Jump to content
Naimisiin.info

Olitko helpottunut?


.o.O.o.

Recommended Posts

  • Replies 152
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Halkesin onnesta ! :-X

Kihlauksesta oli puhuttu lähes suhteemme alkuajoista asti (melkein 4 vuotta) niin paljon, että koko asia oli lähinnä muuttunut meidän keskinäiseksi vitsiksi.

Ensimmäinen tunne miehen kosittua oli epäuskon ja valtavan onnen sekoitus. Oikein klisheenomaisesti lävitseni iski kunnon heikotusaalto - olisin varmasti kaatunut, jos en olisi ollut istumassa. :grin:

Sanotaan, että kihlat tai naimisiinmeno ei muuta mitään, mutta kylllä minulla on aivan erilainen tunne sisälläni, nyt kun ollaan kihloissa ja häät edessä ensi vuonna. Tunnetta on vaikea selittää, mutta sellainen turvallinen ja ikionnellinen olo siitä, että toinen haluaa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani. (vaikkei siitä mitään epäilystä ennen kihlojakaan ollut) Luulen, että muut morsiamet ymmärtää, mitä tarkoitan.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Valitsin tulin iloiseksi, mutta olin kyllä myös vähän hämmentynyt.. Kun tosiaan mies herätti mut kesken unien (kun kello oli yli puolen yön, päivä oli just vaihtunut mun syntymäpäiväksi) ja kysyi menenkö hänen kanssaan kihloihin.. Vähän aikaa meni ennen kuin sain jotain vastattua kun olin unenpöpperössä..

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 3 weeks later...
  • 4 weeks later...
  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...
  • 5 weeks later...
  • 3 weeks later...

Oltiin oltu viikko yhdessä ja sulho oli käynyt katsomassa sormusta. Silloin vähän ahdisti, vaikkakin oli ollut jopa jo sitä ennen puhetta, että naimisiin ollaan tulevaisuudessa menossa. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei nyt vielä mennä kihloihin, vaan ehkä parin vuoden päästä, koska en ollut ajatellut kihlauksen olevan meille vielä mitenkään ajankohtaista. Mutta niin sitten kuitenkin jo kesän alussa vasta tavattuamme (ja muutettuamme yhteen kolmannella tapaamiskerralla) päätimme, että mies kosii elokuussa ja käytännössä olin siihen jo suostunut ja innoissani ja onnellinen asiasta, mutta ainakin ehkä yhden kuukauden sitä kuitenkin harkitsin vielä eri kanteilta. Toinen kuukausi sitten olikin enää pelkkää odottamista, että saisi jo sen sormuksen siihen sormeen, kun sen paikka on siinä! Sitten kun tuli sovittu kihlapäivä ja virallinen kosinta (sitten jo kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen), ja vastaukseni oli varma kyllä ja olin todella onnellinen! Eli ihan ensimmäisen kerran kun tosissaan puhuimme kihloihin ja naimisiin menosta, niin järkytyin, mutta kosinnassa olin onnesta soikea! :)

Link to comment
Share on other sites

Yllätyin ihan täydellisesti ja halkesin onnesta! Häkellyin kun mies polvistui siihen eteeni, siinä kohtaa vasta ymmärsin mistä oli kyse (en sitä edeltävästä ihanasta, minua varten suunnitellusta "jutusta"). Kun mies kosi, en saanut sanaa suustani, halasin vaan häntä ja ilon kyyneleet valui poskilla... Hän joutui sanomaan, että et ole vielä vastannut... Elämäni onnellisin ja täydellisin hetki!! :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 1 month later...

Juu, onnesta olin haljeta (ja olen vieläkin, vaikka kihlauksesta on jo kohta 4vuotta ja häihinkin vielä reilu vuosi)... Kosinta oli hieman ex-tempore myös miehen puolelta, ja kun hän kysyi maagisen kysymyksen, häkellyin onnesta ja taisin hetken ehtiä kyynelehtiäkin ennen kuin sain sanottua yhtään mitään. :girl_in_love: Oli kuulemma kestänyt vastaus niin pitkään että sulho ehti jo säikähtää että nyt meni pieleen... Tilanne oli tosiaan se, että suhteemme alku eteni hyvinkin nopeasti (muutin kuukauden sisällä hänen luokseen, ja tiesimme olevamme tosissamme), ja itse olin ehtinyt haaveilla kihloista jo hetken, mutta olimme kuitenkin tulleet yhteispäätökseen ettei avioliitto ole kuitenkaan vielä ajankohtainen. Kosinta tulikin sitten ihan yllärinä eikä se ollut suunniteltu, oli vain hyvä hetki. :girl_sigh:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Se oli sekoitus iloa ja myös osittain helpotusta. Mies oli kosimassa yllätyksenä meiän kreikan reissulla (oltiin kyllä siis jo sovittu menevämme naimisiin, mutta halusin kuitenkin että hän erikseen kosii, ja mies sitä halusi itsekin), mutta se meni kosintaa ennen niin hermostuneeksi ressukka, että mä arvasin, etenkin kun se hipelöi jotain taskussaan koko ajan. :lol::wub:

Kerättiin sitten rannalta, jossa hän kosi vähän punaisia kiviä muistoksi. Kyllä se oli ihanaa, vaikkei ihan yllätyksenä tullutkaan. <3

Link to comment
Share on other sites

Me käytiin ostamassa sormukset yhdessä ja kosiminen tuli samana iltana, joten enpä voi sano muuta kuin että olin iloinen , yllätys se ei siis todellakaan ollut :flirt:

Sormuksien osto oli tosin oli melko jännittävää, koska siellä se totuus tuli vasten kasvoja "tässä sitä nyt sitten mennään". Odoteltiin kaiverruksia ravintolassa, jossa syötiin jäätelöt ja mies siellä tärisi ja hymy oli melko väkinäistä. Että sitä taisi jännittää enemmänkin kun käsitteli asian "lopullisuutta" päässään. Miehelle oli siis kihlautuminen isompi asia kuin naimisiin meno :girl_haha:

Muokattu: , käyttäjä: SoMa
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...