Jump to content
Naimisiin.info

Onko naisen sukunimi edes vaihtoehto?


Recommended Posts

Meillä on myös pulmia tämän nimiasian kanssa... Häihin on vielä aikaa, mutta tätä on jo mietitty.

Lähtökohtana on se, että yhteinen nimi tulee, eikä mitään yhdysnimiä kummallekaan. Tästä olemme molemmat samaa mieltä. Ja meille on periaatteessa ihan sama kumpi vaihtaa nimeään, mutta seuraavanlaisten teemojen puitteissa täällä painiskellaan:

- Molempien sukunimet on ihan yhtä 'rumia' / 'kauniita' meidän mielestä, että sen suhteen ei olisi väliä.

- Morsiamen (minun) on aivan selvästi harvinaisempi (71 henkilöä), sulhasen nimisiä on jo monia tuhansia.

- Minulle suku on aivan mielettömän tärkeä, ja minulle on kunnia-asia olla nimeltäni se mikä olen.

- Sulhasen sukunimi on ihan tavallinen -nen päätteinen suomalainen nimi, muttei kuitenkaan sukunimien top-kympissä.

- Minun nimeni on hieman erikoisempi, aiheuttaa mm. kirjoitusvirheitä ja väärinymmärryksiä varsinkin puhelimessa :D

- Sulhanen on sanonut että tuntee melkeinpä kuuluvansa meidän sukuun jo nyt, minä taas en millään voi kuvitella olevani 'yksi heistä'.

- Sulhasen isä todennäköisesti aloittaisi satavuotisen sodan jos minun nimeni tulisi yhteiseksi.

- Molempien etunimet kuulostavat uusien sukunimien kanssa yhtä 'hassuilta' :D

- Minulla ei ole veljiä, joten se olisi meidän haaramme 'loppu' sukupuussa. Sulhasella on veljiä monta, ja nimi on jo mennyt eteenpäin.

- Sulhanen vieraantuu vuosi vuodelta isästään, ja ei juurikaan kunnioita häntä isänä tai ole ylpeä siitä että on hänen poikansa. Saattaisi jopa ihan kiusallaan valita minun nimeni. Tästä en pidä, että sitä käytettäisiin lyömäaseena perheriidoissa :(

- Mitään varteenotettavaa 'uutta' sukunimeä ei ole tarjolla.

Emme oikein osaa päättää mikä tässä painaa eniten vaakakupeissa. Minun sukurakkauteni, appiukon suuttumus, kirjoitusvirheet, erikoisen nimen säilyttäminen vai kaikki muut pikkuasiat yhteensä? Saa nähdä mihin ratkaisuun päädytään, onneksi on aikaa miettiä.

Link to comment
Share on other sites

Minusta naisen sukunimen pitää olla vaihtoehto, jos yhteistä nimeä ollaan ottamassa. En pidä oletuksesta, että nainen ottaa miehen nimen automaattisesti. Lopputulos on sitten se ja sama, jos vaihtoehtoja on pystytty käsittelemään tasavertaisina.

Meillä ei tästä asiasta jouduttu vääntämään kättä, koska miehen sukunimi on kauniimpi ja harvinaisempi kuin omani. Miehelle tulisi todennäköisesti myös useita kokonimikaimoja, jos hän ottaisi minun nimeni, mikä ei ole erityisen toivottava tilanne.

Sellaista asiaa pyörittelin mielessäni aihetta sivuten, että moni nainen perustelee (osittain) nimivaihdostaan sillä, että koko perheellä on sitten yhteinen sukunimi. Kun nimenvaihtoon on yhtäläinen mahdollisuus molemmilla puolisoilla, niin miksi se on lähes aina nainen joka joustaa? Eikö miehille ole niin tärkeää olla samannimisiä muun perheen kanssa? Jos nainen päättää pitää itselleen tärkeän nimen, niin puolisot ovat sitten erinimisiä. Käsittääkseni kuitenkin lapsi saa äitinsä sukunimen, jos vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen sukunimestä.

Link to comment
Share on other sites

Sellaista asiaa pyörittelin mielessäni aihetta sivuten, että moni nainen perustelee (osittain) nimivaihdostaan sillä, että koko perheellä on sitten yhteinen sukunimi. Kun nimenvaihtoon on yhtäläinen mahdollisuus molemmilla puolisoilla, niin miksi se on lähes aina nainen joka joustaa? Eikö miehille ole niin tärkeää olla samannimisiä muun perheen kanssa? Jos nainen päättää pitää itselleen tärkeän nimen, niin puolisot ovat sitten erinimisiä. Käsittääkseni kuitenkin lapsi saa äitinsä sukunimen, jos vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen sukunimestä.

