Trio

Itkitkö häissäsi?


194 posts in this topic

Itkin ja paljon. Itku pääsi jo kirkon pihalla ja tietysti koko matkan alttarille kyynelehdin, mutta myös hymyilin. Alttarilla seisoessa oli myös nenäliinalle paljon käyttöä ja myöhemmin juhlissa vielä häätanssin aikana... Minkäs sitä herkkä ihminen itkulleen mahtaa, tunnerikas päivä ja saahan se näkyä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin yllättävän vähän. Luulin, että herkkänä ihmisenä itken ihan koko ajan, mutta loppujen lopuksi itkin vain muutaman kerran, mm. hääpuvun kun sain päälleni niin silmät kostuivat ja piti taistella itkua vastaan, ettei meikki heti mene pilalle. Kirkon pihaan saavuttuamme yhden kaason kanssa isosiskoni tuli halaamaan. Toinen siskoistani kuiskasi korvaani samalla jolloin hanat aukesi ja todella piti tehdä töitä että sain koottua itseni. Häämarssin alkaessa soimaan nielin myös kyyneliä. yms..

Mutta todella vähillä itkuilla selvisin. Ei kertaakaan tullut "kunnon" itkuja joita pelkäsin etukäteen vaan silmät lähinnä kostuivat ja muutama kyynel tipahti poskelle. Olin todella yllättynyt. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tirautin, kun kaaso lauloi. Mies tirautti vihkimisen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt, eikä itkenyt mieskään. Osa vieraista itki meidänkin puolestamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pari kyyneltä tuli "tahtomisten" jälkeisen yhteislaulun ("Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä...") aikana. Onneksi kaaso oli valppaana nenäliinan kanssa, olin etukäteen jännitellyt, että mitä jos tulee isokin itku ja sotken naamani (en ole tottunut olemaan meikattuna). Onneks näin ei käynyt. ;>

Olin kyllä ajatellut, että herkkänä ihmisenä itkeskelisin enemmänkin, mutta jotenkin olin niin ilo-mielellä koko päivän, hymyilin melkeen että suu ratkesi, niin ei oikeen itkettänyt. :)

Mies sanoi, että hänen piti kirkossa pinnistellä, jotta pysyi kasassa. Tämän huomaa ehkä vihkitilaisuuden kuvista - miehellä kaikissa kuvissa sama ilme. :) <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli monta tilannetta kun meinasin itkeä, mutta joka kerta sain pidettyä kyyneleet virtaamatta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin varautunut siihe, että kyyneleet on häissä herkässä, kun olen niin herkkä. Toisin kuitenkin kävi; kirkossa sormuslupausta lausuessani jouduin pari kertaa nieleskelmään ja ääni vähän murtui sekä hääjuhlassa äitini puheen yhteydessä taisi silmäkulma kostua. Muuten olin yhtä hymyä koko päivän! :girl_pinkglassesf:

Kaaso sen sijaan sanoi, että kirkossa tosi moni vieras pyyhi silmäkulmiaan...

Edited by Tiikeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekan kerran kyyneleet kihosi silmiin kun sulho tuli hakemaan mua kuviin.

Sitten kirkossa jos hetkeksikään erehdyin vieraita katsomaan tuli kyyneleitä, mutta viimeistään kuoron aloittaessa laulamaan erästä ortodokseille tuttua sävelmää se oli menoa.

Juhlapaikalla kyynelehdin useasti: sen verran kauniita ja ihania puheita pitivät mieheni ja monet muut vieraat.

Olo oli koko ajan vain niin onnellinen.

Ihme kyllä meikit eivät levinneet ollenkaan, ja ripsien pidennys oli kyllä mitä loistavin idea.

En ollut kuitenkaan ainoa kyynelehtijä; moni vieras tuli kertomaan erinäisissä tilanteissa että olivat liikuttuneet=itkeneet.

Eli kunnon itkujuhla oli! :D

:-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä itkin kirkossa kun kuoro alkoi laulamaan monia vuosia - toivotusta. Tuli kaikki muistot mieleen ja kun onnittelujono kirkossa alkoi kerääntyä, niin oli pakko huikata kaasoja tuomaan nenäliinoja, kun itku jatkui edelleen.

