Syysmorsian 2013

Mikä pelottaa häitä suunnitellessa?

148 posts in this topic

Itseä eniten jännittää ehkä sää, vaikka sisätiloissa ollaan ni kyllä kaatosade olisi kuitenkin kamala :/

Tietysti myös ruuan ja juoman riittävyys on tärkeää. Nyt onkin isot pohdinnat että paljonko sitä boolia oikeasti tarvitaan :) Koska jos ne loppuvat, niin siitähän sitten häät muistettaisiin "ne häät joista juomat loppui kesken..."
Hääviikko meillä molemmilla on vapaat töistä, että siellä on sitten aikaa panikoida :)

NiE ja Psaijai: Meillä kun oli häihin ilmoittautumisaikaa noin 1,5kk. niin ensimmäisen kuukauden aikana tuli vain kourallinen ilmottautumisia ja vikat kaksi viikkoa oli "luuri kuumana" :D Eli kyllä sieltä hiljalleen niitä ilmoja tulee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurimmat pelot on, että ruoka on pahaa, yleinen tunnelma on latistunut ja vierailla ei innosta mikään, ja sataa niin paljon ettei voida viettää aikaa kunnolla ulkona. Lisäksi pelottaa vähän, että miten minun ja puolison suku, lähinnä sisarukset ja vanhemmat, tulevat toimeen, koska ollaan aika erityyppisiä ihmisiä.

 

Tässäpä tärkeimmät.

 

Ruoka tehdään itse, joten siinä on suuri riski epäonnistua. :D

 

Mutta ennen kaikkea sekä minua että miestäni pelottaa, jos vieraat eivät viihdykään ja suvut eivät löydä mitään yhteistä keskusteltavaa. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa anoppi, joka on ihan eri maailmasta juttuineen. Mietityttää myös mitä miehen suku ajattelee minun suvustani, sillä tiedän sukuni pukeutuvat tilaisuuden puitteisiin nähden aika fiinisti ja luulen, että toinen puoli tulee aikalailla arkisemmissa vaatteissa. Pitävätkö he minun sukua hienostelijoina ja vastaavasti toisin päin, pidetäänkö miehen sukua juntteina. Tästä asiasta tullaan kyllä vielä hienovaraisesti jossain kohtaa mainitsemaan, että juhlapukeutuminen olisi sitten suotavaa, olemme itsekin pukeutuneet hääpäivän mukaisesti...

 

Kovasti nämä asiat mietityttävät, kun paikalla tosiaan on vain lähimmät perheet molempien puolelta.  :unsure: Tiedän kyllä, että itse tulemme miehen kanssa päivästä selviytymään hyvin, mutta entä ne vieraat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten näköjään monia muitakin, minua pelottaa ennen kaikkea se, viihtyvätkö vieraat. He kun ovat kuitenkin aikamoisen olennainen tekijä hääjuhlassa...

 

Olen yrittänyt pohtia, mitä voisin tehdä, jotta vierailla olisi häissä kivaa. Ainakin nämä ovat tulleet mieleen:

 

- Istumajärjestys: ennestään tutut tai muuten samanhenkiset vieraat samaan pöytään, jotta olisi jotain puhuttavaa keskenään eikä syntyisi vaivaantunutta tunnelmaa.

- Tervetulleeksi toivottaminen: haluan kertoa vieraille jo alkuun, että arvostamme heidän saapumistaan tärkeään juhlaamme todella paljon.

- Ruokailu jo juhlan alkuvaiheessa: ei tarvitse kenenkään sinnitellä tyhjin vatsoin ja vilkuilla kelloa, josko pian saisi verensokeria ylöspäin.

- Painettu hääohjelma pöytiin: pysyvät vieraatkin perillä siitä, mitä tapahtuu, ettei olisi epämääräistä odottelua.

- Oma asenne: hymyilevä hääpari varmaan kohottaa tunnelmaa enemmän kuin vakava, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse miettiä hääpäivänä sen enempää, vaan hymy tulee luonnostaan, hehheh.

 

Tulisiko muita keinoja mieleen?

 

Muoks. Lisään vielä, että pyrin välttämään niitä mokia, joita muut ovat tehneet omissa häissään, joissa olen ollut vieraana.

 

- Vieraat eivät joudu tärisemään ulkona kylmässä sillä aikaa, kun odottavat valokuvattavana olevaa hääparia. (Ei ollut tunnelma kovin korkealla sen jälkeen, kun oikeasti tärisimme kylmästä juhlamekoissamme tunnin verran, koska sisätiloihin ei saanut mennä.)

