Guest Hääintoa puhkuen...

Ikimuistoisin hetki häistänne?

176 posts in this topic

On tosi vaikea mainita vain yhtä asiaa, sillä päivä oli täynnä unohtumattomia hetkiä:

-Kun näimme sulhasen kanssa ensimmäisen kerran juhlapaikalla. En osaa kuvailla, se oli herkkä hetki.

-Muistan miten liikkunut olin, kun kuuntelimme vihkijän puhetta ja kuoron laulua. Puristimme Sulhon kanssa toisiamme lujasti kädestä koko vihkimisen ajan.

- kaiken kaikkiaan se tunne mikä koko juhlan ajan oli. Vieraat viihtyivät, kehuivat ruokaa ja selvästi olivat onnellisia meidän puolesta. Sellainen suuri rakkauden tunne oli koko päivän meidän ympärillä.

- Isäni puhe. Isä kirjoittaa työkseen, joten puhe oli TODELLA hyvä. Ja koskettava, siinä kohtaa tuli mullekin sitten ne kyyneleet silmiin.

- Morsiamen ryöstö tuli täysin puun takaa (kirjaimellisesti :girl_haha: ), sillä en odottanut sitä tapahtuvan ollenkaan. Toteutus oli todella onnistunut ja lahjuksiksi vieraiden kirjoittamat runot olivat mielettömiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti mieleenpainuvin oli kirkko. Siellä oli olo oli jollain tapaa stressitön ennen hääjuhlaa. Nautin kyllä siitä täysin siemauksin:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaikki, vaikeaa eritellä, mutta KIRKKO vie kyllä voiton :-X:-X Käytävää pitkin kävely isän kainalossa ja niin komean sulhasen pokkaus ja vihkiminen ylipäätään... Siskon laulu kruunasi kaiken...! TÄYDELLISTÄ!!!

Myös vieraiden onnitteluiden vastaanottaminen ja kaason puhe oli huippuja, saatika kakunleikkaus ja tanssi... Ja kaikkien vieraiden huomioiminen :girl_smile:

UPEITA MUISTOJA....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi niitä on paaaaljon ihania muistoja! :-X

No mutta mitä nyt näin tulee mieleen niin se kun isä saattoi "alttarille" ja sanoi sulhasella "pidä hyvää huolta".

Mä niin purskahdin itkuun siinä! :D

Ja se, kuinka hyvin pääsin Turkkilaiseen sukuun mukaan ja kuinka häiden aikana koin kuuluvani yhdeksi heistä ensimmäistä kertaa. Se oli todellakin ikimuistoista :)

Ja se kun näin veljeni itkevän ensimmäistä kertaa mun pitäessä puhetta!! Itketin kaikkia.. :D

Ja tietysti se kun sulho sanoi tahdon^^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän päivämme oli niin taianomainen etten vielä ole edes toipunut siitä huumasta. Ehkä valtavin tunnekuohu oli kirkossa. Aluksi olimme morsiushuoneessa kaasojen kanssa, psyykkasin itseäni ja katsoin peiliin, ja tunsin kerrankin että wow, näytän kauniilta morsiamelta! Sitten tuli lähtö alttarille, ja kun näin penkkiriveillä odottavat vieraat sekä sulhaseni, meinasin alkaa itkuun. Samalla hymyilin kuin naantalin aurinko ja sydän hakkasi julmetusti! Se oli uskomaton tunne!! Kirkossa mieheni loi minuun välillä rakastavia katseita, ja se tuntui ihanalta.

Sitten vihkimisen (ja riisinheiton ;)) jälkeen istuimme hääautoon ja ajelimme vähän aikaa BM:n kanssa. Vilkutin eräälle pikkutytölle joka katsoi meihin ja osoitti sormella :) Muistan sen erityisesti. Silloin tunnelma oli todella katossa!

Sitten juhlapaikalla parhaat muistot liittyvät ihaniin ohjelmanumeroihin, tanssimiseen ja siihen kun tunnelma oli koko ajan lämmin ja niin romanttinen. Ihmiset tanssivat ja juhlivat, meidän päivänämme! Bileet jatkuivat aamuneljään asti jatkopaikassa (eräs yökerho) jossa tanssimme ja juhlimme lisää.

