Jump to content
Naimisiin.info

Sukunimivalintanne (yhdistetty)


Ella

Recommended Posts

Mies taasen on sanonut, että mitään järkeä ei ole edes mennä naimisiin, jollen nimeäni vaihda.... huoh...

No huoh juurikin! Kai nyt naimisiinmenoon on aika paljon muitakin lainopillisia ja symbolisia syitä kuin sukunimi. :) Ja miksi muka naisen pitää olla aina se, joka luopuu omastaan? Teidän tapauksessa ymmärrän pohdinnan sikäli, että lapset ovat jo miehen nimellä, mutta minusta perheen äiti voi olla ihan hyvin erisukuniminen kuin muut perheessä. Itse pidän sellaisia perheitä ihan normaaleina, jopa keskimäärin modernimpina kuin sellaisia, joissa kaikilla on pakko olla sama nimi naisen harmistuksen uhallakin. Nimi on kuitenkin niin tärkeä ja jokapäiväinen osa identiteettiä, että minusta on turha uhrata sitä, ellei ratkaisu tunnu täysin oikealta.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 290
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Mies taasen on sanonut, että mitään järkeä ei ole edes mennä naimisiin, jollen nimeäni vaihda.... huoh...

No huoh juurikin! Kai nyt naimisiinmenoon on aika paljon muitakin lainopillisia ja symbolisia syitä kuin sukunimi. :) Ja miksi muka naisen pitää olla aina se, joka luopuu omastaan? Teidän tapauksessa ymmärrän pohdinnan sikäli, että lapset ovat jo miehen nimellä, mutta minusta perheen äiti voi olla ihan hyvin erisukuniminen kuin muut perheessä. Itse pidän sellaisia perheitä ihan normaaleina, jopa keskimäärin modernimpina kuin sellaisia, joissa kaikilla on pakko olla sama nimi naisen harmistuksen uhallakin. Nimi on kuitenkin niin tärkeä ja jokapäiväinen osa identiteettiä, että minusta on turha uhrata sitä, ellei ratkaisu tunnu täysin oikealta.

Minusta taas sukunimen vaihtaminen on yhtä kuin etunimen vaihtaminen. Se että ollaan perhe ei tarkoita mielestäni samaa sukunimeä, perhe on jotain ihan muuta...

Link to comment
Share on other sites

Mies taasen on sanonut, että mitään järkeä ei ole edes mennä naimisiin, jollen nimeäni vaihda.... huoh...

Voi ei, mikä asenne. Oma nimi on aika suuri osa omaa identiteettiä, ja henkilökohtaisin asia mitä nyt ylipäänsä on, joten ei sen vaihtaminen mitenkään itsestäänselvää ole.

Mulle mies on sanonut ettei oleta, että vaihtaisin sukunimeä, koska hän ei itsekään vaihtaisi. Olen kyllä ainakin toistaiseksi vaihtamassa nimeä, mutta pitää nyt vielä miettiä tarkkaan kumpaan vaihtoehtoon päädyn. Kaksoissukunimi ei kyllä ehkä ole edes vaihtoehto. Vähän toisaalta harmittaa sillä jos vaihdan sukunimen, niin meidän sukuun jää enää kaksi tällä nimellä... Ja aika isolla todennäköisyydellä lisää ei ole tulossa.

Link to comment
Share on other sites

Minäkin koin ahdistusta kun piti nimiasiaa ajatella, mutta luulen, että se johtui lähinnä siitä että mennessäni naimisiin koen ehkä jättäväni jotain taakseni. Tavallaan että muka hylkäisin perheeni ja menisin uuteen perheeseen. Kun asiaa riittävästi pohdin, totesin, että on hulluttelua ajatella noin, sillä perheeni ei katoa minnekään. Tuleva "vanha" sukunimi on minulle rakas ja olen rakentanut identiteettiäni sillekin, mutta kun tavailen uutta nimeä, huomaan palasten jotenkin loksahtelevan paikalleen. Nimestäni tulee ikäänkuin valmis. Nykyinen nimeni on jotenkin rosoinen ja raaka (vaikkei siinä edes ole r-kirjaimia) ja vähän sellainen kesytön. Uusi nimi on kokonaisuutena jotenkin rauhallinen ja vakaa, tavallaan voimakas nimi.

