.o.O.o.

Olitko helpottunut?

153 posts in this topic

Halkesin onnesta ! :-X

Kihlauksesta oli puhuttu lähes suhteemme alkuajoista asti (melkein 4 vuotta) niin paljon, että koko asia oli lähinnä muuttunut meidän keskinäiseksi vitsiksi.

Ensimmäinen tunne miehen kosittua oli epäuskon ja valtavan onnen sekoitus. Oikein klisheenomaisesti lävitseni iski kunnon heikotusaalto - olisin varmasti kaatunut, jos en olisi ollut istumassa. :grin:

Sanotaan, että kihlat tai naimisiinmeno ei muuta mitään, mutta kylllä minulla on aivan erilainen tunne sisälläni, nyt kun ollaan kihloissa ja häät edessä ensi vuonna. Tunnetta on vaikea selittää, mutta sellainen turvallinen ja ikionnellinen olo siitä, että toinen haluaa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani. (vaikkei siitä mitään epäilystä ennen kihlojakaan ollut) Luulen, että muut morsiamet ymmärtää, mitä tarkoitan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin iloiseksi. Minua ei kylläkään kosittu, mutta kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta. :)

Ensin kyllä olin,että hetkinen,mutta onnentunne samantien kehiin. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valitsin tulin iloiseksi, mutta olin kyllä myös vähän hämmentynyt.. Kun tosiaan mies herätti mut kesken unien (kun kello oli yli puolen yön, päivä oli just vaihtunut mun syntymäpäiväksi) ja kysyi menenkö hänen kanssaan kihloihin.. Vähän aikaa meni ennen kuin sain jotain vastattua kun olin unenpöpperössä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin kauhuissani, hämmentynyt, hieman pettynyt (ajankohta riidan jälkeen jossa totesin etten halua enää naimisiin), iloinen, epäuskoinen, pohtiva..

Kauhea tunteiden sekamelska.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kauhea tunteiden sekamelska.

Sama täällä. Kihlauksesta keskusteltiin moneen otteeseen, kun minä sanoin, etten ole vielä valmis. Sitten kun itsekin kosintaan suostuin, niin silti olin yhtäaikaa onnellinen, innoissani ja kauhuissani :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin totaalisesti ja halkesin onnesta. Hetken oli sanaton (hetki sanattomana on mulle pitkä aika) <3 En meinannut uskoa korviani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tuli myös täytenä yllätyksenä, vaikka olimme puhuneet että sitten joskus... :) Menin myös hetken sanattomaksi, yritin vain sopertaa, että kyllä.. koska huomasin sulhastakin tilanteen vähän jännitävän. Ihana päivä oli se... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta ja olin samalla helpottunut ja liikuttunut ja iloinen :girl_haha:

Edited by _Elina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helpottunut, koska tiesin hänen kosivan. Päivämäärä vain oli salaisuus. :) Ja minä kun olen utelias ja malttamaton ihminen niin ei yhtään hyvä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olinhan mä helpottunut kun se suostu, minä siis olin se kosija. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntui kyllä, että halkesin onnesta :-X Luulin, että toinen oli ostanut myöhästyneitä vuosipäiväkukkia, mutta eihän se ollutkaan sitä varten.. sain vain vastattua tottakai ja sitten jo itkeä pillitin toisen kaulaa vasten *olen hirvittävä itkupilli joka tilanteessa* :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

