noor1s Posted August 9, 2008 Report Share Posted August 9, 2008 Kun töissä kutsutaan, vähän korostaenkin, rouvaksi ja meillä on yhteinen sukunimi eli olemme virallisesti perhe. Ennen avioliittoa olin luvannut miehelleni että yritetään häiden jälkeen lapsen saamista vaikka en ollut ihan varma että olenko valmis. Nyt kuitenkin olen saanut elämäni ensimmäisen vauvakuumeen ja nyt vauvat näyttävätkin mielestäni söpöiltä. Eli kai olen jotenkin aikuistunut. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mindie Posted August 10, 2008 Report Share Posted August 10, 2008 (edited) Minä jotenkin kuvittelin, ettei mikään muutu, kun menee naimisiin. Samat ihmiset, sama parisuhde. Lisäksi olen aina ollut vähän "kapinallinen", joten vähän ärsyttää se, että piti mennä myöntymään perinteisiin - sukulaisteni silmissä olen vasta nyt "kunnon ihminen"...Mutta kuitenkin, on kuitenkin aika hienoa olla naimisissa. Pari viikkoa tässä nyt vasta on rouvuutta maisteltu tosin. Olo on kuin vastarakastuneella. Yhteenkuuluvuuden tunne on entisestäänkin lisääntynyt ja olo on, no, jotenkin seesteinen. Harmi vaan, että miehen piti lähteä takaisin kotimaahansa muutamaksi viikoksi, joten tämä häiden jälkeinen huuma menee ihan hukkaan! Toivottavasti jatkuu kuitenkin vielä pitkään.Myös hääjärjestelyistä pääseminen on plussaa, heti stressitaso laski huomattavasti.Piti vielä sanoa, että ulkoisesti mikään ei muuttunut. Kumpikaan meistä ei vaihtanut sukunimeä (olen ihan liian feministi vaihtamaan eikä mieskään halunnut omastaan luopua) eikä kumpikaan saanut uutta sormusta. Edited August 10, 2008 by Mindie Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Choko Posted August 25, 2008 Report Share Posted August 25, 2008 Mun mielestä se on ihaninta kun mies sanoo vaimoksi ja se kun katsoo vihkisormusta... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Prinzezza Posted September 4, 2009 Report Share Posted September 4, 2009 Tykkää kovasti kun Mies puhuu minusta rouvanaan tai vaimonaan Ihanaa Myöskin Vihkisormus sormessa saa ihanat wibat koko kroppaan Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mariann Posted September 8, 2009 Report Share Posted September 8, 2009 (edited) Kun saan sanoa "mies" ja kuulla olevani "vaimo" Sormus Uusi sukunimi Edited September 8, 2009 by Mariann Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Alvina Posted September 25, 2009 Report Share Posted September 25, 2009 Se kun ollaan virallisesti toistemme lähimmät omaiset. Ja se kun mies sanoo "vaimokulta" Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Vieras_Milla_* Posted September 25, 2009 Report Share Posted September 25, 2009 Tähän mennessä häämatka. Mutta kait se turvallisuudentunne on jatkossa se eniten sydäntä lämmittävä asia. Siis että oma nallekarhu on vierellä, vaikka mikä olisi! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Jenny-Maria Posted October 15, 2009 Report Share Posted October 15, 2009 Mies viittaa minuun vaimonaan, olemme ainakin teoriatasolla yhdessä nyt enemmän kuin avoliitossa ollessamme, eikä tuo "timskukaan" pahalta näytä. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Posted October 15, 2009 Report Share Posted October 15, 2009 En minäkään uskonut, että mikään erityisesti muuttuisi, mutta kyllä jotain on kuitenkin muuttunut. Nyt on entistä turvallisempi olo miehen kanssa, varmuus siitä, että toinen on aina vierellä. Ihanalta tuntuu myös, kun mies käyttää nimitystä vaimo, eikä rouvittelukaan tunnu pahalta. Sormusta on myös kiva ihailla sormessa. Yhteinen sukunimi tuo myös läheisyyttä. Luulen, että kuitenkin kaikkein paras on vielä edessä, kun esikoinen syntyy... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ella Posted October 15, 2009 Report Share Posted October 15, 2009 Ainakin se, että sellaiset nimitykset kuin poikaystävä, avokki ym. sai vihdoin heittää jorpakkoon. Ei tarvi enää miettiä, mitä nimitystä toisesta käyttää, kun puhuu puolisostaan ulkopuolisille. Etenkin englanniksi on helpompaa, kun siinä kielessä ei ole mitään arkikielistä nimitystä avopuolisolle, joten olisi vain puhuttava "poikaystävästä", jos ei oltaisi naimisissa.Lisäksi on jotenkin turvallinen tunne, vaikea selittää tätä. Sekin on hyvä, ettei tarvi kuunnella neidittelyä kenenkään suusta - ei niin, että olisi tullut sellaisia tilanteita vastaankaan. Ei sitä vaan enää yli kolmekymppisenä koe olevansa mikään helvetin "neiti". On myös kivaa, kun mies puhuu vaimosta ja esittelee minut uusille tuttaville vaimonaan.Ja kyllähän se sormuskin, siis kaksi sormusta, mieltä lämmittää. Hienoa on myös olla naimisissa nimenomaan omannimisenä. Kun olen tavannut vanhoja koulukavereita, joilla on nimi vaihtunut, joillakin jopa kahteen kertaan, en voi kuin olla tyytyväinen ja onnellinen siitä, että olen säilyttänyt oman nimeni! Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Via Posted October 19, 2009 Report Share Posted October 19, 2009 Mies. Se turvallisuuden tunne, että me ollaan naimisissa ja luvattu pitää toisistamme huolta koko loppuelämä. Tulevaisuus tuntuu nyt jotenkin paljon todellisemmalta, se että me ihan oikeasti otetaan se asuntolaina ja vielä ihan oikeasti hankitaan niitä lapsia. Ja tietysti uusi nimi on paljon edellistä persoonallisempi, ja sain hienon sormuksen. Hääjärjestelyt ja häät myös loivat hienoja muistoja paitsi toistemme, niin myös ystävien ja perheen kanssa. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
anskuliini09 Posted October 25, 2009 Report Share Posted October 25, 2009 Perusarki mukavan ukon kanssa Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Belgemine Posted March 22, 2010 Report Share Posted March 22, 2010 Yhteenkuuluvuudentunne. Olemme perhe! Ja siitä merkkinä ihana timanttisormus sormessa... Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Vianna Posted April 26, 2010 Report Share Posted April 26, 2010 Meillä oikeastaan mikään ei muuttunut ratkaisevasti naimisiinmenon jälkeen - tarkoitan että ei tullut mitään sellaista kunnon ahaa-elämystä, että nythän mä olenkin rouva ja hän on minun mies ja ollaan aviopari. Rakastetaan toisiamme samalla lailla ja yhtä paljon kuin ennenkin, eikä kumpikaan halunnut/toivonut että naimisiin meneminen muuttaisi meitä jotenkin.Tietty ollaan nyt oikein virallisesti yhdessä ja toisillemme lupauduttu, mikä tuntuu kyllä hienolta. Luulen kuitenkin, että se "avioparina olemisen" tunne tulee vasta myöhemmin. Häistä tulee kesällä vuosi eli voi olla, että sitten hääpäivänä pysähdytään pakostakin miettimään tätä meidän tähänastista yhteistä matkaa ja asiat alkaa hahmottua uudelleen.On kyllä kiva sanoa, että "mun mies sitä-ja-tätä" tai ruksata siviilisäädyksi "naimisissa" erilaisiin papereihin, eli tavallaan sitä on ylpeä naimisiinmenostaan ja siitä, että on uskaltanut ottaa niinkin suuren askeleen elämässään. Rakkauteen on tullut se lopullisuuden elementti. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
marige Posted June 19, 2010 Report Share Posted June 19, 2010 Sama sukunimi ja sellainen pysyvyys, (kun kerran naimisissa ollaan, niin siitä ei vain enää niin heppoisin mielin erota). Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Titvi Posted September 17, 2010 Report Share Posted September 17, 2010 Juhlien järjestelystressistä pääseminen ja arkeen palaaminen. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Cressie Posted October 20, 2010 Report Share Posted October 20, 2010 Kyllä se juhlastressin poistuminen on ollut parasta! Enää en mistään hinnasta alkaisi värkätä noin suuria juhlia. On tietysti ihanaa, että on sama sukunimi. Muuten elämä ei ole muuttunut mitenkään. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
miguli Posted October 23, 2010 Report Share Posted October 23, 2010 Tieto siitä, että me olemme nyt yhtä. Sukunimeä myöten. Ei tarvitse pelätä vastoinkäymisiä koska tietää, että molemmat on tässä täysillä mukana. Niin ja tietty noi timantit sormessa Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
niiskunen Posted February 26, 2011 Report Share Posted February 26, 2011 Se kun mies puhuttelee mua vaimokseen ja tottakai noi timantit sormessa Mut kyllä se fiilis, että kun nyt ollaan naimisissa niin tuo vielä lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nyt meidän koko perheelle on yhteinen sukunimi Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Gadian Posted February 28, 2011 Report Share Posted February 28, 2011 Täälläkin on jotenkin entistä läheisempi olo, en tiedä onko miehelläkin, mutta ainakin minulla. Häämatka! Meidän ensimmäinen lomamatka ulkomailla yhdessä. Oli niin ihanaa, että se tulee pysymään muistoissa vielä kauan. Tuli niin hyvä olo kun ongelmistakin selvittiin yhdessä ja vain vahvistui se tunne, että olemme hyvä tiimi! Vaimous. Rakastan sitä kun mies puhuu minusta vaimona, rakastan uutta nimeä ja toisen sormuksen pitämistä (myös mun ekat timantit!) Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Marenki Posted March 1, 2011 Report Share Posted March 1, 2011 Se kun mies puhuttelee mua vaimokseen ja tottakai noi timantit sormessa Mut kyllä se fiilis, että kun nyt ollaan naimisissa niin tuo vielä lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nyt meidän koko perheelle on yhteinen sukunimi Ei lisättävää Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Hannna87 Posted March 14, 2011 Report Share Posted March 14, 2011 Multa on muutamat kysyneet, miltä tuntuu olla naimisissa, ja sit oon sanonut, et ei se oikeestaan muuttanut muuta kuin mun sukunimen. Mutta oon kyllä ehkä vähän valehdellut. Jotenkin sellainen kiintymys toiseen on vain kasvanut ja on todella hyvä olla (vaikka oli kyllä ennen häitäkin, mutta nyt on vielä enemmän). Parasta on ehkä tämä onnellisuuden ja rakkauden tunne. Tietää varmasti, että se toinenkin on tosissaan, tässä ollaan ja yhdessä jatketaan loppuun asti. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Lumikko Posted March 14, 2011 Report Share Posted March 14, 2011 Naimisissa oleminen on nostanut parisuhteen ihan uudelle tasolle. Vaikka aikaisemminkin on kokenut olevansa sitoutunut toiseen, ei se ole ollut mitään tähän verrattuna. Meillä on häiden jälkeen ollut hieman haasteellinen elämäntilanne valmistumisen ja työelämän välimaastossa. En usko, että olisimme yhdessä selvinneet tilanteesta näin hyvin, jos emme olisi naimisissa. Yhteisvastuullisuus ja kärsivällisyys ovat lisääntyneet, kun tietää, että todennäköisesti kaikki "tilit" tasaantuvat yhteisen elämän varrella.Hauskinta on ollut miehen käytös häiden jälkeen. Mies ei varmaan kohta muista mun nimeä, kun kutsuu vaan koko ajan vaimoksi. Hieman hitaasti syttynyt mies ei nyt saisi mitenkään kyllikseen naimisissa olemisesta Hehkuttaa avioliittoa myös kaikille kavereilleen, jotka seurustelevat mutta eivät ole vielä naimisissa. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest sontsa79 Posted March 14, 2011 Report Share Posted March 14, 2011 Kyllä se on toi juhlastressin poistuminen ja sama sukunimi. Ja sellainen turvallisuudentunne. Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
ainiliini Posted March 22, 2011 Report Share Posted March 22, 2011 Komppaan kyllä Hanna 87:a. Ihan kuin ois mun kirjottama kommentti. Tuntuu niin hyvältä ja varmalta ja turvalliselta. En ikinä ennen avioliittoa ajatellut, että rakkaus voisi olla tällaista, tuntua näin syvältä. Ja tuntuu, että aina kun rakastumisen tunne tulee uudelleen se tulee voimakkaammin. Toivottavasti tää on yhtä ihanaa aina (nyt avioparielämää takana 1,5v.) Quote Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.