pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

576 posts in this topic

Täyttä asiaa tuo Hesarin juttu näytti olevan kun kävin nopeasti lukaisemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti avioehto, juuri aiempien sukupolvien tehdyllä työllä saavutetun omaisuuden turvaamiseksi. Asiasta ei liiemmin ole keskusteltu juupas/eipäs -tyyliin, koska olemme molemmat samaa mieltä asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on minun äiti laittanut asianajajan laatimaan avioehdon...jota en sitten itse hyväksy, siis sitä että äiti on asialla koska minulle tulee paha olo ajatellakaan miltä tulevasta miehestäni tuntuu...

Nyt kumminkin olen itse avioehdon puolella en siksi että tulee ero vaan siksi jos toinen kuolee..

Mutta miten saada mies ehdon puolelle kun sillä on stressiä jo muutenkin???

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt kumminkin olen itse avioehdon puolella en siksi että tulee ero vaan siksi jos toinen kuolee..Mutta miten saada mies ehdon puolelle kun sillä on stressiä jo muutenkin???

Joku sanoo avioehdon olevan epäluottamuslause avioliiton kestoa kohtaan, itse näen asian täysin toisinpäin, erityisesti siinä tilanteessa, jos puolisot ovat taloudellisessa mielessä epätasa-arvoisia. Haluaako miehesi elämän sinun kanssasi vai kukkaron/metsän/rantatontin jne kanssa? Kyseessö on tosin äärimmäisen tunneperäinen asia, jota on vaikea selittää järkisyillä.

Jos äitisi on järkkäämässä esim. osittain rajaavaa ehtoa ajatuksenaan omaisuuden pysyminen suvussa, ei miehellä tulisi olla mitään sanottavaa asiassa. Naimisiin mennään ideaalimaailmassa rakkaudesta, ei omaisuuden toivossa.

Vastaukseni tuskin auttoi erityisemmin, mutta tässäkin asiassa keskustelu on ainoa oikea vaihtoehto. Jos sinä haluat avioehdon, eikä siis vain äitisi, tulee miehen kunnioittaa päätöstäsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytiin eilen tekee avioehto lakimiehellä. 200eur.

Avioehto voimassa vaan erotapauksessa, ei jos jompi kumpi kuolee.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meille tulee minun puoleltani avioehto. Mutta se koskee vain tulevaa perintöäni, jonka saan joskus tulevaisuudessa vanhemmiltani. Mitään muuta ei tulla siihen sisältämään. Eikä tätäkään tehtäisi ellei vanhemapi olisi sitä mieltä. Itseäni kyllä mietityttää ihan älyttömän paljon, koska en olisi ollenkaan halunnut mitään aviohetoa välillemme. Sulhoa tämä ei kuulema haittaa ollenkaan, ja ymmärtää kuulema vanhempiani.. :(

Kiva että sulhosi ymmärtää.

Vanhempasihan voivat testamentilla sulkea pois puolisosi avio-oikeuden riippumatta siitä, mitä mieltä sinä olet tai edes sinua kuulematta.

Kaikenlainen jalous on tietysti pyrkimyksen arvoista, mutta avioerotilanteessa ihmiset ovat vähemmän jaloja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tullee avioehto vain koskien lahjoitusta/perintöä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Morsian haluaa avioehdon, sulhanen ei ollut edes ajatellut asiaa. Molemmat tulevat joskus saamaan perintöä ja sulhasella on oma yritys, ollut jo ennen tapaamistamme. Laadimme avioehdon itse ja rekisteröimme maistraatissa vihkimisen yhteydessä.

Jos haluaa välttämättä olla naiivi ja on katsonut liikaa amerikkalaisia draamoja, niin pitää avioehtoa jonain ihmeellisenä rahan ja rakkauden vastakkainasetteluna. Silloin on myöskin optimisti eikä realisti -saa olla.

Rakkaus EI todellakaan aina riitä. Olen nähnyt molempien vanhempieni välien rikkoutuvan omiin sisaruksiinsa perintöriitojen takia, eikä siinä ole sisarusrakkaus tai 50 vuoden tunteminen tippaakaan rahaa tärkeämpi. Tuskin olisivat hekään uskoneet, jos joku olisi vuosia sitten vihjannut, että näin voisi käydä.

Jos omaisuutta ei ole eikä tule, avioehto on turha.

Mutta kuinka moni romantikoista onkaan tullut ajatelleeksi, että avioehdon pois jättäminen se vasta onkin varautumista eron varalle? :girl_sigh:

