Ei

Mikä on hienointa naimisissa olemisessa?

117 posts in this topic

:-X vaikkei joka hetki oltaiskaa kiinni toisissamme, niin ei tarvii ku kattoo sormusta niin muistaa että joku rakastaa minua hyvin paljon.

:-X monet kaverit joita ei ole nähnyt moneen vuoteen pitävät minua menevänä tyypinä, joka ei osaa asettua aloilleen. Muutamalla on suu loksahtanut auki kun olen kertonut, että olen naimisissa oleva nainen nykyään.

:-X minun ja appivanhempien välit ovat parantuneet entisestään. Nyt he tietävät, että heidän poikansa on tosissaan ja minä olen ykkönen hänelle. Samalla olen myös päässyt hänen lapsensa äidin varjosta pois.

:-X ajattelin, että naimisiin menon jälkeen kumpikaan ei jaksa enää panostaa suhteeseen. Yllätyin kuitenkin siitä, että osaan arvostaa ihan arkista yhteisoloa. En tarvitse kalliita illallisia todistamaan miehen rakkautta. Minulle mieluisampaa on olohuoneen sohvalla vierekkäin "kihnailu" kun katsomme jotain hyvää leffaa.

:-X nyt voidaan rauhassa miettiä, koska haluamme lapsia. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta en ikinä haluaisi mennä naimisiin lapsen syntymän jälkeen. Pahinta olisi mennä naimisiin kastamisen yhteydessä. Minut on kasvatettu siihen, että lapset kuuluvat avioliittoon. (mieheni on avioliiton ulkopuolella syntynyt, samoin hänen tyttärensä. tämä aiheutti minulle aluksi ihmetystä, mutta olen tottunut ajatukseen)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun töissä kutsutaan, vähän korostaenkin, rouvaksi ja meillä on yhteinen sukunimi eli olemme virallisesti perhe.

Ennen avioliittoa olin luvannut miehelleni että yritetään häiden jälkeen lapsen saamista vaikka en ollut ihan varma että olenko valmis. Nyt kuitenkin olen saanut elämäni ensimmäisen vauvakuumeen ja nyt vauvat näyttävätkin mielestäni söpöiltä.

Eli kai olen jotenkin aikuistunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä jotenkin kuvittelin, ettei mikään muutu, kun menee naimisiin. Samat ihmiset, sama parisuhde. Lisäksi olen aina ollut vähän "kapinallinen", joten vähän ärsyttää se, että piti mennä myöntymään perinteisiin - sukulaisteni silmissä olen vasta nyt "kunnon ihminen"...

Mutta kuitenkin, on kuitenkin aika hienoa olla naimisissa. Pari viikkoa tässä nyt vasta on rouvuutta maisteltu tosin. Olo on kuin vastarakastuneella. Yhteenkuuluvuuden tunne on entisestäänkin lisääntynyt ja olo on, no, jotenkin seesteinen. Harmi vaan, että miehen piti lähteä takaisin kotimaahansa muutamaksi viikoksi, joten tämä häiden jälkeinen huuma menee ihan hukkaan! Toivottavasti jatkuu kuitenkin vielä pitkään.

Myös hääjärjestelyistä pääseminen on plussaa, heti stressitaso laski huomattavasti.

Piti vielä sanoa, että ulkoisesti mikään ei muuttunut. Kumpikaan meistä ei vaihtanut sukunimeä (olen ihan liian feministi vaihtamaan eikä mieskään halunnut omastaan luopua) eikä kumpikaan saanut uutta sormusta.