Pidin ainoana ihmisenä puheen häissämme ja se itketti niin miestä, isääni kuin koko muuta vieraskansaa. Jopa miehen kaverit pyyhkivät kulmiaan..

Eli itkettiin koko porukka tasapuolisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin aivan varma, että itken koko päivän läpeensä. Hääviikon oli tippa linssissä jatkuvasti, mutta kun pääsin kirkolle, alkoi hymyilyttämään eikä se hymy sitten hävinnytkään koko päivänä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkäsin eniten alttarilla itkemistä, mutta itkinkin vasta puheiden aikana. Mieskin ehkä vähän. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkossa tirautin vain pari kyyneltä, mutta juhlassa itkin (ja mies samoin) miehen isän puheelle sekä kaason laululle :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin aina kuvitellut, että itse vihkikaava saisi herkistymään, varsinkin kysymykset, mutta loppujen lopuksi ne olikin ne pienet yksityiskohdat, jotka saivat palan kurkkuun. Jossain vaiheessa pihalla pidettävää vihkiseremoniaa, kuulin kuinka mieheni isoäiti niiskutti selkäni takana ja se sai myös omat silmäni kostumaan. Herkkää oli myös tilaisuudessa sulhasen minulle esittämä laulu. Mutta vasta onnittelujonossa jouduin pyyhkimään kunnolla silmäkulmia, kun kaikki jännitys purkautui onnenkyyneliin. Myös se, että näin appiukon ja langon pyyhkivän silmäkulmiaan tullessaan meitä halaamaan, laukaisi "dominoefektin"... :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen aika yllättynyt, että en itkenyt ollenkaan missään vaiheessa häitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

.

Edited by viper

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin kirkossa (samoin mies ja lähestulkoon jokainen meidän vieras) ja itkin hieman vielä juhlapaikallakin kun mies piti puheen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin, mutta yllättävän vähän. Olin ajatellut, että menisi ihan jatkuvaksi vollottamiseksi sen perusteella, että itken jatkuvasti muiden häissä ja esim. katsoessani häitä telkkarista. :D Mutta ihan sopivalla itkumäärällä mentiin nyt :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin aivan varma, että vollotan ainakin kirkossa, mutta ei, yhtään kyyneltä en vuodattanut koko päivänä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin vuodattaneeni pari kyyneltä, ja että mies itki... Minun kyyneleni kyllä vierähtivät naurusta, jota yritin epätoivoisesti pidätellä alttarilla seistessä. :D Mieheni sitten taas herkistyi veljeni puheen aikana sen verran että kyynel tai pari taisi vierähtää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt, pariin kertaan oli vihkimisessä kuitenkin lähellä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vihkimisessä jännitti sen verran, että hirveästi ei itkettänyt, hieman vain silmät kostui. Kun taas sitten kummityttöni veljensä kanssa olivat yllätykseksi päättäneet soittaa (toinen viulua toinen selloa) meille pari kappaletta niin se oli jotain niin hellyyttävää että hanat aukes :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt, lähellä se kuitenkin oli, kun astuttiin sisään kirkkoon. Puolimatkassa käytävää katse oli jo kirkastunut ja kosteus silmistä hävinnyt :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin aamulla kun radiosta tuli tunteellinen laulu. Sen jälkeen en (mikä oli aika yllättävää), mutta kaikki muut tuntuivat itkevän, onnesta onneksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meinasin alkaa vollottamaan heti vihkimisen ensihetkestä lähtien. Piti tuijottaa pöytäliinaa, seinää, kelloa - ihan mitä tahansa muuta kuin katsoa ihmisiä silmiin, koska muuten vesihanat olisivat auenneet heti. :D Vihkimisen jälkeen kun meitä onniteltiin parahdin lopulta itkemään itkua tihrustavaa äitiäni halatessa. Olin kai niin onnellinen ja helpottunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kuin hullu kokopäivän. Kaason puhe sai minut herkistymään, joten ainoastaan silloin tuli tippa linssiin. Muuten hymyä, hymyä ja hymyä. Olin vaan niin järjettömän onnellinen ja se fiilis koko päivän oli jotain aivan mahtavaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now