Aamen. Ärsyttää, kun tuntuu joidenkin mielestä olevan teinitytön kapinaa tai äärifemakon riehuntaa kun tahdon pitää oman sukunimeni. Jos mies tahtoo pitää oman nimensä, se nyt vaan on ihan normaalia. Sulhon kanssa arvotaan nimeä aina välillä, en halua itse ilmaista tätä hänelle ultimatumina "mä ainakin aion pitää oman nimeni, tee niinkuin haluat vaikka olishan se kivaa että on yksi nimi käytössä". Mulle on aivan sama, onko meillä yhteinen sukunimi - mulle olemme ihan yhtä lailla yksikkö tai perhe yhdellä tai vaikka viidellä nimellä. Kunhan saataisiin jonkinlainen tulos, johon voitais olla tyytyväisiä.

Link to comment
Share on other sites

Ärsyttää, kun tuntuu joidenkin mielestä olevan teinitytön kapinaa tai äärifemakon riehuntaa kun tahdon pitää oman sukunimeni.

Tuollaisten kommenttien tarkoitushan on saada sinut ajattelemaan: "kauheaa, mitä mä oikein ajattelin, enhän mä mikään äärifemakko tahdo olla, siis tietenkin haluan olla fiksu nainen ja tehdä oikein ja ottaa miehen nimen, olinpas mä hölmö kun meinasin ryhtyä noin lapsellisesti kapinoimaan..." Ja sitten vaihtaisit kiltisti nimesi, eikä konservatiivien maailmassa minkään tarvitsisi muuttua. :rolleyes:

Parasta lääkettä noille kommentaattoreille on, että annat heidän pitää mielipiteensä - ja pidät itse omasi, sekä nimesi tietenkin. :) Tsemppiä!

Link to comment
Share on other sites

  • 5 weeks later...

Meillä ei miehelle ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin hänen oma maailman tavallisin nimi. Ja toivoo munkin ottavan sen. Mä olen aina halunnu, että perheellä on sitten sama nimi, joten vaihtoehdot jää väliin ja musta tulee tusina-tuija :girl_cray: . Oma nimeni kun on melko harvinainen ja ihan kauniskin.. Ehdottomasti suurin ahdistuksen aiheeni naimisiinmenossa!

Link to comment
Share on other sites

Minä olen todella mietteliäs tulevan nimen suhteen. Haluaisin, että molemmilla - ja mahdollisilla tulevilla lapsilla - olisi sama sukunimi. Kauheasti en haluaisi kuitenkaan -nen päätteistä sukunimeä, sillä ne kuulostavat niin... no, ei niin kauniilta, vaikka alkuosa olisi kaunis luontoelementti ;). Nykyinen sukunimeni ei ole -nen päätteinen. Ehdotinkin siis vitsaillen tulevalle miehelleni äitini tyttönimeä. Miltä kuulostaisi Maria & Juhani Kaarto? Kaarto nimi olisi tarpeeksi lyhyt, kaunis ja taiteellinen.

No, jos näin tekisimme, mahtaisi mieheni jäädä perinnöttömäksi (heh)? Ei ehkä sentään ;), mutta voisin ainakin kuvitella, että hänen sukunsa sydämestyisi tuollaiseen valintaan.

Comments?

Link to comment
Share on other sites

Minä olen todella mietteliäs tulevan nimen suhteen. Haluaisin, että molemmilla - ja mahdollisilla tulevilla lapsilla - olisi sama sukunimi. Kauheasti en haluaisi kuitenkaan -nen päätteistä sukunimeä, sillä ne kuulostavat niin... no, ei niin kauniilta, vaikka alkuosa olisi kaunis luontoelementti ;). Nykyinen sukunimeni ei ole -nen päätteinen. Ehdotinkin siis vitsaillen tulevalle miehelleni äitini tyttönimeä. Miltä kuulostaisi Maria & Juhani Kaarto? Kaarto nimi olisi tarpeeksi lyhyt, kaunis ja taiteellinen.

No, jos näin tekisimme, mahtaisi mieheni jäädä perinnöttömäksi (heh)? Ei ehkä sentään ;), mutta voisin ainakin kuvitella, että hänen sukunsa sydämestyisi tuollaiseen valintaan.

Comments?

Me pelätään myös sulhon suvun reaktiota jos mun sukunimi otetaan yhteiseksi... Ei olla kyllä mitään päätetty vielä. Ei sen perinnön takia vaan ihan puhevälien ;) Pitäis vaan uskaltaa ajatella että siinä on kyse MEIDÄN nimistä eikä kenenkään muun... tätä me on yritetty toisillemme tolkuttaa.

