Ei

Miksi otit miehen nimen?

166 viestiä aiheessa

muu syy...

tulevaisuudessa jos saamme lapsia, niin haluan, että perheellä on yhteinen nimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että koska mies halusi niin, mutta oikeastaan minä halusin niin, kun huomasin, miten onnelliselta mies vaikutti, kun tokaisin, että kai voisin hänenkin sukunimensä ottaa. Miehen, isän, nimihän tämä nykyinenkin sukunimeni on. Koen, että mun ei tarvitse sukunimelläni näyttää miten emansipoitunut, edistyksellinen tms. olen, etenkin koska mieheni on onnellinen, kun otan hänen nimensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koska se on perinteikasta ja nimi on hieno/kiva ja erikoinen  :) Tama siis puolenvuoden paasta, mutta kuitenkin.

Ja yhteinen nimi yhdistaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Muu syy, halusin, että kun saamme lapsia, koko perheellä on sama sukunimi. Ja mies ei olisi missään tapauksessa ottanut minun sukunimeäni, koska on tässä asiassa aika perinteinen ja on lisäksi lähisuvussaan ainoa, jolla hänen sukunimensä siirtyy eteenpäin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Haluan miehen nimen vain ja ainoastaan siksi, että se on kauniimpi kuin omani. Estetiikka ennen kaikkea.  ;D Mies olisi varsin hyvin voinut ottaa minun nimeni tai olisimme voineet molemmat pitää omamme.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me emme ole vielä naimisissa, mutta haluan ottaa miehen sukunimen, koska se on miljoonakertaisesti kauniimpi kuin minun sukunimeni ja jopa sopii etunimeeni paremmin. Nimi on myös erittäin harvinainen, mikä on mielestäni kiva juttu. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Syitä on monia, miksi tulen vaihtamaan nimeni, kun menemme kesällä naimisiin..

mieheni sukunimi on kaunis ja melko harvinainen (niin on tosin omanikin), mieheni sukunimi on sama kuin äitini tyttönimi, käytännön syistä=helpottaa kun molemmilla on sama sukumini ja onhan se myös perinteikästä

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Haluan työsyistä eroon omasta sukunimestäni (oma nimeni on harvinainen, ja asiakkaat tunnistavat liian helposti jonkun sukulaiseksi - ole siinä sitten puolueeton). En viitsi selittää tarkemmin. En koe mitenkään välttämättömyytenä perheen yhteistä sukunimeä eikä perinteetkään loppujen lopuksi kauheasti kiinnosta, joten jollei em. syytä olisi, pitäisin todennäköisesti oman nimeni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Monistakin syistä päädyin ottamaan miehen sukunimen. Haluan saman sukunimen kuin  mieheni. Nimi sopii hyvin yhteen etunimeni kanssa. Se on perinteinen tapa toimia. Keskustelimme asiasta mieheni kanssa ja hän tarjoutui ottamaan minun sukunimeni, mutta tulimme siihen tulokseen että minä otan hänen nimensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

häitä ei ole vielä ollut, mutta nimi asia on päätetty ja tosiaan niinhän siinä kävi että minä otan miehen nimen.

Syynä siihen on se, että

1. hänen lähisuvussaan ei ole enää kovin paljoa saman sukunimisiä (ja appivanhemmat ilahtuivat kovasti kuullessaan päätöksestämme)

2. Miehen nimi + minun sukunimeni eivät sointuneet yhteen.

3. nykyinen sukunimeni ei ole se minkä olen lapsena saanut, joten ei tunnu omalta.

4.se vaan tunui luonnollisemmalta, halutaan olla tavallaan perinteisiä.

5. Miehen sukunimi on kaunis ja rutkasti harvinaisempi mitä omani.

että näin meillä :)