Link to comment
Share on other sites

^ Täällä kanssa oli juuri tuo sama ajatus jossain vaiheessa mielessä, että jos vaihdan nimeäni niin tavallaan hylkään entisen perheen ja liityn uuteen. Tähän nimiasiaan jotenkin minulla sitoutuu myös se, että omat vanhemmat eivät koskaan ole olleet naimisissa, joten olen kasvanut perheessä jossa äidillä ja isällä on eri nimet ja silti ollaan oltu perhe siinä missä muutkin. Toki sitä sai muutaman kerran koulussa lapsena selitellä, että miksi vanhemmilla on eri nimet... Uskon että tämän päivän tai viimeistään meidän lapset ei siihen tule törmäämään, kun oman nimen pitäminen on muuttunut niin yleiseksi. Nyt kuitenkin minun vanhempani ovat eronneet ja ainoana lapsena kannan isäni nimeä. Minun sukunimeäni löytyy Suomesta 200kappaletta ja miehen sukunimeä 1200. Jotenkin koen kun olen ainut lapsi ja vanhemmat eronneet, että oma entinen ydinperheeni on tarpeeksi rikkonainen, ilman että minä vielä lähtisin vaihtamaan nimeni. Olen todella kahden vaiheilla tämän asian kanssa, kun yhtälailla haluaisin että meidän perheellämme olisi sitten sama nimi. Ehkä haikailen jotain yhtänäisyyttä ja pysyvyyttä kun tuntuu että oma perhe on hajotettu. Nuorempanahan en ottanut edes harkintaan että ikinä vaihtaisin nimeäni. Nyt kuitenkin kovasti haluaisin meille saman sukunimen. Miehellä ei ole aikomustakaan ottaa minun nimeäni, ja ymmärrän häntä kyllä, samanlailla siinä identiteetti voisi aluksi tuntua oudolta. Ääärgh en tiedä mitä teen. Toisina päivinä minusta on selkeää että otan miehen nimen ja viikon päästä se tuntuu taas hullulle ajatukselle. Joskopa minun pääni tässä reilun puolen vuoden aikana pääsisi tästä asiasta johonkin selkeyteen :girl_impossible:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Meillä mies ottaa minun sukunimen. :) Itse olisin voinut luopua omastani, itseasiassa molemmat olisi haluttu uusi sukunimi, mutta eihän sitä niin vaan vaihdetakaan, kun on otettava joku nimi omasta suvusta. Oltiin hiukan ihmeissämme, kun oikeasti tiedetään tapauksia, että uus nimi on suurinpiirtein vedetty hatusta ja otettu käyttöön.

No, joka tapauksessa, mies ei pidä omasta sukunimestään ja sanoi mieluusti ottavansa minun. Meillä siis näinpäin. :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

Olen päätynyt yhdysnimeen. Mulla on todella vahva oma nimi-identiteetti, niin en osaa kuvitella, että ottaisin kokonaan miehen nimen omaksi sukunimekseni. Mieheni ei ole asiaan ottanut mitään kantaa, itse asiaa pohdin ja pyörittelin :)  Oma sukunimeni on harvinainen ja samoin mieheni nimi, niin ne sopivat hyvin yhteen ja yhdysnimestäkään ei tule liian pitkää.

Link to comment
Share on other sites

Guest mixin_matching

Haluaisin udella onko kukaan tulevista morsiamista ja muista foorumin vierailijoista ajatellut vaikuttaako tulevan miehen sukunimi nimivaihdokseen? Meinaan kun aina seurustellessakin vaikkei avioliitto olisikaan ajankohtainen, tulee mietittyä miltä se oma nimi kuulostaisikin miehen sukunimen edessä  :girl_haha: ainakin itse myönnän tähän syyllistyväni. Itse olin aiempien seurustelukumppanien nimien suhteen hyvin varma etten niihin vaihtaisi omaani, sen verran vahva identiteetti jotenkin sitoutunut sukunimeeni mukaan :). Kuitenkin nykyisen miekkosen kanssa (ei siis olla avioliittoa kohti tässä vielä menossa mekään) ajattelen että ottaisin todella todella todella mieluusti hänen sukunimensä. En tiedä onko tähän vaikuttanut se että tämän miehen kanssa todella haluaisin perustaa oman pienen perheen, jolla olisi yhtenäinen sukunimi, vaiko se että olen ihan hullun tykästynyt miehen sukunimeen.... mies on siis saksalainen ja omaa vielä puolalaisen sukunimen joka kuulostaa minusta todella hyvältä  :girl_sigh: se myös sopisi omaan tulevaan "pastori" titteliini kivasti.