- Pöydässä istuvien vieraiden on päästävä liikkumaan vapaasti; seinän ja ruokapöydän välissä on oltava tilaa enemmän kuin 60 cm.

- Häissä ei pidetä tuntia kestävää juhlapuheiden maratonia.

 

Mielestäni hyvä lista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua pelotti ihan kaikki mahdollinen jossain vaiheessa!  :D En edes uskaltanut tulla tanne ketjuun kirjoittamaan, silla vaikken yleensa ole taikauskoinen, niin kuvittelin maalaavani piruja seinille jos kirjoittelen tanne niista peloista.  :rolleyes:  :lol: Siis pelkasin, etta sairastun tai joku muu sairastuu, pelkasin eta menkat alkaa (vaikka sainkin siirtopillerit, niin kiertoni ei ole niin saannollinen, etta olisin tarkalleen tiennyt milloin ne pitaa aloittaa), pelkasin etta saa on kylma ja sateinen (puutarhalla oli melko iso osuus juhlissamme, ja juhlapaikka olisi voinut huonolla saalla olla aika kylma), pelkasin etta pitopalvelu sossii pahasti tai etta ruuat tai juomat loppuu kesken, pelkasin etta ekseemani artyy niin pahaksi, etta en voi laittaa lainkaan meikkia, pelkasin ettei bandi saavu paikalle...Listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Onneksi kaikki pelot oli turhia!  :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Kuten näköjään monia muitakin, minua pelottaa ennen kaikkea se, viihtyvätkö vieraat. He kun ovat kuitenkin aikamoisen olennainen tekijä hääjuhlassa...

 

Olen yrittänyt pohtia, mitä voisin tehdä, jotta vierailla olisi häissä kivaa. Ainakin nämä ovat tulleet mieleen:

 

- Istumajärjestys: ennestään tutut tai muuten samanhenkiset vieraat samaan pöytään, jotta olisi jotain puhuttavaa keskenään eikä syntyisi vaivaantunutta tunnelmaa.

- Tervetulleeksi toivottaminen: haluan kertoa vieraille jo alkuun, että arvostamme heidän saapumistaan tärkeään juhlaamme todella paljon.

- Ruokailu jo juhlan alkuvaiheessa: ei tarvitse kenenkään sinnitellä tyhjin vatsoin ja vilkuilla kelloa, josko pian saisi verensokeria ylöspäin.

- Painettu hääohjelma pöytiin: pysyvät vieraatkin perillä siitä, mitä tapahtuu, ettei olisi epämääräistä odottelua.

- Oma asenne: hymyilevä hääpari varmaan kohottaa tunnelmaa enemmän kuin vakava, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse miettiä hääpäivänä sen enempää, vaan hymy tulee luonnostaan, hehheh.

 

Tulisiko muita keinoja mieleen?

 

Muoks. Lisään vielä, että pyrin välttämään niitä mokia, joita muut ovat tehneet omissa häissään, joissa olen ollut vieraana.

 

- Vieraat eivät joudu tärisemään ulkona kylmässä sillä aikaa, kun odottavat valokuvattavana olevaa hääparia. (Ei ollut tunnelma kovin korkealla sen jälkeen, kun oikeasti tärisimme kylmästä juhlamekoissamme tunnin verran, koska sisätiloihin ei saanut mennä.)

- Pöydässä istuvien vieraiden on päästävä liikkumaan vapaasti; seinän ja ruokapöydän välissä on oltava tilaa enemmän kuin 60 cm.

- Häissä ei pidetä tuntia kestävää juhlapuheiden maratonia.

 

Mielestäni hyvä lista!

 

Hyvia pointteja kylla! Lisaisin viela, etta minusta tarkein tekija on se, etta haapari ei yrita jarjestaa haita jonkin kaavan mukaan (etta haiden kuuluu olla tallaiset), vaan etta juhlat ovat haaparin nakoiset! Silloin haapari viihtyy aidosti, ja varmasti myos vieraat, koska tunnelma on vapautunut! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauhiaa kun meinaa pelottaa ja jännittää kaikenlainen mitä lähemmäs h-hetki tulee. Pelkään että moni tulee kipeeksi tai muuten vai ei pääse ja pöydät puolityhjinä. Oma kurkku oli kipeä tänä aamuna, pelkään että saan tuon keuhkoputki tulehduksen mitä on monella tutulla ollut viime viikkoina :( Pelkään että häissä ei ole tunnelma rento kuten haluan, tai että ihmiset ei yhtään tanssi tai mitään. Hoh hoh kaippa tää on normaalia :girl_drink1:

 

Ai niin ja luonnollisesti pelkään etten saa tehtyä kaikkea valmiiksi mitä pitäisi.

