kaakaomuro

Kihlat, lupaus avioliitosta

330 posts in this topic

Ensiksi olen sitä mieltä mitä sanakirja ja laki on: kihlaus on lupaus avioliitosta.

Toiseksi, en ymmärrä tällä palstalla niitä, ketkä odottavat vielä kosintaa, kun häitä on alettu jo suunnitella. Miksi silloin pitää vielä kosia?

Kolmanneksi minun sisarukset yhtä lukuunottamatta ovat kihloissa, mutta eivät aio mennä naimisiin. Tämä yksikin oli kyllä jokin aika sitten kihloissa samalla periaatteella, mutta erosi. Myös mieheni sisko on kihloissa ilman avioliittoaikeita. En tajua! Kaiken kukkuraksi miehen sisko miehineen on arvostelleet meidän aikeita avioitua. Ei pelkästään kirkkohäiden arvostelemista (mitä saamme kuulla jatkuvasti) vaan yleisesti avioliittoon ryhtymistä. Eihän tässä olis muuta ku unohtaa tuollaiset puheet, mutta kun tämä siskon mies on minun mieheni ainoa hyvä ystävä, ja mikäli mieheni haluaa bestmanin, tämä on melkeinpä ainoa vaihtoehto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle myös kihlaus on ollut aina lupaus avioliitosta. Onneksi mieheni on samaa mieltä mun kans. :) Ollaan aikas nuoria ja ollaan kyllä saatu ihmettelyä kerrakseen, kun olemme kertoneet menevämme naimisiin. Ja vielä sellaisia "Nyt jo? Vastahan te kihloihin menitte!"-ihmettelyä. Kuinkahan kauan jotkut olettavat, että pitäisi olla kihloissa ennen naimisiinmenoa? Pöh!  :parting2:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulle myös kihlaus on ollut aina lupaus avioliitosta. Onneksi mieheni on samaa mieltä mun kans. :) Ollaan aikas nuoria ja ollaan kyllä saatu ihmettelyä kerrakseen, kun olemme kertoneet menevämme naimisiin. Ja vielä sellaisia "Nyt jo? Vastahan te kihloihin menitte!"-ihmettelyä. Kuinkahan kauan jotkut olettavat, että pitäisi olla kihloissa ennen naimisiinmenoa? Pöh!  :parting2:

 

Minustakin kihlautuminen tarkoittaa, että naimisiin todella aiotaan mennä. Minä ja sulhanen aletaan tosin jo olla lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, mutta vähän on kyllä ihmettelyä kuulunut siitä, että häätkin on tulossa. Olen sitten vaan vastannut, että niin, siksihän me kihloihin mentiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselleni on jo lapsesta asti ollut selvää miten tää juttu menee: kun on löytänyt kivan kumppanin jonka kanssa haluaa olla loppuelämän yhdessä mennään kihloihin, ja sitten aletaan suunnitella häitä. Esimerkkiä tästä sain vanhemmilta serkuiltani ja muilta sukulaisilta, ja kun äiti ilmoitti että pariskunta X on menny kihloihin, aloin jo mielessäni arvailla häiden ajankohtaa. 

 

Myös miehelle tämä toimintamalli on aina ollut itsestäänselvyys.

 

Meidän häiden aikaan kihlautumisesta tulee kuluneeksi noin 3 vuotta (tarkkaa päivämäärää ei siis ole vielä päätetty). Osa varsinkin miehen suvun puolelta kyseli jo puoli vuotta meidän kihlojen jälkeen, että ensi kesänähän on sitten häät? Miehen suvussa monet pariskunnat on mennyt todella nuorina, alle parikymppisinä naimisiin, joten meidän kohdalla he ovat varmaan jo luopuneet toivosta kun kihloihin mentiin jo "ajat sitten" :lol:  Meidän mielestä 3 vuotta näiden tapahtumien välillä on ihan sopiva aika, eikä meillä ois ollut edes aikaa järjestää häitä yhtään sen aikasemmin opiskelujen takia! 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kuinka moni täällä olevista ajattelee ns. vanhanaikaisesti.

eli että kihloihin meno on lupaus avioliitosta?

(varmaan aika moni kun täällä palstalla ollaan :girl_sigh: )

Tuntuu vaan siltä että nykypäivänä mennään niin helposti kihloihin, todella nuoretkin.

Se on varmaan tätä nykyaikaa mutta itse ajattelen asian niin että kihloihin vasta sitten kun on varma että haluaa naimisiinkin, eli on suhteessa ihan tosissaan.

 

Kihloihin meno on lupaus avioliitosta. Se on aika harmillista ettei nykyää enää tiedetä/ymmärretä sitä.