 

Niin mitä mieltä muut ovat, onko teilläkin mieli muuttunut miehen sukunimestä riippuen vaikka kokisittekin olevanne kiintyneitä omaan tyttönimeenne?

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Itse myönnän, että olen aina ajatellut ottavani miehen nimen, mutta en halua tuota sukunimeä itselleni. Etunimeni (+toiset nimet) on mielestäni kaunis ja tyylikäs yhdistelmä. Miehen sukunimi muuttaisi koko nimen aivan erilaiseksi, vähän "juntiksi" ja minun (ja monen muunkin...!!) korvaan todella rumaksi yhdistelmäksi. Sukunimi itsessään on ihan tavallinen, mutta etunimeeni yhdistettynä se ei vaan kuulosta kivalta vaan tökeröltä.

 

Olemmekin päätyneet siihen, että molemmat vaihtaa sukunimensä ja se tulee olemaan miehen edesmenneen äidin sukunimi (vanhemmat eivät olleet naimisissa). Se on kiva, hauskalla tapaa erikoinen ja molempia miellyttävä vaihtoehto :) Mies laittoi juuri viikonloppuna sukunimen muutoshakemuksen.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Mulla on ihan hirveä kriisi sukunimi asian suhteen! Ääneen en asiasta ole puhunut vielä edes miehelleni, hän ja koko hänen sukunsa tuntuu automaattisesti olettavan että otan heidän sukunimensä.. Mutta koen asiasta suurta identiteettikriisiä.

 

Molempien sukunimet ovat melko harvinaisia ja jotenkin olen vasta viime vuosina alkanut pitämään omasta sukunimestäni erittäin paljon! Ja muistan jopa peruskoulu ajoilta, kun eräs opettajani vannotti minulle, etten ikinä saa vaihtaa sukunimeäni, koska se on niin kaunis...

En kuitenkaan koe järkeä mennä naimisiin, jos sukunimet pysyvät omina.. Eikö siinä kuitenkin ole tavallaan tarkoitus yhdistää kaksi sukua..

 

En ole koskaan myöskään pitänyt yhdistelmä nimistä, eikä meidän sukunimet oikeastaan edes sovi yhteen.. Ja mieheni on sanonut, ettei ehdottomasti aijo vaihtaa omaa sukunimeään.. Ääh, tää on tosi vaikeaa! Jotenkin tähän asti häiden suunnittelu ja järjestely sujunut tosi hyvin ja ilman stressiä, mutta tää asia aiheuttaa mun pään sisällä tosi isoja paineita! :o

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

^^^ mitäs jos pitäisit aluksi oman nimesi ja sitten myöhemmin, jos siltä tuntuu, niin otan miehesi nimen? Nimi voi olla ja sinulle ilmeisesti onkin vahva osa identiteettiäsi, niin miksi sitten vaihtaisit nimesi vain tavan vuoksi? Ja kyllä te yhtä virallisesti olette naimisissa ja perhe vaikka nimet olisivat molemmilla omat :P  Samastun tilanteeseesi, sillä itselläni on hyvin vahva nimi-identiteetti ja en voisi kuvitellakkaan, että muuttaisin sukunimeni "vain" mieheni nimeksi. Olen itse päätynyt yhdysnimeen ja onneksi meidän sukunimet sopivat keskenään yhteen. Jos eivät sopisi, niin pitäisin tyttönimeni. Missään nimessä en vaihtaisi nimeäni, jos se ei tunnu oikealta.

Link to comment
Share on other sites

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että kun naimisiin menen niin sukunimi vaihtukoon!

Mutta nyt kun asia todellakin on ajankohtainen ja päätöksiä pitäisi tehdä, niin ei se tunnukaan enää niin helpolta ja itsestäänselvältä päätökseltä.