Edited by Sarah13

Share this post


Link to post
Share on other sites

Plekään, että unohdan jotain tärkeää/sellaista mikä häiritsee minua koko hääpäivän ajan. Pelkään myös, että lapset (omani mukaanlukien) häiritsevät vihkitoimitusta, joka siis tapahtuu kotona kera papin. Hirvittää myös ajatus siitä, mitähän anoppi on ajatellut saadessaan kutsun häihimme, joka on varmasti tullut hänen mittapuullaan täysin puskista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidät vihitään luultavasti vain kolmen todistajan läsnäollessa, eli isoista häistä ei ole kyse. :D Mutta minua pelottaa jo monikin asia.. mm. budjetin venyminen, aamun aikataulut, jos morsiuspuku onkin ruma päälläni tai lihon etten mahdukaan siihen, että sulhanen ei tulekaan vihkipaikalle, että jännitän niin, että pyörryn, että valokuvista tulee ihan järkyttäviä, että kasvoni alkavat kukkia juuri ennen häitä jne. Eli taidan olla aika stressaava tapaus, ehkä siis parempi ettei meille tule isoja häitä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm...

 

Suurin pelkoni on se. että koska tässä säästetään molemmat tietty summa kuukaudessa häitä varten ja rahat tulee tässä häiden valmistelun mukana, niin se että yllättäen posahtaakin joku pesukone tms. joka syö suoraan budjettia. Tarkoitus kun on järjestää meidän näköiset häät mahdollisimman pienellä budjetilla ja suurin osa tehdään itse. Toki ollaan varoitettu mun isääni että jos totuus iskee vasten kasvoja ensi vuoden puolella siitä että mun miettimä budjetti on aivan naurettavan liian pieni, lähtee hän takaamaan pientä lainaa, mutta en mä kovin mieluusti lainarahoilla haluaisi häitä laittaa kasaan :blush:

 

Seuraava pelko liittyy mun tunteikkuuteen. Mä olen todella herkkä ja mä olin pienenä tyttönä mummoni hautajaisissa isossa kirkossa ja kun urut lähti soimaan aukesivat hanat eikä ne menneet kiinni ennen seuraavaa päivää. Mua ahdistaa kirkoissa, siksi en olekaan vieraillut niiden hautajaisten jälkeen niissä juuri ollenkaan. Meidän ei pitänyt mennä kirkossa naimisiin, mutta tiedän että molempien sukujen vanhimmat sitä takuulla arvostaisivat ja kai se on järjestelyjenkin kannalta helpoin ja halvin vaihtoehto. Pelkään, että itken silmäni tulipunaisiksi ja koska kärsin paniikkihäiriöstä, se tunne että kävelen käytävää pitkin kaikkien katsoessa ja urkujen soidessa, salpaa jo nyt hengityksen. Pitää vissiin ottaa muutama rohkaisuhuikka ennen kirkkoon menoa ;)

 

Viimeinen pelon aihe liittyy siihen, että koska mieheni isä on suoraan sanoen ... , eikä tullut edes poikamme ristiäisiin, kun ei jaksanut matkata autossa puoltatoista tuntia, pelkään ettei hän saavu häihin paikalle ja se taas murskaisi mieheni päivän. Heidän välinsä ei ole olleet ikinä hyvät. Itse en suoraan sanottuna ajatellut edes lähettää heille kutsua, sillä tiedän että heidän saapumisensa mahdollisuus on 50-50, mutta enkai voi miestäni kieltää sitä tekemästä. Olen todella monta vuotta seurannut tätä päätä seinään hakkaamista ja se tekee pahaa kun oma suhde isääni on täydellinen ja lämmin.

 

Tässä kai ne päälimmäiset, katsotaanko puolen vuoden päästä uudestaan? ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

niin monta asiaa jotka pelottavat.

 

Ykkösenä on pelko siitä että joko kampaaja tai/ja meikkaaja sairastuu ja jään yksin tukkani ja meikkini kanssa. Tämä on niin suuri pelko että alkaa tulla uniinkin jo. Olen täysi käsi hiuksien laittamisen kanssa joten vaarana on että morsmaikku saa hermoromahduksen hääaamuna kun ei saa tukkaansa laitettua.

