Guest Marienne

Miksi naimisiin?

232 posts in this topic

E: poistin :girl_haha: Kiitos Bellis yhdistämisestä!

Edited by Mary Ellen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naimisiinmeno tuntuu yli 8v jälkeen "luonnolliselta"... Meillä ei vielä ole lapsia mutta yhteinen sukunimi tuo yhteenkuuluvuutta. Vaimo sanana on ihana, tuskin maltan odottaa että mies kutsuu mua vaimoksi. :girl_haha::-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, tuntuu vaan siltä, että nyt on sen aika. :girl_sigh: Rakkautta ja halua omistautua yhteiselle elämälle, sitä se ainakin meille on.

E: Vaihdoin hymiön sopivampaan. ;)

Edited by Malssi09

Share this post


Link to post
Share on other sites

olemme naispari ja jossain vaiheessa (piakkoinkin...?) yrittämässä lasta, niin kaikki on vaan huomattavasti helpompaa kun suhteemme on rekisteröity. jos ja kun perheens isäinen adoptio tulee lailliseksi, niin ollaan ainakin valmiiksi naimisissa. puolisolleni olisi riittänyt käynti maistraatissa ja esim. ravintolassa syöminen sen jälkeen, mutta itse halusin perinteisesti oikeat häät. ja kylläpä tuo toinenkin nyt jo aika innoissaan niistä on... :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikeastaan en tiedä ihan tarkalleen MIKSI menemme naimisiin. Oikeastaan, se on ollut aikomuksena jo pitemmän aikaa. Ilman vihkimistäkin me tätä elämää taapertaisimme eteenpäin, mutta tuntuu, että suhde on hyvä virallistaa. Säästyy monelta selitykseltä (esim.isyyden todistus hamassa tulevaisuudessa.). Onneksi sulhaseni on ollut aina sitä mieltä, että naimisiin mennään, ettei tarvinnut häntä kovinkaan kummoisesti suostutella.

En usko, että elämämme tulee mitenkään suuremmin muuttumaan vihkimisen jälkeen. Olemme onnellisia ja otamme tulevat haasteet ja myrskyt vastaan nöyrästi. Parisuhteen eteen on varmasti vielä vuosien varrella tehtävä töitä, oli sitä naimisissa tai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olen vaimona mieheni lähiomainen. En enää virallisesti vieras ihminen.

Mielestäni avioliittolupaus on kaunein kunnianosoitus, jonka rakkaalleen voi antaa - kuten joku jo tuolla sanoi. En ole enää harjoituskappale tai kokeiluversio, vaan mieheni on virallisesti luvannut olla minun.

Avioliitto on julistus. Tämä mies on minun ja olemme luvanneet elää yhdessä (elämämme loppuun asti, vaikkei sitä siviilivihkimisessä pääsekään sanomaan).

Nyt voimme (=uskallamme) ottaa yhteistä lainaa ja hankkia yhteistä omaisuutta.

Lapsi ei ole vielä ajankohtainen, mutta en hankkisi lasta ennen naimisiinmenoa. Mielestäni lapsen on turvallista tietää, että vanhemmat ovat virallisesti sitoutuneet toisiinsa. Lisäksi juridiset syyt lapsiin liittyen.

Tässäpä ne tärkeimmät syyt tulivatkin sanottua. Tosin meille tulee kirkollinen vihkiminen. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei naimisiin meneminen taida loppujen lopuksi muuttaa meidän arjessamme mitään, koska olemme jo useamman vuoden asuneet yhdessä ja yhteinen asuntolainakin jo on. Mutta silti tuntuu hienolta virallistaa suhteemme ja saada sille siunaus kummankin sukujen läsnäollessa. Koska haluan ottaa mieheni sukunimen, tuo yhteinen nimikin meille ehkä vielä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menemme naimisiin, koska olemme sitoutuneet elämään yhdessä loppuun asti. Olemme tulleet perille, mihin matka on mutkitellen ollut koko ajan. Rakkaus riittää, mutta haluamme miehen kanssa laittaa siihen sinetin. Minulle tämä on todella tärkeää. Me saamme yhteisen nimen, joka tulee myöhemmin toivottavasti lasten myötä olemaan perheemme yhteinen nimi.

