan oikeastaan jännittävää! Mulla on nyt uus nimi, ja tosi kivan kuuloinen Olen alkanut pitää siitä!!! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
medde Posted August 28, 2011 Report Share Posted August 28, 2011 Ei kyllä edes ollut, vaan ihan kirjaimellisesti kiljahtelin onnesta kun huomasin uuden nimeni verkkopankissa ja kelakortti uudella nimellä oli tullu kotiin häämatkan aikana Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Vicsu Posted August 31, 2011 Report Share Posted August 31, 2011 Eipä oikeastaan ole yhtään haikeaa, en erityisemmin edes tykännyt tyttönimestäni, mieheni sukunimi on paljon hienompi, joten olen nimenmuutoksesta lähinnä innoissani. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Absinthe Posted October 6, 2011 Report Share Posted October 6, 2011 Mun piti alunperin pitää omani. Sit kuitenkin vaihdoin. Häistä kohta 3kk ja mulla on edelleen ajokortit ja muut hakematta Onhan tässä ollut kaikenlaista, muuttoa sun muuta. Mutta johtunee kai pienestä angstisuudesta sitäkin kohtaan, etten pitänyt ensimmäisestä päätöksestäni kiinni. Mut tässä sitä nyt ollaan uudella sukunimellä, mitä en osaa viekään käyttää. Kaipa se siitä. Suurin vitutus ehkä liittyy miehen sukulaiseen, joka totesi meidän häissä (luuli minun ensin pitävän omani, kuten olin sanonut ja sai sitten kuulla, että otankin miehen sukunimen), että "Se on todella hyvä juttu, että päätit noudattaa perinteitä sitten kuitenkin, oikea päätös". Saman miehen suusta on myös kuultu " Minä sanoin vaimolle heti ennen häitä, että hän ottaa minun sukunimen, asiasta ei edes keskustella, perinteet pitää olla".Koska olen aika tuittupää välillä, tekisi pelkästään tämän ihmisen kiusaksi vaihtaa takaisin oma sukunimi. YLLÄTYS! En ole yhtään vanhoillinen ja rumasti sanottuna tekee mieli näyttää arsea perinteille, jotka kertoo vaan siitä, miten naiset ovat ennen olleet miehen omaisuutta. Ja miksi mä päädyin sit kuitenkin ottamaan miehen nimen? Tulin siihen tulokseen, että oma isäni on aiheuttanut minulle sen verran mielipahaa, että en välttämättä halua pitää sukunimeä, joka tulee isäni kautta. Saa nähdä, ehdinkö joskus tekemään sen hakemuksen uutta ajokorttia varten vai olenko omalla nimellä vielä ens joulunakin.. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
NtiElina Posted November 28, 2011 Report Share Posted November 28, 2011 Hieman on ollut haikeaa. tai oikeastaan en tunne oloani kotoisaksi tällä uudella nimellä vielä. Enpä ollut koskaan ajatellut että sukunimen vaihtaminen olisi jotenkin hätkähdyttävää, mutta nyt kun sen on vaihtanut niin hieman oudolta tuntuu kieltämättä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
ukladanka Posted December 14, 2011 Report Share Posted December 14, 2011 Otin naimisiin mennessä yhdysnimen käyttöön ja jaksoin sen kanssa turata seitsemän vuotta, kunnes tein nimenmuutoshakemuksen maistraattiin ja irrotin miehen sukunimen litaniasta, maksoihan se hunajaa, mutta mielihyvä oli sitäkin suurempi. Nyt olen jälleen tyttönimellä: tuntuu hyvältä ja on helppo käyttää. Vuosien varrella on myös tullut ihan samantekeväksi tietävätkö muut meidän olevan naimisissa vai ei, eihän sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä kenellekään muulle. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
nooora Posted December 26, 2011 Report Share Posted December 26, 2011 Musta on valitettavan IHANAA saada uusi sukunimi <3 varsinkin kun miehen sukunimi on hiukan erikoinen Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.