Sitten häihin on tulossa (ei ole ainakaan vielä alkanut leikkimään eipäs-juupasta tulonsa kanssa) katkera vanhapiika tätini joka on välillä aivan mahdoton ja pelkään että täti käytöksellään pilaa tunnelman häissä. Häät ovat todella pienet joten  käytös ei jää kyllä keneltäkään huomaamatta.

Sitten sekin ahdistaa että mekko ei mahdu päälle tällä hetkellä ja e-pillereiden lopetuksen seurauksena muuten niin hyvään ihooni on tullut aknehyökkäys. Toivon että tämä vartalon ööö turvotus ja iho-ongelmat ratkeavat tässä ennen tammikuuta.

 

toivottavasti mies jaksaa katsoa tätä stressipeikkoa vielä sen vajaa puoli vuotta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään myös, että rahatilanne muuttuu yllättäen ja hääbudjetti häviää jonnekin ihan muuhun. En myöskää osaa päättää, millaiset häät haluan. Haluanko pienet häät ja hääjuhlan max. 40 vierasta, vai vielä pienemmät intiimit häät, joissa olisi paikalla 5-10hlöä .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rahatilanne ei jostain syystä pelota niinkään, vaikka varmaan pitäisi...

 

Meillä on suvussa muutama drama queen, heidän käytöstään häissä ollaan jo ehditty pohtimaan pelonsekaisin tunnelmin... :D On aina noloa, jos joku juo liikaa, tai joku pitää todella myötähäpeää herättävän puheen. Mutta nämä ovat kaikki sellaisia juttuja, mihin me ei voida mitenkään vaikuttaa edes istumajärjestyksen avulla. Eli turhat huolet pois!

 

Olen myös nähnyt pari painajaista siitä, että vartalonmyötäinen hääpuku repeää takaa, kun istun :D Kampaajan ja meikkaajan valinta on myös vaikeaa, kun harvat kokemukset näistä ovat olleet pääasiassa negatiivisia. Luultavasti meikkaan itse. Ja sehän on varmaan tosi stressitöntä hääpäivänä!

 

Pelottaa myös, että alan käydä liikaa täällä ja miettiä häitä ylipäätään liikaa :D Kummasti tähän maailmaan uppoutuu, vaikka ei olisi aiemmin elämässä edes haaveillut naimisiinmenosta. Mulle on tullut vähän painetta siitä, kun olen tehnyt kaiken suhteen hyvin nopeita tai intuitiivisia ratkaisuja. Ja täällä tuntuu, että kaikki on miettiny kuukausi- tai vuosikaupalla ratkaisuja esim. puvun suhteen. Iik.. No täytyy luottaa siihen, että nopeatkin päätökset voivat olla hyviä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua huolestuttaa eniten sää. Hääpaikkana on metsä, joten kaatosade merkitsisi koko hääväen tunkemista pieneen, kosteaan telttaan. Toki teltta on tarkoitus järjestää mukavaksi huovilla ja tyynyillä, mutta olisi teltassa nököttäminen silti vähän tylsää. Jäisi nuotionpoltot ja monet muut asiat tekemättä. :girl_cray:

 

Toinen huolenaiheeni on pelko sulhasen tai kaason äkillisestä sairastumisesta. Itseni pystyn troppaamaan tolpilleni mistä taudista tahansa, mutta nämä kaksi herkempää tapausta huolestuttavat. Onneksi ovat todella harvoin sairaina! :girl_smile:

 

Kolmas pikku stressaaja on logistiikka. Kaikki pitää kantaa hääpaikalle omin (ja lähipiirin) voimin, eli hommaa on luvassa. Osa ruuista pitää viimeistellä tai jopa kypsentää paikan päällä: näen jo sieluni silmin itseni kaatamassa papaijasalaatin kalakastikkeet (sekoitettava salaatin joukkoon vasta paikan päällä, koska menee muuten vetiseksi) mekolleni. No, onneksi on järvi vieressä. :girl_haha:

 