Link to comment
Share on other sites

Itse otan äitini tyttönimen avioituessamme, nyt minulla on kasvatti-isäni nimi. Äitini tyttönimi on minulle tärkeä ja nykyinen nimeni ei merkitse minulle mitään suvun tai minkään muunkaan siteen kannalta. En ole tuon suvun kanssa tekemisissä enää lainkaan. Minulle on tärkeää, että saan omasta suvustani jotakin tulevaisuuteen. Oman sukuni nimi on harvinainen ja kaunis suomalainen nimi. Mahdolliset tulevat lapsemme saavat minun nimeni, se on minun toiveeni ja yhteinen päätöskin tätä nykyä. Sulho joko pitää oman nimensä, tai vaihtaa tuon minun nimeni omakseen. Sitä vielä ehditään miettiä, mutta näillä näkymin meille tulee eri nimet.

Kysehän on aina parin omasta päätöksestä, enkä ymmärrä sitä että suvun mielipiteiden annetaan vaikuttaa siihen. Itsekin tiedän, että mieheni suvussa minun päätökseni nimen suhteen aiheuttaa paheksuntaa. Teen kuitenkin jokatapauksessa niin kuin parhaaksi nään ja mieheni kanssa päätämme. Mikäli päädymme yhteiseen, minun sukuni nimeen, voin vaan kuvitella tiettyjen ihmisten reaktiot. Saati jos joskus saamme niitä lapsia ja nimiasia tulee taas esiin.

Voi hyvänen aika! Toisinaan pikkupiru istuu olkapäällä hykerrellessäni shokkia jonka aiheutan :oD

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Me sit kuulutaan harvinaisuuksiin, koska mies ottaa minun sukunimen. Molemmilla tavallinen ja hyvin yleinen -nen päätteinen nimi, joten ihan sama kumpi otetaan. Miehen valinta oli ottaa minun nimi ja mie oon siihen enemmän kun tyytyväinen. :P Meidän pojalla on minun sukunimi, eli asia on päätetty jo melkein kaksi vuotta sitten.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 3 weeks later...
  • 2 weeks later...

Naisen sukunimi yhteiseksi nimeksi oli suurinpiirtein yhtä realistinen vaihtoehto kuin miehenkin sukunimi. Ja tämä tarkoittaa meidän kohdallamme sitä, että molemmat ehkä kohteliaisuudesta pohtivat nimen vaihtamista lyhyen hetken ennen kuin todettiin, että molemmat pitävät oman rakkaan nimensä. Eli vaikka teoriassa vaihtoehtoja oli monia, käytännössä vain yksi niistä oli se oikea, ja se taisi olla molemmille selvää jo ennen kuin asiasta edes varsinaisesti keskusteltiin.

Link to comment
Share on other sites

En edes harkinnut miehen nimeä, koska kerta kaikkiaan pidän omastani niin paljon. Juttelimme asiasta, eikä se tuntunut herättävän kummassakaan suuria intohimoja suuntaan tai toiseen. Nyt sitten hiljattain ilmeni, että mies on ottamassa minun nimeni.

Pakko myöntää, että olen iloinen asiasta. Yhteinen nimi on ihana ajatus, pidän siitä mitä se symbolisoi (ei siis sillä että omien nimien pitäminen olisi maailmaa kaatanut). IMHO oma nimeni on kauniimpi ja hauskempi (vieraskielinen) siinä missä miehen nimi melko tavis ja herättää mielikuvia eräästä tunnetusta hahmosta (johon en välttämättä halua itseäni liitettävän).

Meille tulee siis lähinnä miehen tahdosta morsiamen nimi, ja hyvä niin.

Edited by Nanam
Link to comment
Share on other sites

Meillä on miehen kanssa tästä nimiasiasta suurikin taistelu, sillä mie en ole vaihtamassa nimeäni, olen sen päättänyt jo vuosia sitten. Nimeni on kuitenkin melko harvinainen, nykyisenä sukunimenä sitä on 55:llä. Miehellä taas on -nen-päätteinen nimi, joita on Suomessa melkein 1600. Miehelle on tärkeää, että kun/jos joskus saamme lapsia, lapsella olisi hänen nimensä. Mullekin on tärkeää, että lapsella olisi mun sukunimi, mutta tuntuu, että hän väheksyy mun mielipidettä asiassa jotenkin. Miksen mieki saisi haluta, että lapsellamme on mun sukunimi? Miksi vain hänen halunsa ovat tärkeitä tässä asiassa? Miksi vain hänellä on oikeus antaa sukunimi lapselle, miksen mieki voisi?

