nellen

Oliko kosinta yllätys vai sovitteko kihlauksesta yhdessä?

406 posts in this topic

Täysi yllätys. Oltiin varmaan pari kuukautta aiemmin puhuttu että ei meillä oo mikään kiire ja hyvä olla näin vaan yhessä. Niin yks yö tuo sitten vaan kosi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosinta lomamatkalla tuli täytenä yllätyksenä, vaikka monen vuoden seurustelun jälkeen osasinkin jo kihlautumista odottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moneen otteeseen oltiin juteltu aiheesta ja ylipäänsä naimisiin menosta. Sinä samaisena päivänäkin juteltiin aiheesta (minun aloitteestani), jolloin mieheni tuohtui ja sanoi että ole nyt aivan rauhassa, että sitten vasta kun on aika. Illalla sitten kysäisi minulta mielipidettä, sormuskauppaan lähdöstä. Kosinta tuli siis sittenkin kummasti puuntakaa ;) Minä ja suuri suuni :D olisin vain jaksanut odottaa... :girl_haha:

Sormukset käytiin ostamassa seuraavana päivänä....ja parin viikon päästä kihlautumisesta sovittiin yhdessä hääpäivästä. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ollut puhetta kihlautumisesta jo jonkin aikaa, ja lopulta mieheke kysäisi, että jokos sitä lähdettäisiin sormusostoksille. Voitte vain arvata, että lähdettiinkö ;):-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi kertaa aiemmin mulle on tuotu sormus mun aavistamatta mitään, molemmat kihlaukset olleet pettymyksiä lopputulokseltaan. Nyt olen saanut itse valita sopivan hetken, sormuksen, päivän, ihan kaiken. Tämä kihlaus on myös vaatinut eniten "miettimisaikaa" vaikka suhteen suhteen :P olen varma ollutkin. Askel on ollut iso ottaa kun itse siihen on voinut vaikuttaa :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mentiin tylsästi yhteisestä sopimuksesta sormuksia katselemaan. Oltiin puhuttu asiasta pitkään ja sovittu, että kihloihin mennään kun tullaan täysi-ikäisiksi. Ensimmäinen kerta kun täysi-ikäisinä nähtiin (kaukosuhde...) oli syyslomalla -07, ja silloin sitten mentiin sormusostoksille. Olisihan jonkinlainen kosinta tietysti ollut kiva, mutta käy se näinkin, mies on kyllä sen luonteinen, ettei sille olisi ollut luontevaa mikään mökkilaiturilla auringonlaskussa runojenlausunta, vaikka se mun romantikkoluonteelleni olisi sopinutkin :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyksenä tuli, vaikka pitkään olimmekin olleet jo yhdessä siihen mennessä (7,5 vuotta)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdessä sovimme kihlauksesta, ja tänään sitten on se päivä eli 11.11.11.

Murheena vain se, että mies on ollut pahantuulinen ja stressaantunut koko viikon,

eli ei varmaan mitään erityisempiä huomionosoituksia ole tiedossa. Stressi siis

johtuu töistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli lähes seurustelun alusta asti hyvin selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. Molemmat olivat sitä mieltä, että ensin talo ja sitten häät. Kauppareissulla mies sitten kerran kysyi, että voitaisiinkos ne sormukset käydä ostamassa. Eipä siis juuri mikään muu yllättänyt kuin miehen paikkavalinta. Ei kuulemma pystynyt odottamaan kotiin saakka. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sovittiin yhdessä vähän "vahingossa". Juteltiin asiasta ja sitten mies vaan kysyi mennänkö tänään kihloihin :) Hääpäivä päätettiin samassa keskustelussa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sovittiin kihlauksesta yhdessä. Olimme keskustelleet asiasta moneen kertaan ja sopineet, että menemme naimisiin, kun se sopii rahallisesti ja aikataulullisesti. Häihin ei ollut tarkoitus syytää juurikaan rahaa, mutta tiesin, että haluan melko arvokkaan vihkisormuksen, johon ei aiemmin olisi ollut varaa. Itselläni oli myös jostain syystä sellainen naurettava ajatus, etten halua mennä alle 25-vuotiaana naimisiin, joten en kovin aktiivisesti vielä aiemmin tehnyt järjestelyjä. Toisaalta olimme jo muutama vuosi takaperin päättäneet, ettemme pidä isoja häitä, joten tiesin, että järjestelyihin ei tarvitsisi juuri aikaa varatakaan.

Edited by Hiilinorsu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhdessä suunniteltiin kun minä sitä niin pitkään ruikutin :D olisihan se kiva jos olisi yllärinä kosinut, muttah.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sovittiin yhdessä naimisiinmenosta. Ei hankittu kihlasormuksia tai muutenkaan hössötetty tästä kihlauksesta. Osa kavereistanikin sanoi, että ei olla kihloissa kun ei meillä ole sormuksia :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin yhdessä vain yhdessä juteltiin siitä, että voisi olla hyvä ja järkevä aika mennä naimisiin eikä kumpikaan varsinaisesti kosinut toista. Mieletön romanttinen kosinta ei vain ehkä olisi oikein istunut meidän suhteeseen :) En myöskään oikein osaa ajatella olevani kihloissa, pikemminkin vain ajattelen, että meillä on häät tulossa. Erittäin loogista, eikö totta :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vahan niinkuin seka etta :D Yhteinen paatos mutta lopullinen lukkoon lyominen tuli kylla _miehelle_ yllatyksena. :girl_haha:

Pitkaan oltiin puolin toisin heitelty etta mennaanko naimisiin, johon aina vastailtiin etta tottakai. Alusta ollut siis selvaa etta tassa se nyt on, mutta keskityttiin kuitenkin ihan vaan nauttimiseen sen sijaan etta oltaisiin ruvettu paatapahkaa haita suunnittelemaan.

Eras lokakuinen ilta sitten tuli otettua yhteen jostain typerasta, itse painuin ovet paukkuen kampasta ulos ostamaan tupakkaa ja siita sitten mielenosoituksellisesti puistoon polttamaan ketjussa. Siella itekseni raivoissani hermosavuja kiskoessani, toista tuntia kylmalla puistonpenkilla asioita mietittyani tulin kuitenkin siihen tulokseen etta kaikkine vaikeuksineenkin tama mies on se josta en tahdo irti paastaa ja palasin sitten takaisin kotiin. Ei siita mitaan sovintoa kuitenkaan aikaseksi noin vain saatu, minun yomyohalla itekseni ulos karkaaminen kun sai miehen viela enemman kierroksille. Laitettiin siita kuitenkin nukkumaan, edelleen toisillemme tiuskien. Muistan kuinka siina miehen tiuskiessa sangyssa maatessamme kavi mielessa etta mitakohan toi tossa sanois jos sita nyt kosaisis ite ihan oikeasti. Ei siina kuitenkaan rohkeus riittanyt, kun ei sita tieda miten se toinen suutuksissaan reagoi.

Jonkin ajan kuluttua kumpikin sitten hiljeni, ja pitkan hiljaisuuden jalkeen mies hiljaa totesi etta mina lakkaan rakastamasta kun sillalailla riideltiin. Tokaisin siihen jotakin etta en tietenkaan, ja hetken hiljaisuuden jalkeen jatkoin etta tuleeko han minulle mieheksi. Ei tuo kuitenkaan hiffannut vaan totesi vain tuttuun tapaan etta tietysti, joduin sitten itse selventamaan etta eikun nyt niinku ihan vakavissaan ja aikuisten oikeasti. Siitahan sitten riemu repesi, ja loppu ilta menikin sitten varsin sopuisissa merkeissa.

Ei tassa viela tarkkaa ajankohtaa ole mietittyna, maa ja vuoden aika tiedetaan. (Suomi-Englanti pari joka asustelee Hollannissa talla hetkella.) Talla hetkella rahat ei riita haiden jarkkaamiseen mutta mentaliteetilla mennaan etta mita enemman nyt jo pohtii ja miettii kaytannon asioita, niin sita stressittomampaa ja helpompaa on sitten kun budjettikin sietaa ne bileet. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä vähän aavistelin tulevaa kosintaa joulunalla kun mies niin tarkasti (mukamas huomaamattomasti) kattelin mun vasemman käden sormia. Eli jouluaattona mä vähän jo oottelin koska kaivaa sormusta esiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