Hyvin se menee! Kamalan paljon en jaksa häiden takia murehtia, etenkään kun suurin osa potentiaalisista ongelmista on omien vaikutusmahdollisuuksieni ulkopuolella. Asioilla on tapana järjestyä. Ja jos sitten juhlitaan kuumeisena kaatosateessa, niin hei, mä pääsen NAIMISIIN! Sitä riemua ei yksi sade riitä heikentämään. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän mennessä minulla on ollut sellainen pelko, että tuleeko häistä tunnelmallisesti hauskat ja viihtyisät. Viime yönä näin ensimmäisen hääpainajaiseni. Meillä oli vihkiminen kirkossa klo 14.30, mutta olimme erehdyksessä kutsuneet vieraat vasta 15.00 kirkkoon. En tiennyt mikä pappi meille tulee ja lisäksi olin unohtanut varata videokuvaajan ja kaiken huipuksi en ollut varma olinko kertonut häistämme äidilleni. Nyt minua siis pelottaa että unohdan jonkin todella oleellisen asian, kuten varata papin tai vastaavaa... :D Onneksi tässäkin foorumissa on noita muistilistoja, niin en kai minäkään voi kovin pahasti tässä epäonnistua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikään ei varsinaisesti pelota, mutta viimeaikoina on iskenyt stressi siitä, miten ehditään suunnitella ja hankkia kaikki tarvittava, kun aika sen kun vähenee. Olen myös alkanut kyseenalaistaa jo tekemiämme päätöksiä ihan pitopalvelusta lähtien.

 

Eniten ehkä pelottaa se, ettei päivä olisikaan täydellinen ja katuisin jälkikäteen jotain valintoja, esim. koristelu, kutsut, kimppu. Ja se on jo tullut todettua, että pohdin häihin liittyviä asioita pelottavan paljon, käytännössä koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Budjetista en edes jaksa mainita, mutta sellainen "pienempi" jännitettävä asia on kuitenkin noussut yli muiden ja ihan sydämestä kylmää välillä, kun miettii:

Entä jos vieraat eivät viihdykkään? Kaikkemme olemme yrittäneet tehdä, jotta suurin osa viihtyisi, mutta ei sitä aina tiedä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten varmaankin jännittää se, että tuleeko oma sukuni viihtymään toistensa kanssa ja sulhon suvun kanssa. Sillä suvussani on niin suuria riitoja, että äitini ei pidä sukuunsa ollenkaan yhteyttä. Itse haluaisin saada sukuni paikalle edes yhdeksi päiväksi ja unohtaa vanhat riidat... Tätä pelkään eniten, että alkoholin tullessa pöytään joku itkee jostain muusta kun onnesta ja saan hävetä sukuani. Joka itsekeskeisyyden takia voi unohtaa asioita edes mun vuokseni. Toisena asiana pelottaa raha, mitä jos rahat loppuu kesken? mitä jos elämäntilanne muuttuu jyrkästi? Kolmantena asiana pelkään, että jos kutsun isäpuoleni saattamaan minut alttarille. Loukkaantuuko äitini siittä, että hänen exsänsä tulee juhliin nyksänsä kanssa? Kyseinen mies on ainoa ihminen elämässä joka on edes yrittänyt olla isä minulle. Sitten neljänneksi minua pelottaa, että saapuuko kutsumaton biologinen isäni paikalle kuokkimaan. En ole häneen koskaan pitänyt yhteyttä, koska hän ei halua. Mutta toisaalta kyseinen ihminen on kuitenkin hyvin kiinnostunut elämästäni ja jostain kuitenkin kuulee häistäni.  :girl_cray3:

 

Ensimmäiseen pelkoon ei tule edes istumajärjestykset auttamaan, tilanne voi syttyä ihan missä tahansa.

 

Ainiin, viimeisenä pelkona on minun vanhollis lestadiolais mummoni joka ei hyväksy oikeastaan mitään. Kyseinen muori on kuitenkin aikamoinen drama queen, jopa kesken kirkonmenojen saattaa laukasta penkkirivistänsä jotain.. Ai niin ja tämä mummo myös tuputtaa uskoansa kaikille! Ja haluaa mukaansa poikansa eli setäni, jota en ole kutsumassa. Koska en halua nähdä häissäni haisevaa, rasvaista, kulahtaneessa t-paidassa ja minishortseissa kulkevaa nelikymppistä miestä ilman tapoja. :girl_cray2:

 