Muokattu: , käyttäjä: Luna

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä vaihdoin aika harvinaisen sukunimeni ihaan perus -nen-päätteiseen sukunimeen. Mulle on jotenkin aina ollut itsestään selvää, että otan naimisiin mennessä miehen nimen. Yksi syy on se, että olen aika perinteinen, joten perinteiden nojalla "naisen kuuluu ottaa miehen nimi" (vaikka ei mua haittaa, vaikka muut ei niin tekisikään). Toinen syy on se, että aiomme (jos mahdollista) hankkia lapsia ja haluan, että koko perheellä on sama nimi. Tämä siksi, että on paljon helpompaa varata esim. matka "järvisille" kuin lapsi ja aikuinen järviselle ja lapsi ja aikuinen von bachille (joo, ei ollut ihan noin hieno oma nimi :girl_wink: ). Muutenkin tuntuu, että on helpompaa, kun on sama sukunimi, niin ei tarvitse selitellä kenellekään, että miksi vaimo ei ottanut miehen nimeä ja oveenkin mahtuu paremmin yksi sukunimi kuin kaksi nimeä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

itse ainakin otan miehen sukunimen koska sitten tulevaisuudessa kun lapsia tulee niin ne tulee olemaan miehen sukunimellä :)En osaa perustella miksi..tai ei ole mitään tarvittavaa syytä siihen miksi sen otan.Tuntuu vaan hyvältä idealta.:)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhdysnimi olisi ollut kamala (+mies ei tykännyt muutenkaan) - ja itselleni oli aivan mahdoton ajatus jäädä omalle nimelleni naimisiin mennessäni. Ei siis mitään syvällistä erinomaista syytä vaan tyystin perustelematon tahto olla avioliitossa "rouva [miehen sukunimi]".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirkkoherranvirastossa käski miettiä tarkkaan nimivalintaa. Painotti että kun meillä molemmilla

on lyhyet sukunimet olis yhdysnimi tosi hyvä. Mut ei se oo käyny mulla edes mielessä, kun

lapsella on isänsä sukunimi, ollaan sit kaikki samannimisiä. Näin meillä. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itselleni on ollut aina selvää, että naimisiin mennessäni otan mieheni sukunimen (siis jo ennen kuin olin nykyiseen mieheeni tutustunut). Oma sukunimeni on yleistäkin yleisempi ja tuohan tuo yhteinen sukunimi tietynlaista yhteenkuuluvuutta. Tyytyväinen olen ollut valintaani. ^_^

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan mieheni sukunimen, koska se tekee elämästämme huomattavasti helpompaa. :) Sulhaseni sukunimi on eräs englanninkielisen maailman yleisimmistä, joka osataan kirjoittaa lähes jokaisessa maailmankolkassa suht oikein. Omaa sukunimeäni joudun tavaamaan kirjain kirjaimelta aina Suomen ulkopuolella, joten otan "helpomman" nimen avosylin vastaan! Omasta nimestä luopuminen ei tunnu ikävältä, koska en siitä erityisemmin pidä enkä tunne siihen suuria tunnesiteitä (esim. samannimiset sukulaiset ovat jääneet suht etäisiksi).

Nimen harvinaisuudella ei ole omalla kohdallani mitään painoarvoa. Sulhasen nimen yleisyys ei haittaa pätkääkään, eikä nykyinenkään nimeni mikään harvinainen kummajainen ole. Tulen joka tapauksessa olemaan ainoa tämänniminen maailmassa, kuten olen nytkin (hieman erikoisempi etunimi). Minun sukunimeni siirtäminen sulhaselle olisi käytännössä hullun hommaa, vaikka teoreettisella tasolla se ei ole millään tavalla toisarvoinen ajatus.

Sulhanen muuten toivoi minun ottavan kaksoisnimen siten, että tyttönimeni siirtyisi toiseksi etunimekseni (mikä ei ole Suomessa mahdollista). Itse en tästä ajatuksesta lämmennyt, vielä vähemmän väliviivallisena. Jos nyt joudun tavaamaan nimeni ulkomailla, entäpä sitten kaksoisnimisenä! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Syy 1: Olen aina kärsinyt siitä, että nimeni kirjoitetaan lähes poikkeuksetta aina väärin. Viimeksi tänään bongasin taloyhtiön pöytäkirjoista väärin kirjoitetun sukunimen (olen ollut taloyhtiön hallituksessa jo kolmatta vuotta).

Teinarista asti olen vitsaillut meneväni Virtasen kanssa naimisiin, ja näin tarkemmin ajatellen yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikilla poikaystävilläni on ollut ihan yleinen ja perisuomalainen nimi. Tämä tosin taitaa olla sattumaa, en ole koskaa miestä nimen perusteella valinnut. :girl_blum: Kuitenkin tuskin maltan odottaa sitä, että ihmiset osaavat kirjoittaa nimeni jatkossa oikein kertakuulemalta - nykyään ei toistaminenkaan tunnu puhelimessa riittävän. Nimi kirjoitetaan väärin vaikka luettaisiin henkkareista. Raivostuttavaa!