voi kuinka toivoin, että olisin saanut sellaisen tosi suunnitellut kosinnan, kukkia ja kynttilöitä, .. mutta, mitään ei vain tapahtunut vaikka tavallaan oli yhdessä päätetty, että kesällä mies minua kosii.. :D tein sitten oman villin siirtoni ja soitin, että "mitäs jos mentäis ens kesän naimisiin, huomen mennään kattoo yhtä hääpaikkaa"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosinta oli kyllä juuri siinä hetkessä täysi yllätys ja sain juuri sen verran höpsöromantiikkaa ja huomiota kuin toivoinkin :wub: Keskustelua aiheesta oli kyllä käyty jo pitkälti yli vuoden verran enemmän tai vähemmän tosissaan ^_^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat tiesimme mihin suhteemme tulee menemään, mutta itse kosinta tuli täytenä yllätyksenä, niin kuin molemmat toivoimmekin <3 melkein hätäännyin kun sulhoni polvistui eteeni, niin yllättynyt olin! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tavallaan sovittiin kyllä yhdessä, mutta tuli yllärinä näin ajankohdallisesti. Kummatkaan ei oltu suunniteltu eikä tehty mitään erityisiä järjestelyjä, mies koppas syventävän keskustelun jälkeen kainaloon ja kysyi että olisinko sen nainen aina. Tottakai suostuin <3 Sormukset ostettiin sit seuraavana päivänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Vuorokosittiin" kuukauden päivät :) Eli nukkumaanmennessä tai ihanissa fiiliksissä jompikumpi kysyi naimisiinmenosta, toinen vastasi aina myöntävästi. Sitten eilen vain päätimme mennä ostamaan sormukset vaikka ensin aattelimme olla kihloissa ennen häitä ilman sormuksia. Hyvillä fiiliksillä nyt unelmien kihla sormessa <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin useampi vuosi kihlautumispäätöstä myöhemmin kun olin laittamassa lapsiamme nukkumaan, tai odotin että nukahtaisivat, siinä itsekseni lattialla kyyneleet silmissä harmittelin että kosiminen olisi ollut yksi kokemus jonka olisin halunnut kokea. Tai se että hän olisi sanonut haluavansa naimisiin, eikä näin että minä siitäkin menin "päättämään" vuosi sitten.

Mies tosin sitä aina sanoo ettei ole yhtään romanttinen, mutta sisimmissäni uskon että jos vain olisin antanut hälle vähän aikaa, enkä ruikuttanut kihloja, hän olisi varmasti sopivan ajan tullen minua kosinut.

Tämä selvästi kai häntä itseäänkin harmittaa ettei ole virallisesti minua kosinut, kun on siitä sanonut ettei ole koskaan sitäkään mulle tehnyt.. johon totesin että vielä on aikaa ennen häitä, mutta yllättyisin todella jos hän minua kosisi vielä..

Toivon todella, että te jotka ette vielä kihloissa ole, pääsisitte kokemaan kosimisen, ettei sen kokematta jääminen alkaisi myöhemmin harmittamaan.

Vakaasti uskon että jos miehelle vain antaa omaa tilaa ja rauhan asian suhteen, jokaisesta miehestä löytyy ripaus romanttisuutta ja oma-aloitteisuutta kosia jotenkin. Itse vain olin turhan kärsimätön ja nyt kaduttaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies pilasi kosintayllätyksen sanomalla, ettei ollut löytänyt mulle sopivaa sormusta... pahus. Olisi se silti voinut vielä yllättää, mutta ISI meni pilaamaan yllärin! Tiesin, että mies kysyy isiltä kättä, koska se on mulle tärkeää. Isi sitten sanoi illalla ruokapöydässä, että oli vastannut myöntävästi suureen kysymykseen.. hassu isi..

Kosintapaikka oli kylläkin yllätys - ihana sellainen. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kävimme yhdessä valitsemassa ja ostamassa sormukset, mutta mies sanoi pitävänsä sormukset itsellään ja kosivansa sitten kun haluaa. Malttamattomana kyselinkin koko päivän, että milloin tämä tulee tapahtumaan;) Kosinta tapahtui samana iltana, koska mies ei malttanut odottaa pitempään (olimme lähdössä reissuun n.1kk päästä ja miehen tarkoitus oli kosia reissussa) ja kosinta maailman söpöimmin sanottu! Tarinana kosinta ei ole mikään huippuromanttinen tai erikoinen, mutta juuri meidän tyylinen; suora ja vähän höpsö<3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now