Tätä kirjottaessa alan vallan miettimään haluanko sukuani ollenkaan paikalle, koska tunnetusti draamaa on tulossa!  Jätänkö siis kutsumatta mummoni, joka ei häiden päälle ymmärrä? Kuitenkin alkoholin tarjoilu ja muutenkin hauskanpito on hänestä syntiä.. Sillä minä en ala juhliani ja suunnitelmia muuttamaan mummon takia. Eräissä häissä hän todella antoi ilmi mielipiteensä alkoholista ja sai kaikki pahalle tuulelle, kunnes lopulta lähti itkien pois kun ei saanut tahtoaan läpi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minuakin pelottaa samat asiat kuin muitakin; rahat loppuvat, sulhanen karkaa (vaikka hän on ollut alusta asti mukana ja sitoutuneempi minuun) ja että anoppi aiheuttaa draamaa. Myös pelkään kyllästyväni pukuuni tai päätänki vaihtaa teemaväriä kuukautta ennen hääpäivää. Tämä ei ole kyllä mahdollista sillä olen aina tiennyt mitä haluan jokaisessa elämän alueessa ja muuta ei kelpuuteta ellei se ole välietappi tavoitteeseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja ainiin tietenkin, että ruoka on pahaa tai sitä ei riitä. Äiti sanoi heti ensimmäisenä kun häistä ilmoitin että ruokaa tulee olla riittävästi ja hyvää sillä se yleensä muistetaan häistä. :S

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä hääpäivä lähestyy jo hirmusta vauhtia ja nyt pelottaa sulhasen alkanut flunssa. Saa nähdä onko meistä jompi kumpi tai molemmat nenät punasina tai ääni pois alttarilla. Lisäksi vielä tänään saatiin kuulla, että hääauto on rikki, joten uuden metsästys on alkanut..eihän tässä ole kuin neljä päivää aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se mikä pelottaa ihan vietävästi on, että aika ei riitä, koitan kaikki askartelut saada tämän vuoden puolella pois. Sitten vois ens vuoden alusta siirtyä isompiin hankitoihin. PAkko priorisoida muuten ei tuu mitään.

Lisäksi sitä miettii säätä ja toivon todella että aurinko paistais., inhoan nimittäin kylmää ja märkää keliä ja se näkyy naamastakin ku on huulet sinisenä :blush:
Huono sää kyllä latistaaa juhlafiilistä jonkin verran... :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on nyt alkanut hirvittää että mitenhän käy meidän ruokien, kun itse ajattelin ne tehdä, mutta vieläkään ei oikein ole mitään ideaa että mitähän sitä sitten tekis... Arghh... 

 

Kun sais edes jonkun asteisen pohjan mistä lähtee rakentamaan niin olisin helpottunut... Ei vaan yhtään sytytä. Kakkukahvi osasto on jo melko selkeästi hallussa, eli jotain jo on mutta kai sitä jotain ruokaakin olis hyvä olla tarjolla. 

 

Muuten en jaksa stressata tai pelätä mitään. On kuitenkin sen verran perinteisestä eroavat häät tulossa että kukaan ei tule huomaamaan jos joku asia ei menekään suunnitelman mukaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle on nyt iskenyt joku rahastressi. Jotenkin pelkään että rahat vain puff! katoavat ja pulassa ollaan. Toinen on se että pelkään etten saa itsestäni mitään irti ja viime tingassa sitten hätäpäissäni teen kaiken valmiiksi, vaikkakin ihan aikataulussa saan kaiken koko ajan tehtyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua alkoi yhtäkkiä jännittää, että mitenhän sulhanen saa vapaata häihin. On töissä perheyrityksessä, ja tähän mennessä aina kaikki vapaat ovat palaneet, kun anoppi on hälyttänyt sulhasen hommiin. Ehkäpä jopa hääpäivä on vapaa, mutta entäs edeltävä päivä? Tai häiden jälkeinen päivä?

 

Antaako mamma armas edes sitä viikkoa tai kahta lomaa häämatkaa varten, kun yleensä kesälomia ei ole juuri näkynyt. Tai on ehkä ollut nimellisesti, mutta töissähän nekin on vietetty. Tai malttaako se akka olla soittamatta häämatkan aikana joka päivä, kun jokin pieni asia ei nyt töissä onnistukaan.

 

Voi kuulostaa naurettavalta, mutta olen TÄYSIN tosissani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samat pelot sitä ittellä kuin kaikilla muillakin.

Onko ihmisillä kivaa? Uskaltaako ne hullutella? Mitä jos MULLA oliskin tylsää :D

Pelkään sairastumista tosiaan.

Joku buukkaus ei toteudukkaan tai joku feilaa viime hetkellä jotakin tärkeää.

Yksi tyhmä asia on se, että pelkään mun polttareiden olevan huonosti suunnitellut ja tylsät... Oon ite järkännyt ihan tosi upeita polttareita monelle ja pelkään, että pettyisin omiini :/

Kontrollin menetys kai pelottaa monissa jutuissa. Ihme friikki...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now