Myös sekin että kihloihin meno on nykyään sitä et mies ostaa sormukset, polvistuu ja kosii. Joo kivaa sekin on. Mut ei tiedetä sitä et jos suullisesti sopii toisen kanssa naimisiin menemisestä ja tarkan hääpäivän niin sillon ollaan jo kihloissa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen myös aina ajatellut, että kihlaus on avioliitto lupaus. Me menimme kihloihin joulukuussa ja päätimme, että kahden vuoden päästä menemme naimisiin. Vuosi on siis päätetty, mutta päivämäärää ei vielä :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja kun kihlaudutaan ovat häätkin suunnitelmissa. Muiden kohdalla en ole niin tarkka siitä milloin häät ovat (vuoden vai muutaman päässä kihlautumisesta), mutta itselle oli aina selvä, että kun kihlauduimme niin päätimme myös hääpäivän. Tosin me kihlauduimme oikeastaan jo joulukuussa 2011(silloin sovimme, että menemme naimisiin kesällä 2013, emme tosin kertoneet tuosta päätöksestä vielä kenellekään), mutta sormukset hankimme vasta toukokuussa 2012 ja silloin päätimme hääpäivän ja paljastimme aikeemme maailmalle :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä meilläkin kihlat ovat ehdottomasti lupaus avioliitosta, vaikka hääpäivää ei ole vielä lukkoon lyötykään. Tuli se ilmi ihan kosinnan sanavalinnoistakin. Luultavasti oltaisiin kuitenkin oltu kihloissa jo pitkän aikaa, jos mulle ois teinikihlat kelvanneet. Nyt miehen piti ensin sulatella ajatusta ennen kuin tunsi sen omakseen. Jännä miten tyyni olo nyt on ollut asian suhteen. Ei mitään hötkyä hääpäivän päättämisen suhteen. Ehtiihän tuota, nyt nautitaan kihloissa olon ihanuudesta.  :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

On kyllä ihanaa kuulla Illuusian.unelma, että sulla on noin seesteinen ja hyvä olo :)

 

Meillä tosiaan käytiin kunnon keskustelu tässä viikolla tuosta naimisiinmenosta. Päivitettiin vähän tilannetta. Olisin niin helposti voinut siinä sanoa, että eikö varattasi tässä kevään aikana maistraatti. Mutta tuntuu siltä, että mies tahtoo kosia itse, niin en tahdo pilata sitä häneltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille myös kihlaus on itsestäänselvästi lupaus avioliitosta. Ehkä siksi en näe eroa kysymysten "mennäänkö kihloihin" ja "tuletko vaimokseni" välillä.

Ymmärrän hyvin, että moni päättää hääpäivänsä heti. Me emme niin tehneet ja kihlaus on kestänyt pian 7 vuotta. Mun mielestä meidän kihlaus ei ole jotenkin vähempiarvoinen tai vähemmän vakava, vaikka vuosien ajan hääpäivä oli sopimatta. Kuitenkin oli tiedossa, että olemme avioliittoon aikomassa. Kun avioliitosta on näin sovittu, koen meidän jo luvanneen yhteisestä loppuelämästä. Vihkiminen on sen sitoutumisen juhla, ja tuo nuo ketjussa aiemmin mainitut juridiset puolet mukaan.

Minä kuulun juuri niihin muita kummastuttaviin morsiamiin, jotka vastailevat epämääräisesti uteluihin hääpäivästä. Olen usein sanonut, ettemme tiedä, menemmekö koskaan naimisiin, vaikka olen kyllä koko ajan tiennyt näin joskus käyvän. Nythän hääpäivä on sovittu, mutta saatan yhä vastata noin. Miksikö? Koen välillä utelut tungettelevina. Kutsu tulee kyllä läheisille, kun haluamme päivän kertoa.

Naureskelin kyllä välillä, että kihlattuni saa kosia uudestaan, kun on valmis sopimaan päivästä, mutta en tainnut olla hetkeäkään tosissani. Kyllä se alkuperäinen kosinta on se oikea, josta lasken kihlauksemme alkaneen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on aina ollut selvää, että kihlaus on lupaus avioliitosta ja miehelle tämä on ollut selvää myös. Kihlautumisen jälkeen emme heti päättäneet hääpäivää, mutta puhuttiin, että kahden vuoden päästä kesällä mennään naimiiin, että ehtii suunnitella kunnolla ja kerätä rahaa

 