Kauan aikaa pähkäilimme sillä minusta tuntuu kurjalta luopua tyttönimestäni kokonaan, toisaalta en halua olla eroavainen sukunimiasioissa sitten kun meillä on lapsia. En halua myöskään pakottaa miestäni ottamaan minun sukunimeä. Se olis ollut hälle ihan ok, mutta mulle tulee sellainen olo että kaikki ihmiset ympärillä vitsailee ja kiusaa miestäni asialla lopun elämää, enkä halua olla muiden silmissä se emäntä, joka kaulin kädessä pakottaa miehen tossun alle.

Mieheni sitten keksi, että miksei otettais molemmat kaksiosainen sukunimi. Siinäpä sitten on kummankin sukunimet edustettuna ja lisäksi tulevaisuudessa ollaan koko perhe samalla sukunimellä. Ja sointuupa meidän sukunimet vielä niin perhanan hyvin yhteen että tämä oli kyllä oikea päätös :)

Link to comment
Share on other sites

Itselle ollut myös aina selvää että sukunimi vaihtuu. Oma sukunimeni on varsin tylsä ja erittäin yleinen kun taas miehen nimi on mielestäni oikein kiva, erikoisempi ja harvinainen. :) Joten hyvillä mielin lähtee sukunimi vaihtoon.. Tosi itse olen tässä asiassa myös perinteinen ja haluan, että koko perheellä on sama sukunimi :)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...
  • 2 months later...

Aion ottaa mieheni sukunimen. Tykkään kyllä ihan omasta nimestäni, mutta miehen sukunimi on harvinaisempi, ja käytännössä kaikki sen nimiset ovat lähisukua keskenään, mistä tulee ihanan yhteisöllinen tunne. Lisäksi minusta tuntuu hyvältä, että koko meidän perheellä mahdolliset tulevat lapsemme mukaanlukien on yhteinen sukunimi. Yhdysnimeä taas pidän liian pitkänä ja epäkäytännöllisenä. Jos miehelläni olisi joku tosi omituinen nimi niin en ehkä vaihtaisi nimeä. :)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Mä otin yhdysnimen, eli käytän sekä miehen että omaa sukunimeäni. Mulla on aina ollut muutenkin pitkä nimi (pitkä kutsumanimi ja sukunimi), joten siihen yksi tavu lisää ei hetkauttanut. Lisäksi olin aikoinaan päättänyt, että jos tulevalla puolisolla on ulkomaalainen sukunimi joka ei ole metrin mittainen, otan yhdysnimen. Mies toivoi että ottaisin hänen nimensä, mutta tiesi että päätös oli loppuviimeiksi minun.

Link to comment
Share on other sites

Olin aina pitänyt itsestään selvyytenä ottavani tulevan mieheni nimen, mutta viime aikoina olen potenut jonkinmoista kriisiä aiheesta. Itselläni on kansainvälinen Suomessa hieman erikoisempi nimi ja miehellä Ruotsalainen etunimi mutta mutta... Maailman tavallisin SUOMALAINEN sukunimi!! :girl_cray2:

Olemme kumpikin suomenruotsalaisesta perheestä ja mieheni on saanut suomalaisen isänsä sukunimen. Hän itse on oikein tyytyväinen tähän, mutta koen hänen sukunimensä vieraaksi. Paljon mieluummin ottaisin vaikka hänen äitinsä puolen kauniin harvinaisemman ruotsalaisen sukunimen joka sopisi mielestäni täydellisesti etunimeni kanssa. En kuitenkaan ajatellut siitä ottaa mitään ongelmaa vaan uskon tottuvani nimeen ja tarkemmin ajateltuna sitä harvemmin tulee käytettyä nimeään missään etunimi-sukunimi puheella. Sitä aina käyttää tietyissä tilanteissa vain etunimeään tai vain sukunimeään mutta harvemmin molempia yhdessä. Ne harvat tilanteet eivät saa olla esteenä nimen muutokselle. Itselleni miehen nimen ottamisella on tärkeä symbolinen merkitys ja tiedän että miehelleni se on vielä tärkeämpi asia joten otan mieheni nimen vaikka en siitä niin kovin pitäisikään.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...