Syy 2: Koen että sukunimi yhdistää perheyksikön, mahdollisille lapsillekin tulee sama sukunimi kuin molemmille vanhemmille. Ja kertoohan se ulkopuolisillekin että olemme naimisissa. :girl_wink:

Syy 3: Haluan noudattaa perinteitä tässä asiassa. Vähän sama juttu kuin siinä että haluan mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.

Itse asiassa olin tosi yllättynyt kun kollegani ensimmäisen kerran ihmetteli miksi haluan luopua nimestäni. Itselleni se on ollut aina jotenkin päivänselvää, että siihen pyritään - paitsi jos en olisi löytänyt ketään sen arvoista, kenen nimen voisin itselleni ottaa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että sellainen ihminen löytyi pitkän etsinnäin jälkeen! :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Maanmainio paikka päästä r-kirjaimesta eroon niin miksei? Mun sukunimessä on siis r, enkä miä siitä hirveesti tykkää.. Kuulostaa vaan jotenki niin pöhköltä. Mun sukunimi on vissiin 20 yleisintä sukunimiä listalla, eikä sulkin nimen kantajia löydy kun tuhatkunta. On sekin paljon, mutta ei niin paljon kun mun sukunimisiä.

Ja viimisenä, ärsyttää aina, kun kysytään, että ootko tuolle ja tuolle sukua. Joo en, sitten kysytään, että oletko varma.. No miten h*****rissa miä kaikille olisin sukua, kun tän nimisiä on esmes savo väärällään ja itte olen tiukasti Pohjos-Pohjanmaalta..

muoks. kirotusvirheet :)

Muokattu: , käyttäjä: syksymorsian09

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vaikken kovin perinteinen näiden häiden suhteen olekaan, niin tämä sukunimiasia oli jotenkin ihan kristallinkirkas minulle.

Olen perheestämme ainut nykyisellä sukunimelläni, joten saadaan ovesta yksi sukunimi kolmesta pois.

Lapseni ovat siis isänsä sukunimellä ja he sille nimelle jäävätkin. Uudella sukunimellä on siis jatkossa minä, mieheni & miehen lapsi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miä vaihdoin ihan vain saadakseni perheelle yhteisen nimen käytännön asioiden helpottamiseksi. Mies ei tahtonut vaihtaa omaansa, muttei edellyttänyt sitä minultakaan. En kuitenkaan halua, että meillä on eri sukunimi enkä varsinkaan, että joskus tulevaisuudessa lapsillamme on eri sukunimi kummankaan kanssa. Jos minä olisin saanut päättää kummankin puolesta, olisimme ruvenneet Leppävuoriksi mummuni tyttönimen mukaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tulen ottamaan mieheni nimen koska niin haluan.

Tottakai voinsin keksiä kymmenen hyvää ja kaunista perustelua sille, miksi se on järkevää ja mitä hyötyä siitä on. Mutta pohjimmiltani vain haluan ottaa mieheni nimen, enkä pidä päätöstäni yhtään vähimpiarvoisena kuin pitäisin päätöstä oman sukunimeni pitämisestä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aion ottaa mieheni sukunimen, sillä meille kummallekin on tärkeää, että koko perheellä (tulevaisuudessa toivottavasti myös lapsillamme) on sama sukunimi. Minulla ei ole mitään kummempia tunnesiteitä omaan sukunimeeni, enkä halua yhdysnimeä, joten miehen nimen ottaminen on minulle tavallaan itsestäänselvyys.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koska asia on miehelle tärkeämpi kuin minulle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koska toivon lapsia ja haluan perheelle yhteisen nimen. Omani on niin yleinen, ettei kaksoisnimi tule kysymykseen. Eikä miehen nimessä ole mitään vikaa. :girl_in_love

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otin mieheni nimen, koska haluan että meill on sama sukunimi (ja varsinkin jos lapsia tulee, niin haluan että koko perhe kulkee samalla nimellä). Ja miehelle oli tärkeää että otan hänen sukunimensä :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään