Jump to content
Naimisiin.info

Itkitkö häissäsi?


Trio

Recommended Posts

  • Replies 193
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

  • 1 month later...
  • 2 weeks later...
  • 3 weeks later...

En itkenyt juurikaan.

(kirkossa kyyneleet tulivat nenästä :o Ystävällisenä vinkkinä suosittelen kuitenkin varaamaan nenäliinan johonkin / sovitun merkin sulhaselle, milloin tajuaa antaa nenäliinan -itse jouduin huomattamaan aika kipakastikin ennenkuin sulkki tajusi nessun antaa :rolleyes: )

Mutta pääasiassa hymyilin kuin naantalin aurinko (tai haljennut nauris..) koko päivän :lol:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...
  • 1 month later...

Ei meistä kumpikaan varsinaisesti itkenyt, mutta tippa kihosi linssiin molemmilla. Mulla useampaan otteeseen, miehellä kerran. Oli tosiaan hankalaa, kun kirkossa pidätetyt kyyneleet alkoivat tippua nenän kautta. Kenelläkään ei ollut nenäliinaa ja selvisin tilanteesta onneksi niiskuttamalla, mies ja pappi tosin katseli vähän kysyvästi välillä. :lol:

Link to comment
Share on other sites

Minä itkin kirkossa, itkin sulhasen isän lukiessa runon, itkin yhden hääleikin loppuhuipennuksesta... Mutta itkin koska olin NIIN ONNELLINEN ja olen vieläkin!!! Itkin kun lähdettiin häidenjälkeiseltä mökkilomalta kotiin, itkin kun katsoin videokuvaa hääjulastamme... mä olen vähän tämmönen herkistelijä! :P

Link to comment
Share on other sites

Kirkossa molemmilla vain silmät kostuivat ja kyllä jouduin jossain vaiheessa hiukan tsemppaamaan, etten repeä kokonaan. Ja sitten bestmanin puheen aikana taas kostuivat silmät, mutta kyyneleet eivät tainneet valua. Sitten juhlien lopussa ihanaa bestmania ja kaasoa kiittäessä repesin kyyneliin. Muuten pokkani piti todellakin ihmeen hyvin :)

Link to comment
Share on other sites

Kyllä kyyneleet valui muutamaan otteeseen. Kirkossa olin niin keskittynyt siihen, että tärisevät jalat kantavat, etten itkenyt. Muutenkin paniikki oli melkoinen. Mutta häävieraita vastaanottaessa tuli kyllä itku. Samoin kaasoni puhe oli todella koskettava. Taas tuli tippa linssiin kun vaan miettii. :D

Link to comment
Share on other sites

En ennättänyt :P vihkiminen maistraatissa oli sen verran lyhyt ;)

Liikuttunut toki olin onnitteluja vastaan ottaessani, mut kun uusia ihmisiä lappoi jonossa halimaan, tuli niin nopeesti aina ilon ryöppy ettei edes jaksanut itkeä!

Kaikkein lähimpänä kyyneleet oli silloin kun 2,5v kummityttömme näki minut ensimmäisen kerran hääpäivänä. Hän oli niin vilpitön sanoessaan, että olen niiiiiin kaunis ja juoksi sitten syliin..

Link to comment
Share on other sites

Häät ovat vasta vuoden päästä, mutta nyt jo nousee kyyneleet silmiin mm. runoja kutsuihin miettiessä ja musiikkia mietiskellessä.. :D

Oon tosi herkkä ja leuka alkaa väpättämään ihan vieraiden ihmistenkin häissä, joten en tiedä miten selviän omista. Ihan kauhistuttaa ajatus etten pysty hillitä parkumista, itken varmaan ennen aamenta jo meikit poskille ;)

Vinkkejä otetaan vastaan kokeneilta miten saitte pidettyä itsenne koossa!!! :)

Link to comment
Share on other sites

Luulin, että itkisin omissa häissäni alusta loppuun. Mutta: minua ei jännittänytkään enää hääpäivänä ollenkaan, eikä itkettänyt lainkaan kun astelimme alttarille. Oli vain uskomattoman upea ja rauhallinen olo, hymyilin, ja kaikki meni täysin nappiin. Hieman vain silmät kostuivat papin laulaessa Herran siunauksen, koska hänen äänensä oli aivan mielettömän kaunis. Sitten kun astelimme pois ja sitten kun vanhemmat onnittelivat, silmät kostui myös. Miehellä oli tullut tippa linssiin, kun astelimme alttarille ja sitten onnittelujen yhteydessä. Ja minun mies ei itke ikinä!

Sunnuntaina sitten itkin katsellessani videota vihkimisestä ja muistaessani sen upean tunteen.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Luulin, että olisin parkunut jo täyttä kurkkua alttarille mentäessä, kun urkumusiikki soi taustalla. Aloitin itkun vasta papin siirtyessä henkilökohtaiseen osuuteen meistä. Kuuntelin liian tarkkaa puhetta, virhe! Tuon jälkeen katselin seiniä saadakseni itkun loppumaan. Onneksi nyt meikki säilyi ja kuvistakin tuli hyviä. :) Plus sain puheen kirjallisena, joten en menettänyt mitään.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Olin myös ihan varma, että vollottaisin ainakin astellessani alttarille, mutta kuinkas kävikään: Jännitin kyllä, mutta hymyilin leveästi ja nautein täysin rinnoin koko seremoniasta ja ehdinpä jopa vaihtaa katseitakin muutamien vieraiden kanssa. Eli juuri niinkuin halusinkin :rolleyes:

Itku tuli vasta, kun päästiin mieheni kanssa pikkutunneilla hotellihuoneeseen. Vollotin sitten ilosta, onnellisiuudesta ja varmaan väsymyksestäkin ainakin puoli tuntia. Sama tapahtui aamulla kun luin vieraiden kortteja ja vieraskirjaa.

Muut vieraat kyllä sitten itki meidänkin edestä...

Muokattu: , käyttäjä: love39
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...