Se kokonaistunnelma jäi päällimmäisenä mieleen, se ilon ja onnen tunne.. Kun kaikki rakkaat ihmiset olivat läsnä ja saatiin toisemme :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen kuiskaamat sanat alttarilla: olet niin kaunis :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen itse kirjoittama koskettava sormusvala.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liikuttavia hetkiä häissämme.

Kun tulin hääautosta ulos ja näin äitini itkevän niin purskahdin itseki itkuun.

Isän puhe.

Kaason puhe.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli avioliiton siunaustilaisuus kirkossa. Ehdoton kohokohta kirkossa oli tätini lauluesitys. Meni kylmät väreet kun upea ääni kaikui kauniisti tilavassa puukirkossa.

Illan juhlan kohokohta oli nähdä kaikki rakkaat talomme pihassa kohottamassa maljansa meille. Kaiken kaikkiaan onnistunut ja mukava päivä. Teimme kaikki tarjottavat itse ja hoidimme tarjoilunkin pääasiassa itse ja silti meillä oli reilusti aikaa jutella kaikkien vieraiden kanssa kun juhlista oli karsittu kaikki muu ohjelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieleenpainuvin hetki oli se, kun käveltiin yhdessä kohti alttaria. Jotenkin sillon todellisuus iski. Mahtavin fiilis oli seuraavana päivänä, kun heräsi ja tajusi, että ollaan vihdoinkin naimisissa :-X .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin pari päivää häiden jälkeen tuntuu ettei muuta olekaan kuin niitä ihania ja kauniita muistoja!

Mutta kyllä se sulhasen eli minun aviomiehen pitämä puhe sai minut herkistymään, ja itki siellä muutkin :girl_wink:

Päivä oli vain täydellinen ja en voisi olla onnellisempi! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän molempien puheet alttarilla, jotka saatiin taltioitua videolle. Se oli yksi mieleenpainuvimmista hetkistä. :-X Papin puhe oli myös todella koskettava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ikimuistoisin hetki. Ehdottomasti häätanssi, jota meillä ei lainkaan edes pitänyt olla.

Oltiin suunniteltu täysin jättävämme tanssijutut väliin. Illan kuluessa huomasimme kuitenkin että ohjelmaa on aika väljästi ja jotain tarvitsisi improvisoida. Seremoniamestarit miettivät sitten hetken ja tulivat kysymään voisimmeko kuitenkin tanssia hääkansalle, että olisiko taustamusiikkina soivalla CD-levyllämme mitään laulua mikä sopisi siihen :)

Meillä oli levynä Susan Boylen Someone To Watch Over Me, jolta olin jo etukäteen rakastunut herkkään coveriin "Enjoy the Silence"-biisistä. Vinkkasin sen seremoniamestareille, he sanoisivat että hoitaisivat sen soimaan taustalle vähän äänekkäämmin pian, sitten meidän pitäisi rientää.

Laulu sitten alkoi, ihmiset hiljentyivät ja siirryimme mieheni kanssa salin etuosaan tanssimaan hitaasti parhaan kykymme mukaan :) serkkutyttö puhalteli pöydästä saippuakuplia yllemme ja siinä kohtaa, oman mieheni käsivarsilla, kaikki oli niin täydellistä että itkin ensimmäisen kerran koko päivänä. Se oli vain liian upeaa, en ikinä unohda! ♥ Kannatti tanssia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmasti ikimuistoisin hetki oli se, kun kirkkosalin ovet avattiin, häämarssi kajahti ilmoille ja lähdettiin kävelemään käytävää pitkin kohti alttaria. Siinä ihan ekojen askelien aikana tuli jotenkin sellainen fiilis, että NYT, vihdoinkin, me ollaan tässä ja kaikki ihanat ihmiset on tuossa meidän edessä ja vieressä todistamassa tätä suurta hetkeä. :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sellistien juhlapaikalla soittama Myrskyluodon Maija. Minä itkin ja muut vieraat herkistelivät myös. Se oli jotenkin niin tunteikas hetki kun paikalla oli myös paljon vanhempaa väkeä joiden silmistä näki että se biisi iski sydämeen.

Mieheni minulle pitämä puhe jäi myös mieleeni. Se oli kaunis, koskettava ja hauska.

Lisäksi mm. mahtavan hyvä hääkakku ja ruoka muutenkin ja se miten mukava ja höyhenenkevyt hääpukuni oli päällä. Ei ahdistanut yhtään vaikka ilma oli aika lämmin.

Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin mieleeni tosi hyvä tunnelma ja se, että kaikilla vierailla oli ihan tosi hauskaa :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanimpia hetkiä hääpäivänä:

- kun näin mieheni alttarilla minua odottamassa

- kun kuuntelimme kirkossa mieheni ystävän lukevan 1.korinttolaiskirjeen 13. lukua: "rakkaus on...", puristimme toisiamme kädestä ja katsoimme toisiamme silmiin, muistan aina mieheni rakkaudentäyteisen katseen

- muistan lähes koko papin puheen, hän osasi "sanoittaa" hienosti tarinamme

- kun veljeni lauloi Juha Tapion Pettävällä jäällä

- kun kävelimme pois kirkosta, mieheni sanoi: "tämä on elämäni onnellisin päivä"

- suutelusessio auton takapenkillä sen koko 15 kilometrin matkan hääpaikalle :wub:

- kaasoni ja bestmanin liikuttuminen kun kiitin heitä loppuillasta

Ei niin ihana, mutta ikimuistoinen muisto:

- olin unohtanut vihkisormuksen kotiin, ja sitä haettiin suvun voimin, onneksi ehti kirkkoon mutta ei kuvauksiin ennen vihkimistä :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihania ikimuistoisia hetkiä oli päivä täynnä ja niitä pulpahtelee jatkuvasti lisää mieleen. Tässä listattuna joitakin:

- Kun näimme miehen kanssa ensimmäisen kerran toisemme ennen kuvaukseen lähtöä. Hän oli niin komea ja minä niin kaunis!

- Vihkiminen kokonaisuudessaan: kävely käytävää pitkin ensin isän ja sitten miehen käsipuolessa, rakkaat ihmiset kirkon penkissä, se hetki, kun sanoimme tahdon, sormuksen pujottaminen sormeen, suudelma(t :girl_haha: ), kaunis ja meidän näköinen musiikki. Vihkiminen onnistui täydellisesti!

- Taianomainen fiilistelyhetki vihkimisen jälkeen kahdestaan urkuparven portaikoissa.

- Tähtisädetikkukujan kauneus, kun astuimme ulos kirkosta.

- Juhlasalin kauneus, kun kävin kurkkaamassa sinne ennen onnittelujonoa.

- Minun isäni, miehen isän sekä minun äitini puheet, jotka olivat sopivassa suhteessa liikuttavia ja hauskoja.

- Häätanssimme. Tanssimme sisälsi koreografian, joka onnistui hienosti viemättä kuitenkaan keskittymiskykyämme tilanteesta. Elimme siinä hetkessä ihanassa tunnelmassa tanssimassa kahdestaan.

- Omat soittomme juhlassa (meillä on yhteinen bändi, jolla teemme paljon juurikin hääkeikkoja). Ajattelin etukäteen, että itse soittaminen ja laulaminen saattaisi saada oman tunnelman hetkellisesti lässähtämään, siis että tuntuisi kuin olisi töissä. Mutta ei, tuntui pelkästään ihanalta esiintyä omissa häissä läheisille ihmisille.

- Loppuillan jorailut ja illan viimeisen hitaan, meille tärkeän biisin, tanssiminen tuoreen aviomiehen kanssa.

- Hääyö kokonaisuudessaan. Miehen sisarukset ja vanhemmat olivat järjestäneet meille upean hääyön hotellissa. Se aika, minkä vietimme siellä oli aivan ihanaa, tuntui kuin ulkomaailmaa ei olisikaan. Oli hienoa saada rauhallinen ja romanttinen jatke hienolle päivälle, joka tuntui hujahtavan ohi niin kovin nopeasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Upeita hetkiä oli paljon mutta vihkiseremonia palaa jatkuvasti mieleen ja meinaan herkistellä kadulla kävellessäkin. Ehdottomasti koskettavinta olivat vihkivalat, en olisi suoraan sanottuna uskonut kuinka kauniisti mieheni osaa kertoa tunteistaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se hetki kun astelimme kirkkoon sisään yhdessä, käsi kädessä. Se vahva käsien puristus ja tunne siitä, että tässä me menemme, rinnakkain. Näin sen kuuluu olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Veljeni maistraatissa lukema runo "Ei tarvitse", melkein purskahdin itkuun

- Vihkiminen muutenkin, ihanan rento tunnelma alusta loppuun

- Kävelin isän kanssa käsi kädessä vihittäväksi

- Valokuvaan mentäessä, meidän piti puikkelehtia markkinakojujen välistä ja ihmiset huikkaili meille onnitteluja

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdoton tähtihetki päivässä oli se, kun ajoimme auton (jossa ei ollut hääkoristeita) parkkiin keskustaan, ja autosta poistuttuamme viereisen kerrostalon yksi ikkuna aukesi, ulos tuli nyrkissä oleva käsi ja kohta meidän ympärille ropisi jotain. Ikkunasta kuului huuto: "se oli riisiä - onnea!"

Pakko ihailla moista nopeaa reagoimista tilanteeseen. :) Oli vielä perjantai-ilta eli ei mikään sesonkihääaika.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitähän oli monta, mutta listataan nyt muutama iho-kananlihalle-hetki..

- Kävely alttarille isäni kanssa (se oli aivan ihanaa, siis ihan übersupermegahienoa)

- Tenorin laulana Romanssi kirkossa (tässä kohtaa nekin, jotka eivät itke joutuivat nieleskelemään) Aah..

- Syödessäni katsoin edessäni avautuvaa huonetta ja ihmisiä. Pöytien takana järvi kimmelsi auringon paistaessa ja keltaiset puunlehdet huojuivat tuulessa. Se muisto pysyy ikuisesti sydämessäni. (Lauantaina piti sataa koko päivän, mutta vain aamulla satoi ja loppu päivä oli kauniin puolipilvistä)

- Tanssimisen aikainen tunnelma, kun suurin osa porukasta tuli joraamaan ja näki kaikkien ilmeistä, kuinka nauttivat.

Päivää vielä odotteleville: Suosittelen toistamaan jo paljon ennen häitä itselleen, että välillä kannattaa vain pysähtyä ja tallentaa näkymä muistiin. Näin minäkin tein ja mielessä on niin paljon ihania olotiloja ja näkymiä muistellessani päivää. Päivä on lyhyt ja jännityksen takia voi keskittyminen jäädä vähemmälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdoton tähtihetki päivässä oli se, kun ajoimme auton (jossa ei ollut hääkoristeita) parkkiin keskustaan, ja autosta poistuttuamme viereisen kerrostalon yksi ikkuna aukesi, ulos tuli nyrkissä oleva käsi ja kohta meidän ympärille ropisi jotain. Ikkunasta kuului huuto: "se oli riisiä - onnea!"

Ihana :girl_pinkglassesf:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mieleen painui väkisinkin vihkimisen alkuosa: sulhon jännitys purkautui hihittämiseen, joka tartuttuaan minuun aiheutti lähes pidättelemättömiä naurunpurskahduksia, joihin lopulta osallistuivat myös kaasot, bestman ja osa vieraistakin... :D Onneksi saatiin itsemme hillittyä ennen olennaisia kysymyksiä. Mieleen on jäänyt myös veljeni puhe, joka onnistui ylistämään huumorin kera sekä minua että miestäni. Myös häätanssi (koreografia, osittain valssia) jäi mieleen, onnistuttuaan kuin ihmeen kautta kovin, kovin vähäisellä harjoittelullakin. :) Ja yleinen tunnelma, se jäi lämpimästi mieleen, ja kovasti ovat vieraat vielä jälkikäteenkin juhlia kehuneet... Siitä iso kiitos kuuluu sulhon kahdelle muusikkoystävälle, jotka hoitivat seremoniamestarin tehtävät todella humoristisella otteella. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now