Edited by Mindie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä se on ihaninta kun mies sanoo vaimoksi ja se kun katsoo vihkisormusta... :grin::-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tykkää kovasti kun Mies puhuu minusta rouvanaan tai vaimonaan :-X Ihanaa :-X Myöskin Vihkisormus sormessa saa ihanat wibat koko kroppaan :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

:-X Kun saan sanoa "mies" ja kuulla olevani "vaimo"

:-X Sormus

:-X Uusi sukunimi

Edited by Mariann

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kun ollaan virallisesti toistemme lähimmät omaiset. Ja se kun mies sanoo "vaimokulta" :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän mennessä häämatka. :girl_wink: Mutta kait se turvallisuudentunne on jatkossa se eniten sydäntä lämmittävä asia. :) Siis että oma nallekarhu on vierellä, vaikka mikä olisi! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies viittaa minuun vaimonaan, olemme ainakin teoriatasolla yhdessä nyt enemmän kuin avoliitossa ollessamme, eikä tuo "timskukaan" pahalta näytä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En minäkään uskonut, että mikään erityisesti muuttuisi, mutta kyllä jotain on kuitenkin muuttunut. Nyt on entistä turvallisempi olo miehen kanssa, varmuus siitä, että toinen on aina vierellä. Ihanalta tuntuu myös, kun mies käyttää nimitystä vaimo, eikä rouvittelukaan tunnu pahalta. ^_^ Sormusta on myös kiva ihailla sormessa. :grin: Yhteinen sukunimi tuo myös läheisyyttä. Luulen, että kuitenkin kaikkein paras on vielä edessä, kun esikoinen syntyy... :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin se, että sellaiset nimitykset kuin poikaystävä, avokki ym. sai vihdoin heittää jorpakkoon. Ei tarvi enää miettiä, mitä nimitystä toisesta käyttää, kun puhuu puolisostaan ulkopuolisille. Etenkin englanniksi on helpompaa, kun siinä kielessä ei ole mitään arkikielistä nimitystä avopuolisolle, joten olisi vain puhuttava "poikaystävästä", jos ei oltaisi naimisissa.

Lisäksi on jotenkin turvallinen tunne, vaikea selittää tätä.

Sekin on hyvä, ettei tarvi kuunnella neidittelyä kenenkään suusta - ei niin, että olisi tullut sellaisia tilanteita vastaankaan. Ei sitä vaan enää yli kolmekymppisenä koe olevansa mikään helvetin "neiti". On myös kivaa, kun mies puhuu vaimosta ja esittelee minut uusille tuttaville vaimonaan.

Ja kyllähän se sormuskin, siis kaksi sormusta, mieltä lämmittää.

Hienoa on myös olla naimisissa nimenomaan omannimisenä. Kun olen tavannut vanhoja koulukavereita, joilla on nimi vaihtunut, joillakin jopa kahteen kertaan, en voi kuin olla tyytyväinen ja onnellinen siitä, että olen säilyttänyt oman nimeni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies. :girl_haha: Se turvallisuuden tunne, että me ollaan naimisissa ja luvattu pitää toisistamme huolta koko loppuelämä. Tulevaisuus tuntuu nyt jotenkin paljon todellisemmalta, se että me ihan oikeasti otetaan se asuntolaina ja vielä ihan oikeasti hankitaan niitä lapsia.

Ja tietysti uusi nimi on paljon edellistä persoonallisempi, ja sain hienon sormuksen. :girl_wink: Hääjärjestelyt ja häät myös loivat hienoja muistoja paitsi toistemme, niin myös ystävien ja perheen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhteenkuuluvuudentunne. Olemme perhe! :-X Ja siitä merkkinä ihana timanttisormus sormessa... :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oikeastaan mikään ei muuttunut ratkaisevasti naimisiinmenon jälkeen - tarkoitan että ei tullut mitään sellaista kunnon ahaa-elämystä, että nythän mä olenkin rouva ja hän on minun mies ja ollaan aviopari. Rakastetaan toisiamme samalla lailla ja yhtä paljon kuin ennenkin, eikä kumpikaan halunnut/toivonut että naimisiin meneminen muuttaisi meitä jotenkin.

Tietty ollaan nyt oikein virallisesti yhdessä ja toisillemme lupauduttu, mikä tuntuu kyllä hienolta. Luulen kuitenkin, että se "avioparina olemisen" tunne tulee vasta myöhemmin. Häistä tulee kesällä vuosi eli voi olla, että sitten hääpäivänä pysähdytään pakostakin miettimään tätä meidän tähänastista yhteistä matkaa ja asiat alkaa hahmottua uudelleen.

