Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 posts in this topic

Mulla meinasi itku tulla, kun oli lähdönhetki kirkolle. Itku meinasi tulla myös, kun häämarssi alkoi soimaan.

Mutta ei tullut itkua ja koko loppu matka alttarille oli pelkkää hymyä! :) Kuin myös koko loppu päivä! Meidän häät olivat IHANAT!!! Melkein harmittaa, että ne ovat ohi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskoin että minä en ainakaan pillitä kirkossa ja toisin kävi kun häämarssi kajahti niin tämä silloinen neiti aloitti kyynelten virran :) enkä ollut varautunut sellaiseen yhtään. ei ollut nessua mukana kun sellaista olisi tarvinnu :) Rouvana ei tainnut enää itkettää

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pelkäsin niin paljon alkavani itkeä, että tuijotin tiukasti eteeni enkä kyllä hymyillyt. Koitin lähinnä pysyä pystyssä ja olla itkemättä, en katsonut ketään vieraitakaan käytävää kävellessä, koska itku olisi tullut heti. Näin jälkikäteen kuvat kirkosta olisivat olleet kauniimpia hymyillen, mutta ei siinä tilanteessa pystynyt...Sulho onneksi loisti kuin Naantalin aurinko..

Juuri näin! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin! Ainakin mielestäni! Kyllä olin yhtä hymyä koko päivän, oli se niin ihanaa!

Yritin vielä etsiä kaikki katseellani ja hymyillä jokaiselle.. :P

Edited by morsio08

Share this post


Link to post
Share on other sites
Enpä pystynyt, jos olisin katsonut ketä tahansa silmiin, olisin purskahtanut itkuun.. en tiedä miksi, varmaan tilanne vaan oli niin ainutkertainen.

mulla oli ihan sama, harmittaa kun olisi ollut kiva nähdä oman tytön ilme :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä vain, tosin en matkalla alttarille vaan seremoniapaikalle järven rannalla. Olin itsekin todella yllättynyt, mutta olo oli vaan niin rento ja ihana, ei siinä muuta kuin hymyilyttänyt. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mut saateltiin juhlassa pihan poikki ukkelin luokse ja tiedän olleeni kuin hangon-keksi koko matkan. Jos olisin tehnyt jotain muuta kuin hymyillyt ja tuijottanut ukkelia, olisin tod näk alkanut itkemään, koska sivusilmällä näin erään ystävämme vetistelevän KUNNOLLA!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kyllä omasta mielestäni hymyilin ansiokkaasti.. Kuvissa tosin ilme näyttää lähinnä irvistykseltä :D Voi että mua jännitti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni hymyilin kovastikin mennen tullen kirkon käytävällä, kuvissa näytän kuitenkin lähinnä osaaottavalta. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin, mutta mun jännityshymy olikin aika moinen mutru.. ja kaasojen kohdalle päästyä tulikin jo itku liikutuksesta. :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

hymyilin jännittyneenä.. olin kyllä yllättävän rauhallinen siinä vaiheessa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin :) (Vaikka etukäteen pelkäsin, että itkisin mutta olikin päinvastoin, onneksi)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin leveästi :) Sulhanen oli niin jännittyneen näköinen, että jo se hymyilytti kovin! Vaikka kyllä itseäkin aika lailla jännitti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritin kyllä kovasti, mutta alttarille kävely oli niin tunteikas hetki, ettei siitä meinannut tulla mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun lähdin isän kanssa kävelemään sulhasta kohti, en sitten enää tiennytkään mistään muusta kuin sulhasestani. Katsoin koko matkan häntä ja kyllä, hymyilin :)

Takaisin tullessa hymy oli jo lähinnä virnistys :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin ja suupieli nyki hermostuneisuudesta :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen häitä lueskelin täältä, että kannattaa hymyillä ja hymyilinhän minä, vaikka jännitti ihan pirusti. Mies myös hymyili, kun olin sitä etukäteen muistuttanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hymyilin juu :) Etukäteen ehdin jo harmitella, kun kuitenkin jännittää niin paljon etten pysty kuin tuijottamaan jännityksestä kankeana eteeni ja että kuitenkin vaan itken koko toimituksen alusta loppuun..., mutta hyvinhän se sitten todellisuudessa menikin. Olo oli niin matkalla alttarille kuin koko vihkimisen ajan hyvin rento ja rauhaisa, hyvä fiilis :)

Edited by piupau

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin mietin etukäteen että näinkö siinä tilanteessa pystyy mitään muuta tekemään kun kävelemään naama peruslukemilla p:n jäykkänä kohti alttaria, mutta kyllä mua kävi hymyilyttämään heti pitkän käytävän alkupäässä :girl_haha:

Isäni oli sitten hiukka enemmän vakavana vierellä kävelemässä (kuvista näkee), vaikka väitti ensin ettei jännitä yhtään. Tositilanteessa kävikin siis just toisin päin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilytti, ja jotenkin kun kirkon ovesta käveli sisään, niin tuli valtava helpotuksen tunne! Näki kaikki läheiset ihmiset paikalla ja tiesi, että kaikki menee hyvin. Kumma kyllä, ei missään vaiheessa jännittänyt. Oltiin niin onnellisia ja sen kyllä huomasi! :):-X:-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kyllä! Siis videon ja kuvien perusteella pitäisi pikemminkin puhua säteilemisestä tai loistamisesta kuin mistään hymyilemisestä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suoraan sanottuna EI MITÄÄN KÄSITYSTÄ!! :blink: Mulla rupes itkettämään niin kauheasti että kaikki keskittyminen meni kyynelten hillitsemisen yritykseen.. Luulen että mun huulen pureminen näytti jonkinlaiselta hymyltä...? :rolleyes:

Edited by veega

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jokin hymyntapainen näyttäisi huulilla olleen kuvien perusteella :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now