menin ensiks lievään shokki tilaan... en sanonut mitään... huimas... sit ajattelin... ja sit keksin väittää hyväks vitsiks... No sit tuli se ku en uskonut niin kävi polvilleen ja kysy: Tuletko vaimokseni? Joko nyt uskot?... No sit tuli itku ja sit suunnaton onni :D TOTTAKAI!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosinta tuli yllätyksenä, mutta ratkesin onnesta! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin oltu viikko yhdessä ja sulho oli käynyt katsomassa sormusta. Silloin vähän ahdisti, vaikkakin oli ollut jopa jo sitä ennen puhetta, että naimisiin ollaan tulevaisuudessa menossa. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei nyt vielä mennä kihloihin, vaan ehkä parin vuoden päästä, koska en ollut ajatellut kihlauksen olevan meille vielä mitenkään ajankohtaista. Mutta niin sitten kuitenkin jo kesän alussa vasta tavattuamme (ja muutettuamme yhteen kolmannella tapaamiskerralla) päätimme, että mies kosii elokuussa ja käytännössä olin siihen jo suostunut ja innoissani ja onnellinen asiasta, mutta ainakin ehkä yhden kuukauden sitä kuitenkin harkitsin vielä eri kanteilta. Toinen kuukausi sitten olikin enää pelkkää odottamista, että saisi jo sen sormuksen siihen sormeen, kun sen paikka on siinä! Sitten kun tuli sovittu kihlapäivä ja virallinen kosinta (sitten jo kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen), ja vastaukseni oli varma kyllä ja olin todella onnellinen! Eli ihan ensimmäisen kerran kun tosissaan puhuimme kihloihin ja naimisiin menosta, niin järkytyin, mutta kosinnassa olin onnesta soikea! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätyin ihan täydellisesti ja halkesin onnesta! Häkellyin kun mies polvistui siihen eteeni, siinä kohtaa vasta ymmärsin mistä oli kyse (en sitä edeltävästä ihanasta, minua varten suunnitellusta "jutusta"). Kun mies kosi, en saanut sanaa suustani, halasin vaan häntä ja ilon kyyneleet valui poskilla... Hän joutui sanomaan, että et ole vielä vastannut... Elämäni onnellisin ja täydellisin hetki!! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta! :-X Elämäni rakkaus kosi minua, minusta tulee hänelle vaimo. Muuta en haluakaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta :-X vaikka aavistelinkin kosinnan olevan tulossa, päivä oli yllätys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin odottanut kosintaa niin pitkään, että kun se vihdoin tuli, niin olin lähinnä ahdistunut. Ja lopulta oli ihan sekavat tunteet, hämmennystä, iloa ja ahdistusta:D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, onnesta olin haljeta (ja olen vieläkin, vaikka kihlauksesta on jo kohta 4vuotta ja häihinkin vielä reilu vuosi)... Kosinta oli hieman ex-tempore myös miehen puolelta, ja kun hän kysyi maagisen kysymyksen, häkellyin onnesta ja taisin hetken ehtiä kyynelehtiäkin ennen kuin sain sanottua yhtään mitään. :girl_in_love: Oli kuulemma kestänyt vastaus niin pitkään että sulho ehti jo säikähtää että nyt meni pieleen... Tilanne oli tosiaan se, että suhteemme alku eteni hyvinkin nopeasti (muutin kuukauden sisällä hänen luokseen, ja tiesimme olevamme tosissamme), ja itse olin ehtinyt haaveilla kihloista jo hetken, mutta olimme kuitenkin tulleet yhteispäätökseen ettei avioliitto ole kuitenkaan vielä ajankohtainen. Kosinta tulikin sitten ihan yllärinä eikä se ollut suunniteltu, oli vain hyvä hetki. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se oli sekoitus iloa ja myös osittain helpotusta. Mies oli kosimassa yllätyksenä meiän kreikan reissulla (oltiin kyllä siis jo sovittu menevämme naimisiin, mutta halusin kuitenkin että hän erikseen kosii, ja mies sitä halusi itsekin), mutta se meni kosintaa ennen niin hermostuneeksi ressukka, että mä arvasin, etenkin kun se hipelöi jotain taskussaan koko ajan. :lol::wub:

Kerättiin sitten rannalta, jossa hän kosi vähän punaisia kiviä muistoksi. Kyllä se oli ihanaa, vaikkei ihan yllätyksenä tullutkaan. <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hämmennyin aluksi, sillä kosinta tuli yllätyksenä. Mutta päällimmäinen tunne oli kuitenkin ilo ja onnellisuus. :) Ihana hetki oli! :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me käytiin ostamassa sormukset yhdessä ja kosiminen tuli samana iltana, joten enpä voi sano muuta kuin että olin iloinen , yllätys se ei siis todellakaan ollut :flirt:

Sormuksien osto oli tosin oli melko jännittävää, koska siellä se totuus tuli vasten kasvoja "tässä sitä nyt sitten mennään". Odoteltiin kaiverruksia ravintolassa, jossa syötiin jäätelöt ja mies siellä tärisi ja hymy oli melko väkinäistä. Että sitä taisi jännittää enemmänkin kun käsitteli asian "lopullisuutta" päässään. Miehelle oli siis kihlautuminen isompi asia kuin naimisiin meno :girl_haha:

Edited by SoMa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin hurjan onnellinen, tosin ensin en oikein uskonut että kosinta oli juuri tapahtunut. Itkin ja nauroin niin, että koko Välimeri varmasti raikui :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now