On kyllä kiva sanoa, että "mun mies sitä-ja-tätä" tai ruksata siviilisäädyksi "naimisissa" erilaisiin papereihin, eli tavallaan sitä on ylpeä naimisiinmenostaan ja siitä, että on uskaltanut ottaa niinkin suuren askeleen elämässään. Rakkauteen on tullut se lopullisuuden elementti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama sukunimi ja sellainen pysyvyys, (kun kerran naimisissa ollaan, niin siitä ei vain enää niin heppoisin mielin erota).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juhlien järjestelystressistä pääseminen ja arkeen palaaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se juhlastressin poistuminen on ollut parasta! Enää en mistään hinnasta alkaisi värkätä noin suuria juhlia. :girl_sigh: On tietysti ihanaa, että on sama sukunimi. Muuten elämä ei ole muuttunut mitenkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tieto siitä, että me olemme nyt yhtä. Sukunimeä myöten. Ei tarvitse pelätä vastoinkäymisiä koska tietää, että molemmat on tässä täysillä mukana.

Niin ja tietty noi timantit sormessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kun mies puhuttelee mua vaimokseen ja tottakai noi timantit sormessa :-X

Mut kyllä se fiilis, että kun nyt ollaan naimisissa niin tuo vielä lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nyt meidän koko perheelle on yhteinen sukunimi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

:-X Täälläkin on jotenkin entistä läheisempi olo, en tiedä onko miehelläkin, mutta ainakin minulla.

:-X Häämatka! Meidän ensimmäinen lomamatka ulkomailla yhdessä. Oli niin ihanaa, että se tulee pysymään muistoissa vielä kauan. Tuli niin hyvä olo kun ongelmistakin selvittiin yhdessä ja vain vahvistui se tunne, että olemme hyvä tiimi!

:-X Vaimous. :grin: Rakastan sitä kun mies puhuu minusta vaimona, rakastan uutta nimeä ja toisen sormuksen pitämistä (myös mun ekat timantit!)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se kun mies puhuttelee mua vaimokseen ja tottakai noi timantit sormessa :-X

Mut kyllä se fiilis, että kun nyt ollaan naimisissa niin tuo vielä lisää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nyt meidän koko perheelle on yhteinen sukunimi :)

Ei lisättävää :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa on muutamat kysyneet, miltä tuntuu olla naimisissa, ja sit oon sanonut, et ei se oikeestaan muuttanut muuta kuin mun sukunimen. Mutta oon kyllä ehkä vähän valehdellut. Jotenkin sellainen kiintymys toiseen on vain kasvanut ja on todella hyvä olla (vaikka oli kyllä ennen häitäkin, mutta nyt on vielä enemmän). Parasta on ehkä tämä onnellisuuden ja rakkauden tunne. Tietää varmasti, että se toinenkin on tosissaan, tässä ollaan ja yhdessä jatketaan loppuun asti. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naimisissa oleminen on nostanut parisuhteen ihan uudelle tasolle. Vaikka aikaisemminkin on kokenut olevansa sitoutunut toiseen, ei se ole ollut mitään tähän verrattuna. Meillä on häiden jälkeen ollut hieman haasteellinen elämäntilanne valmistumisen ja työelämän välimaastossa. En usko, että olisimme yhdessä selvinneet tilanteesta näin hyvin, jos emme olisi naimisissa. Yhteisvastuullisuus ja kärsivällisyys ovat lisääntyneet, kun tietää, että todennäköisesti kaikki "tilit" tasaantuvat yhteisen elämän varrella.

Hauskinta on ollut miehen käytös häiden jälkeen. Mies ei varmaan kohta muista mun nimeä, kun kutsuu vaan koko ajan vaimoksi. Hieman hitaasti syttynyt mies ei nyt saisi mitenkään kyllikseen naimisissa olemisesta :) Hehkuttaa avioliittoa myös kaikille kavereilleen, jotka seurustelevat mutta eivät ole vielä naimisissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se on toi juhlastressin poistuminen ja sama sukunimi. Ja sellainen turvallisuudentunne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now