Varsinkin jos mies ansaitsee paljon enemmän ja vaimo jää kotiin vuosikausiksi hoitamaan lapsia, niin eron sattuessa kyllä on moni katkera nainen ollut tyytyväinen, että saa puolet äijän omaisuudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos vaimo on jäänyt vuosikausiksi kotiin hoitamaan lapsia, ja mahdollistanut näin miehen omaisuuden hankkimisen. Ja jos avioliitto on muutenkin kestänyt pitkän aikaa, voidaan avioehtoa kohtuullistaa. Mutta sitä pitää muistaa vaatia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioehto on ollut mulle itsestäänselvyys jo pitkään... En ole oikeastaan missään vaiheessa kyseenalaistanut sen tekemistä. Musta avioehtoon ei kannata suhtautua kauhean tunteellisesti, se nyt on mikä on. Kiinnostaa tosin jo etukäteen laatia maininta kotia & lapsia työn kustannuksella hoitaneen puoliskon asemasta eron tullessa. Aikas monilla pitempään kotona olleilla (yleensä naisilla) jää eläke sinne minimitasoon - joku mainitsi siitä vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta, mikä on ihan hyvä idea tohon ongelmaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta kuinka moni romantikoista onkaan tullut ajatelleeksi, että avioehdon pois jättäminen se vasta onkin varautumista eron varalle? :girl_sigh:

Varsinkin jos mies ansaitsee paljon enemmän ja vaimo jää kotiin vuosikausiksi hoitamaan lapsia, niin eron sattuessa kyllä on moni katkera nainen ollut tyytyväinen, että saa puolet äijän omaisuudesta.

Nimenomaan! Mun pienessä mielessä olen aina ajatellut, että he, jotka ehdottomasti ovat avioehtoa vastaan, nimenomaan varautuvat eroon näin tekemällä! :)

Ja taas päinvastoin he, jotka tekevät avioehdon, sanovat taas toisilleen, että haluan vain olla kanssasi enkä hyötyä mitään. Mun logiikan mukaan he, jotka allekirjoittavat avioehdon, ovat juuri heitä, jotka varautuvat elämän läpi kestävään liittoon!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei tehty avioehtoa. Ei nähty sitä tarpeelliseksi, kun kummallakaan ei yhteen mennessä ollut mitään erityisempää omaisuutta. Kaikki se mitä meillä nyt on, on siis yhdessä hankittua ja on vain reilua, että se jaetaan tasan jos ero tulisi. Mä pidän realistisena sitä, että ottaa erovaihtoehdonkin huomioon, vaikka sillä mielellä mekin naimisiin mentiin, että kuolema meidät vasta erottaa. Kun ei sitä kuitenkaan VOI koskaan varmasti tietää mitä elämä tuo tullessaan, niin kaikkeen pitää varautua.

Mies meistä enemmän tienaa, lisäksi mä olen ollut useamman vuoden kotona lapsia hoitamassa. Sikälihän voisi tietenkin ajatella, että mä tässä nyt hyödyn (siis jos se ero tulisi) ja vien miehen vaivoin tienaaman omaisuuden... Musta aika tyly ajatus kuitenkin. Jos mä haluaisin vain hyötyä avioliitostani, niin ois kyllä kannattanut etsiä joku rikkaampi mies eikä tommosta tavallista palkansaajaa... :rolleyes: Lisäksi olisi kohtuutonta mun yksin joutua kärsimään lastenhoidosta koituneet tulonmenetykset, kun ne nyt kuitenkin yhteisiä lapsia ovat.

Ainoa mitä nyt ajattelen, että olisi hyvä avioehdolla rajata pois, on mahdolliset perinnöt. Molemmilla meillä on vanhemmat, joilla on jotain omaisuutta, tosin molemmilla myös sisaruksia, että mitään miljoonaperintöjä ei pitäisi olla tulossa (ja voihan ne vanhemmat vaikka tuhlata omaisuutensa niin ettei mitään perittävää jääkään), mutta olisi ikävä ajatus menettää vanhempiensa perinnöstä puolet mahdollisen eron tullessa. Tätä asiaa pitää siis miettiä vielä.

Mutta siis ei musta voida sanoa että automaattisesti ne jotka on tehneet/eivät ole tehneet avioehtoa, ovat paremmin varautuneita avioeroon tai että jommatkummat eivät olisi menneet naimisiin sillä asenteella, että ollaan yhdessä pysyvästi. Jokaisella parilla on niin omanlaisensa tilanne, ettei kaikille sovi millään sama ratkaisu. Yleisesti ottaen pidän avioehtoa hyvänä ratkaisuna, jos toisella/molemmilla on jotain merkittävää omaisuutta, mutta meidän kahden tyhjätaskun tapauksessa en nähnyt sille mitään aihetta, paitsi siis noi mahdolliset tulevat perinnöt, mutta niihinhän voi vaikuttaa muullakin tavalla (esim. testamentti).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta tehdään eikä se ole mikään epäluottamuslause vaan varotoimenpide ! Vaikkei rahassa kieriskelläkään, niin hyvä se on olla, ainahan sitä jotain omaisuutta kertyy...

Edited by morsian40

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummallakaan meistä ei ollut kummoista omaisuutta, kun aloimme seurustelemaan ja tavaraa on koottu yhdessä. Avioliiton aikana hankittu omaisuus menköön siis puoliksi, jos ero sattuisi tulemaan ajankohtaiseksi. Vanhemmiltani tulevat perinnöt haluan kuitenkin suojata erotilanteen varalta. Meille vaihtoehtoina ovat siis avioehto tai vanhempieni testamentti. Täytyy siis neuvotella vanhempienkin kanssa järjestelyistä, kun hääpäivä lähestyy.

Itse en pidä avioehtoa minkäänlaisena epäluottamuslauseena suhdettamme kohtaan. Miehelle asia tuntuu olevan vaikeampi pala, mutta hän on ilmaissut asian niin, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että minun perintöni suojataan. Sitä paitsi, jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, avioehtoa ei jouduta ikinä soveltamaan käytännössä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto minun ehdotuksestani. Mieheni on yksityisyrittäjä ja varakkaampi muutenkin kuin minä. Eli erossa jäisin minä nuolemaan näppejäni.. ;) Mutta en ole miestä valinnut rahan takia, vaan hänen itsensä. Eikä nyt kukaan pääse väittämään muuta.

Tosin suojana on myös niin, että JOS firmalle käykin jotain nyt kun lamavuodet näyttävät todennäköisiltä, niin perheemme toimeentulo on ainakin jotenkin turvattu, eli kaikki ei mene.

Olen myös hyvin riitaisia osituksia päässyt näkemään lähipiirissäni useampiakin viime aikoina. Kukaan ei eroa halua ajatella avioon astuessaan, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Avioehto tuo turvaa meille molemmille. Elämme sitten avioliitossa miten vaan näiden rahajuttujen kanssa, mutta virallisesti on minun ja hänen varat.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kukaan ei eroa halua ajatella avioon astuessaan, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Ei tarvitsekaan ajatella eroa, vaan vaikka kuolemantapausta. Onhan asiossa tietenkin eroja, mutta sillä voi jo perustella avioehdon tekemistä. Ja musta kannattaa painottaa miehelle sanoja "kaiken varalta". Sillä sen takiahan se tehdään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on tulossa avioehto. Minulla kertynyttä omaisuutta, miehellä ei ole. Miehen toiveesta teemme avioehdon minun suojakseni mahdollista erotilannetta ajatellen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alettiin puhumaan avioehdosta vähän aikaa sitten. Sulhon ehdotus siitä oli ehkä vähän yllätys. Hän perusteli asiaa kuitenkin sillä että siten meillä olisi molemmilla virallisesti omat rahat, jota kyllä minäkin kannatan. Olin lähinnä ajatellut että hän haluaa avioehdon mahdollisten perintöjen takia.

Eniten avioehdossa epäilyttää se, että jos minä jo ennestään pienempituloisena ja -varallisena jään kotiin lastenhoitajaksi, menetän siinä ansioita ja eläkettä, kun samalla mies kartuttaa säästöjään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioehto on varma, vaikkei vielä ajankohtainen.

Mies on varakkaampi kuin minä, eikä meille todennäköisesti ole koskaan tulossa lapsia.

Haluan olla varma, että kaikki on "reilua" siinä vaiheessa jos ero tulee. Ihmiset muuttuvat ja se ihana ihminen voi olla maailman hirvein siinä tilanteessa kun oma lehmä on kaulaa myöten ojassa.

Nimim. Porukoitten avioeroa seuratessa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä me kanssa varmaan ainakin harkitaan avioehtoa. Eipä meillä kummallakaan mitään suuria omaisuuksia ole, mutta esimerkiksi juuri vanhemmilta kun joskus perintöä perii, niin molemmat varmasti haluamme osiltamme varmistaa, että ne perinnöt jäävät omaan sukuun, ilman riitaisia ositteluja.

Missään nimessä en tulkitse avioehtoa epäluottamuslauseeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille ei tule avioehtoa, koska kummallakaan ei ole omaisuutta eikä luultavasti perintöjäkään tulossa. Jos asia muuttuu, niin harkitsemme sitten uudelleen. Eli mitään ei ole avioehtoa vastaan, enkä sitä todellakaan pidä epäluottamuslauseena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

todennäköisesti tulee avioehto. en halua samaa kohtaloa kuin ädilläni oli, hän joutui maksamaan kymmeniä tuhansia markkoja isäni ottamia velkoja <_<

eikä avioehto ole mikään epäluottamuslause, ei todellakaan. sekin on rakkautta kun tahtoo toisen saavan sen omaisuuden joka toiselle kuuluu vaikka eroaisikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun sulhaseni avioehdon aiemmin mainitsi, loukkaannuin syvästi. Minäkö muka naimisiin vaan rahojen takia? Asiasta vaiettiin, ja sulhaseni veti ehdotuksensa takaisin. Ensireaktio tuli asiaa sen enempää ajattelematta.

Kuitenkin kun aloin lukea täällä keskusteluja, tajusin perintöä koskevan avioehdon olevan meidän tapauksessamme järkevä, sillä sulhanen perii jossain vaiheessa suuren omakotitontin ja kesämökin yhdessä siskonsa kanssa. En halua eron tai kuoleman tapauksessa aiheuttaa ongelmia näiden jaon kanssa. Tilanne toki muuttuu jos lapsia syntyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites
eikä avioehto ole mikään epäluottamuslause, ei todellakaan. sekin on rakkautta kun tahtoo toisen saavan sen omaisuuden joka toiselle kuuluu vaikka eroaisikin.

Tottapa totta. Eli meillekin tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now