Hymyilitkö matkalla alttarille?

[Sahrami79]

En tosin ollut matkalla alttarille, mutta kun sulhasen kanssa käveltiin vihkipaikalle, hymyilin koko matkan

[Mariann]

Hymyilin muistaakseni koko matkan. En ole tosin nähnyt vielä kuvia siitä matkasta.

Jännittänyt en yhtään.

[ipana]

Luulin etukäteen että itkisin koko matkan, mutta niinhän siinä kävi, että hymyilin kuin hangon keksi koko ajan. Enkä edes hymyile ikinä koskaan niin leveästi että hampaat näkyvät takahampaita myöten, mutta siinä tilanteessa se vaan tuli täysin luonnostaan Oli kyllä vähän typerä tunne kun en vaan pystynyt lopettamaan hymyilyä ja kaikki muut siellä kirkossa olivat niin vakavan näköisiä tai itku silmässä...

[Prinzezza]

Hymyilin kuin naantalin aurinko koko matkan alttarille Hieman meni ilme "totisemmaksi" kun huomasin sulhasen taistelevan kyyneliensä kanssa alttarilla.....

[Limona]

Juuri ihmettelin kuvasta, että näköjään hymyilin . En olisi uskonut etukäteen, että pystyn edes katsomaan mun puolen vieraita, saati sitten hymyilemään heille.

[Taimiska]

Hymyilin leveästi koko matkan alttarille. Se hetki vaan oli niin ihana, kun käveli rakkaansa kanssa rinnakkain ja kaikki meidän tärkeät ihmiset oli paikalla katsomassa, en voinut lakata hymyilemästä.

[ainiliini]

hymyilin, mutta itku meinasi kyllä samalla tulla. Alttarille kävely oli pahin paikka itkun kannalta, vaikka olinkin samalla maailman onnellisin

[Jenny-Maria]

Heh, en. Tuijotin eteenpäin kauhuissani/pahoinvoivana/transsissa kuin hevonen silmälappujen kanssa.

[Taiga]

hymyilin, mutta itku meinasi kyllä samalla tulla. Alttarille kävely oli pahin paikka itkun kannalta, vaikka olinkin samalla maailman onnellisin

Tasan samaa mieltä. Jännitti yllättävän vähän, eli se ei hymyä hyydyttänyt. Mutta kun näin oman isäni kyynelehtivän kirkonpenkissä (kävelimme miehen kanssa yhdessä alttarille) ja kaikki muut rakkaat ja läheiset ihmiset, niin kyyneleille ei voinut itsekään mitään.

[Rinah]

Yritin hymyillä, mutta se taisi kuitenkin olla sellaista itkua välttelevää irvistystä Ei olisi pitänyt katsoa vieraita siinä samalla, siinähän ne hanat meinas aueta.

[anskuliini09]

Olin yhtenä hymynä, kun jännitti niin kauheesti. Oli ihanaa nähdä kaikki sukulaiset ja ystävät matkan varrella. Miehen kanssa sovittiin, että jos toinen meinaa mennä liian lujaa niin puristetaan kättä (käveltiin siis yhdessä koko matka). Mies puristeli mun kättä kuin paraskin morsettaja ko mää meinasin alvariinsa kaasuttaa menemään

[talvenprinsessa]

Hymyilin ja itkin onnesta koko matkan + vihkimisen ajan

[morsian10]

Täällä vielä tuo hetki edessä, mutta musta tuntuu että mä sitten hymyilen ja itken samaa aikaa oon hieman tunteellinen

[Kvarkki]

Kuvista päätellen hymyilin osan matkasta Itkusta ei ollut tietoakaan, mutta kovin keskittyneenä en muista aina hymyillä, vaikka iloinen olisinkin.

[Fifi]

Kuin Naantalin aurinko

[jennitys]

Naama oli ihan hangonkeksinä

[Justiina77]

Minä varmaan tulen itkemään ja nauramaan kovasti, kun nyt teidän juttujanne lukiessanikin kyynelehdin hymynkare suupielillä. Että voi ihminen olla herkkis.

[Naele]

Justiina, niin minäkin kuvittelin etukäteen, mutta itku pysyi poissa, pelkästään hiukan silmät vihkimisessä kostuivat.

Topicin aiheeseen: En varmasti hymyillyt kauheasti, koska kompastelin häämekkoni helmaan.

[Marlene]

Alttarille mennessä kyllä hymyilytti, mutta sitten pillitinkin melkein koko vihkimisen!

[Belgemine]

Kyllä hymyilin ainakin osan matkasta.

[Guest pampulakorva]

Ensin astuin varmoin askelelin ja sittenpäs rupesin kyynelehtimään, koko matkan alttarille se oli elämäni herkin hetki, isin kainalossa kohti omaa rakasta sulhasta, IHANAA!!! Hieman helpotti kun päästiin papin eteen, mutta kun sisko alkoi laulaa meille urkuparvella, ei taas muuta tarvinnut ja kyyneleet virtasivat valtoimenaan... Mutta riisien heiton aikana kyllä oli tämäkin morsian jo yhtä hymyä tai siinä vaiheessa kyllä jo VAIMO, ROUVA upeeta!

[jpo]

Kuvista päätellen kyllä hymyilin. Pari kertaa sanoin sulholle että hidastais Alttarille päästyämme keskityin siihen että en purskahda kokonaan itkuun.

[memmmi]

Videokuvasta ja ihmisten kommenteista päätellen mun jännitys purkautui naurulla/hykertelyllä/leveällä hymyllä.

En siis muuta tehnytkään matkalla sulhasen luo kuin hymyillyt.

[Paapalo]

Kyllä, hyvin leveästi koko matkan (samalla varoin helmoihin kompastumista)

[DJHK]

Muistan että isän luovuttaessa minua hymyilin kuin naantalin aurinko. Kuvista päätellen olen hymyillyt koko matkan