.En ole ikinä tajunnut sitä, että mennään "kihloihin" ilman aikomustakaan mennä naimisiin.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko tulla tänne hieman avautumaan tuosta miekkosesta. Onko kellään muulla ollut tilannetta, että hääpäiväkin on jo lyöty lukkoon, mutta mies edelleen yrittää väittää, et ei tässä viel mitään kihloissa olla? Mulla on jotenki sellainen tunne, et kyl tuo mieskin tosiaan tietää, et silloin ollaan kihloissa, kun on päätetty mennä naimisiin, eli tekeekö se tuon sit tahallaan, jotta pääsisi vielä kosimaan mua sormuksen kans? Tätä ei siis ole vielä tapahtunut, enkä oikein tiedä, mitä ihmettä se on mun päänmenoksi suunnitellut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta kihlautuminen on ehdottomasti lupaus avioliitosta, enkä ymmärrä miten siinä voi olla mitään epäselvää. Tuntuu myös käsittämättömältä, että joku joka on jo kihloissa odottaa vielä kosintaa?!  Jos olevinaan mennään kihloihin, ilman aikomustakaan mennä naimisiin, ei se ole kihlautumista. Naurettavia nuo nykyajan ns. teinikihlat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lakiinkin on kirjattu, että mies ja nainen jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Sormusta ei tietenkään tarvitse olla tms. mutta suullisesta sopimuksesta on kuitenkin kyse ja tiettyjä oikeusvaikutuksiakin sillä on.
Tällaisia ovat mm. ettei tarvitsee todistaa oikeudessa liittyen asiaan, jossa kihlakumppani on asianosaisena tai jos kihlaus puretaan, on kummallakin kihlakumppanilla oikeus saada takaisin ne lahjat, mitkä hän kihlauksen johdosta on kihlatulleen antanut.

 

Sinänsä on ihan sama mitä pink_girl:in mies on asiasta mieltä, lain mukaan he ovat kihloissa.

Edited by hiippu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hiippu: Niinpä niin. Mutta ehkä tuo vain kiusaa mua, koska ei koskaan ehtinyt mua kosimaan vaan minä olin se, joka asian otti ekana puheeksi. Antaa sen sit sormustaa mut, jos kerran niin haluaa  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivotaan, että kosinta sieltä pian tulee ja tekee hänet autuaaksi, jos pointtina on se, että on saatava kosaista itse rinkulan kanssa :) <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle kihlaus on aivan ehdottomasti lupaus avioliitosta, eli kysytään "tuletko vaimokseni/menetkö kanssani naimisiin" ja sitten aletaan suunnitella tulevia häitä. Täällä Britanniassa ainakin aina sulhanen on kysynyt että "Will you marry me" tai "will you become my wife", ikinä en ole kuullut että kukaan olisi kosinut sanoilla "do you want to get engaged". Tämä "mennäänkö kihloihin?" tuntuu olevan aika suomalainen ilmiö. Jos joku tuttu on mennyt kihloihin niin aivan ensimmäisenä kaikki kysyvät että milloin häät sitten on ja yleensä ne pidetään 2-3 vuoden sisään kosinnasta, riippuen tietysti parin taloudellisesta tilanteesta jne.

 

Tosin poikaystävän sisko joka on jo 32v on ollut kihloissa nyt melkein kaksi vuotta ja mitään puhetta häistä ei ole. Kysyttiin heiltä viime viikolla ja molemmilla oli vähän sellainen hälläväliä asenne, toivon että kyseessä ei ole ns. ikikihlat. Jos minua kosittaisiin niin haluaisin että häiden vuosi ainakin päätettäisiin suht pian vaikka se olisi sitten vaikka 2017. Minä en itse ymmärrä ikikihloja eli "ollaan kihloissa" mutta ei ikinä menossa naimisiin. No silloinhan ei tietenkään olla kihloissa vaan kyse on hyvin sitoutuneesta parisuhteesta, mutta kihlaus se ei ole. Elämän pituisessa avoliittossa voi ja saa olla jos pari niin haluaa ja minä en ole pakottamassa ketään naimisiin jos avioliitto ei kiinnosta, mutta se sormus nimettömässä ei tee avoliitosta kihlausta jos siihen ei kuulu lupaus avioliitosta. Se on aivan sama onko häät saman vuonna vai viiden vuoden päästä mutta olennaista on se että molemmat haluavat keskenään naimisiin.

 

Teinikihlat ovat ihan kamalia! Muista ala-asteella pienellä paikkakunnalla kun joka viikko eri jamppa meni "kihloihin" jonkun paikallisen pikkutytön kanssa ja sitten sitä oltiin niiiin virallisia ja aikuisia parin kuukauden seurustelun jälkeen. Oma hyvä kaverini meni kihloihin 19 vuotiaana ja naimisiin kaksi vuotta myöhemmin joten poikkeuksiakin on, mutta minun kaverini ja hänen miehensä olivat hyvin uskonnollisia ja he olivat seurustelleet jo 4 vuotta kihlauksen aikaan. Yksi tuttu meni viime viikolla kihloihin vuoden seurustelun jälkeen ja minä ja paras kavernini, joka on myös hyvä ystävä tämän kihlautuneen kanssa olemme aika epäluuloisia siitä että häitä tulee. Morsian on nimittäin ollut aikaisemmin "kihloissa" kaksi kertaa ja tämä pari ei ainakaan minun mielestäni seurustele sen vakavammin kuin kukaan muukaan, mutta tietenkään en voi tietää mitä toisten parisuhteissa oikeasti tapahtuu.