Yhdyssukunimi ei ole vaihtoehto, koska molemmilla on aika pitkät sukunimet, ja lisäksi mulla on pitkä etunimikin. Sitä ei olisi kiva tavata ja allekirjoittaa. Vaikka nykyinen sukunimi aiheuttaa väärinkäsityksiä, sillä harva osaa sen heti kirjoittaa/lausua oikein, haluan silti pitää erikoisen sukunimeni, koska se kertoo niin paljon juuristani. Kuultuaan sukunimeni ihmiset monesti kysyvät, että olenko Lapista, ja siitä saa mukavan keskustelun aikaan.

Onneksi häihin on aikaa ja tätä asiaa voidaan miettiä vielä lisää. Se on ainakin varmaa, että mie en vaihda sukunimeä miehen sukunimeen! Ehkäpä voisin vaihtaa sen johonkin uuteen, keksimäämme nimeen. Lastenkaan teko ei vielä ajankohtainen, joten sitäkin nimiasiaa voidaan vielä analysoida lisää. Onneksi sukunimen voi vaihtaa koska tahansa, sen ei tarvitse tapahtua heti häiden yhteydessä, vaan saa vähän aikaa miettiä mitä haluaa ja mitä ei halua.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

En aio vaihtaa nimeä ja jonkun aikaa luulin, että saisin miehen taivuteltua ottamaan oman sukunimeni. Nyt olemme kuitenkin päättäneet, että kumpikin pitää oman nimensä ja mahdolliset tulevat lapset saavat minun sukunimeni. Tykkään omasta nimestäni tosi paljon ja miehen sukunimi kuulostaisi etunimeeni liitettynä lähinnä naurettavalta.

Eli summa summarum, täällä naisen sukunimi on vaihtoehto, miehen sukunimi ei.

Link to comment
Share on other sites

Minä otan miehen nimen. Ihan käytännön syistä. On helpointa, että meillä on sama sukunimi ja kun se on miehen nimi, kaikki olettavat oikein eikä tarvitse selittää. Ehkä siksi ei kaivata enempää hankaluutta siihen, että miehen nimi menee muutenkin kaikilta aina väärin ja omani on kaksiosainen, jolloin saan aina postia vain puolikkaalla nimellä. Ei siis enempää sekaannuksia, kiitos :P

En ole erityisen kiintynyt omaan sukunimeeni, joten ei ole hankaluuksia luopua siitä. Miehen nimen ottaminen ei ole yhtä helppoa. Siinä ei ole mitään vikaa, ihan kiva nimi, mutta ei se tunnu erityisen omalta. Ei toisaalta tunnu alkuperäinen nimenikään. Identiteettikriiseilen siis oikein urakalla. Jos se olisi vain minusta kiinni, meistä tulisi moemmista Leppävuoria isäni äidin tyttönimen mukaan. Se ei kuitenkaan käy miehelle, mikä ei ehkä ole mikään ihme :D

edit: Niin, piti vielä sanoa, että mitä tahansa nimeä en ole koskaan ollut valmis ottamaan. On muutamia inhokkisukunimiä, joita en ottaisi. Ei kuitenkaan onneksi sattunut sellaisella varustettua miestä kohdalle :)

Edited by Kartio
Link to comment
Share on other sites

Ja joo, olisihan se kovin tyhmää, että satoja vuosia vanhaa L:n tilaa jatkaisi yhtäkkiä herra ja rouva J.

Vähän OT, mutta en usko, että monen mielestä tuo olisi kovin tyhmää, jos tilan perillinen olisikin tytär ja mies se J-niminen.

Eipä silti, kannustan kovasti teitä siskot pitämään omastanne kiinni! Kunhan teidän rakas on tärkeämpi kuin se nimi.

Eli hyväksyt sen, että mies kieltäytyy avioitumasta naisen kanssa, jos tämä ei vaihda nimeään, mutta naisen ei toki sovi ajatella samoin?

Edited by Ella
Link to comment
Share on other sites

Eli hyväksyt sen, että mies kieltäytyy avioitumasta naisen kanssa, jos tämä ei vaihda nimeään, mutta naisen ei toki sovi ajatella samoin?

Kylläpäs mä nyt olen saanut sinut kiukkuiseksi.

Jos nimiasia olisi mulle todellinen must-juttu, mieheni sen ottaisi. Hänelle on myös ihan ok, jos haluan pitää oman nimeni. Pääasia kuulemma, että mennään naimisiin. Yhdessä päätettiin kuitenkin, että otetaan hänen nimensä.

Mun puolestani naiset saavat ajatella mitä haluavat; lähinnä viittasin tuolla siihen, että jos nimiasiasta tulee kynnyskysymys, ja se menee rakkaankin edelle, onko koko avioliitossa mitään mieltä? Samalla tavalla rakkaani joustaa joissakin muissa asioissa, ihan yhtä tärkeissä.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
×
×
  • Create New...