Tiedän ainakin sen että kun minä ja ihana poikaystäväni menemme kihloihin, eli siis kun mies pyytää minua vaimokseen, niin se on sitten varmasti the real deal ja häät ja elämänpituinen parisuhde ovat varmasti edessä.

 

Minä en henk koht ymmärrä mikä avioliitossa mättää kun häätkin voi hoitaa erittäin helposti maistraatissa tai vaikkapa yhdistää salahäät ihanaan ulkomaanlomaan. Naimisissa olo kuitenkin tuo niin paljon juridisia ja taloudellisia etuja, sekä tietynlaista oikeusturvaa esim jos toinen loukkantuu vakavasti. Minulla ja avomiehellä on aivan päivänselvä että joskus 5 vuoden sisällä on häät edessä vaikka varsinaista kosintaa ei ole vielä tullut. Mies nimittäin sanoi siskolleen että olisi kamalaa jos hänelle kävisi jotain ja minulla ei olisi mitään oikeutta esim nähdä häntä sairaalassa tai päättää hoidoista. Myös jos mies kuolisi yhtäkkiä niin minä olisin juridisesti ihan outo ihminen. Tietenkin nämä asiat voi hoitaa kuntoon yhteisillä testamenteilla mutta eikö olisi melkein helpompaa mennä yksinkertaisesti naimisiin maistraatissa tai vaikka kotona henkikirjoittajan kanssa kuin maksaa juristeille testementin teoista? No tämä on minun mielipide, ymmärrän jos joku on eri mieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos :)! Papin tyttärenä avioliitto-käsite on minulle aika tuttu juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

miehe kaa oli puhetta enne kihlausta, että jos kihloihin mennään ni se o merkki myös avioliitosta ja hääpäivä pitää päättää pian kihlauksen jälkeen. kummallaki oli onneks samat sävelet asian suhteen! kerra tässä ollaa vaa naimisii menossa.

Edited by nnipsu

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä luetaanko meidät tällaisiksi todella nuorena kihlautujiksi (N 19 ja M pian 20), mutta meille tämä on lupaus avioliitosta. Ollaan myös vahvasti sitä mieltä, että kihloissa voidaan roikkua meidän arvomaailman mukaan eläen korkeintaan se 3 vuotta, jolloin on sitten viimeistään oltava häät. Minusta ei ole väliä kuinka nuorena kihlaudut, jos ymmärrät kihlautumisen merkistevän lupausta avioliitosta.

Ns. "teinikihlat" on sitten oma juttunsa, mutta tätä kai voitaisiin kutsua paremmin karkeasti "rengastamiseksi" tai jopa "merkkaamiseksi"? Toivottavasti kommenttini ei loukannut ketään, mutta tämä tosiaankin vain minun karkeasti kirjoitettu mielipiteeni asiasta... :girl_mad:

Lisäys juuri ennen viestin lähettämistä:  belle* käytti loistavaa sanaa "seurustelusormukset". Tämä tosiaan on mielestäni ihan hyväksyttävä ja paria varmasti yhdistävä tapa näyttää, että ollaan onnellisesti varattuja, mutta silloin ei olisi syytä käyttää sanaa "kihloissa". Sana on kärsinyt ikävän inflaation viimeisen 10 vuoden aikana ja toivon, että tämä tulisi joskus korjaantumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies kosi sanoen "Tuletko vaimokseni?". En olisi ikinä suostunut kihloihin, jos se ei olisi ollut lupaus avioliitosta.

Kosinnan jälkeen päätimme häävuoden. Aydan kanssa samoilla linjoilla siis olen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

-

Edited by Nasrin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselle kihlat ovat aina olleet lupaus avioliitosta, ja olenkin miehelle sanonut alusta asti, että kun kihloihin mennään päätetään myös hääpäivä. Muutamat teinikihlat on nähty, ja kaveripariskunnalla taitaa tulla ikikihlat. Kaveriporukka koostuu pääasiassa alle 25 vuotiaista, ja kun uusista kihloista olen kuullut on ollut tapana varovasti kysellä hääpäivästä. Yhden vastauksen olen saanut, muita on tainnut vain ärsyttää tunkeiluni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellänikin on aika tiukka linjaus, että kun mennään kihloihin se on automaatio lupaus häistä. Musta kysytään "tuletko vaimokseni", eikä "mennäänkö kihloihin?".

En oikein ymmärrä muuten kihlauksen funktiota? Onko se sitten vain syvempi sitoumuksen muoto toisille. Jäädäänkö jumittamaan vaiheeseen ja siitä ei sitten lopulta edetäkkään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now