Olen onnellisesti saanut mallin siitä, miten avioliitto on onnellinen ja kestävä asia. Miehelläni on sama tunne. Eli aika vahva peruste elää tulevaisuudessa avioliitossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei mennä naimisiin kulttuurisista, sosiaalisista, juridisista tai taloudellisista syistä. Me halutaan yksinkertaisesti liitollemme siunaus. Avioliitto on Jumalan asettama ja haluan kunnioittaa tätä. Yhdessä ollaan oltu jo seitsemättä vuotta ja kihloissakin vuosia, joten johan tuo on toisaalta aikakin. :grin: Olen yhden miehen nainen ja totesin, että hyväksi havaittua ei kannata vaihtaa. B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän se on aina ollut mielessä, että naimisiin menen. Syyt hmmm.... ei ainakaan taloudelliset. Kait se on se rakkaus ja sitoutuminen ihan virallisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Syitä on varmaan yhtä monia kuin on ihmisiä. Minulle naimisiinmeno on sinetti rakkaudellemme. Olen samaa mieltä, että lapsi on nykypäivänä suurempi sitoumus kuin avioliitto. Meille on tosiaan lapsi jo tulossa, joten toisaalta siksikin on mukavaa mennä naimisiin. Minusta se tuo lapsellekin turvaa. Myös juridiset syyt puoltavat avioliittoa. Tässä yhteiskunnassa on vaan helpompi elää virallistetussa parisuhteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin sitoutua Jumalan ja muiden ihmisten edessä julkisesti. Avioliittohan on aika julkinen asia. Halusin ja haluan sitoutua hyviin ja pahoihin päiviin hänen kanssaan. Halusin tehdä päätöksen, sillä seurusteluamme pidin avioliittopäätöksen harkinta-aikana. Ajattelin, että joko haluamme mennä naimisiin tai sitten pitää löytää uusi mies.

Halusin heittäytyä tähän suhteeseen ja antaa kaikkeni ja unohtaa jossittelun ja liian fiilistelyn. Halusin olla hänen kanssaan miettimättä, tuntuuko minusta jokaisella hetkellä hyvältä. "Entä tällä hetkellä?" Minulle seurustelu oli tunnusteluaikaa, joka meillä loppui avioliittoon. Ei tarvitse enää stressata, tuottaako puolisoni minulle jatkuvasti ääretöntä mielihyvää. (Sellainen stressi minulla oli välillä seurustellessa. ) Nyt tuntuu, että voin keskittyä olemaan hyvä puoliso sen sijaan, että sressaisin, teinkö hyvän diilin vai en.

En mennyt naimisiin toisten painostuksesta. En jättänyt myöskään menemättä toisten ihmetyksen takia.

Näin minä tein, mutta en sano että tämä on ainoa tapa elellä ihmisiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Mielestäni rakkauden tai sitoutumisen määrä ei kasva sitä mukaa kun suhteessä ns edetään (esim kihloista naimisiin). Kun aikoinaan aloin mieheni kanssa seurustelemaan, sitouduin häneen jo silloin kunnolla, se oli heti selvä peli. En oikein osta ajatusta siitä, että avoliitto olisi jotenkin vain jonkinlainen "kevytversio" parisuhteesta."

Tämän voi nähdä monella tavalla. Kai se määräytyy itse kunkin arvoista, arvostaako seurustelua, avoliittoa, kihlausaikaa ja avioliittoa yhtä paljon. Itse näen sen tarpeellisena, että jossain kohtaa harkinta-aika päättyy ja sitoutuminen alkaa. Ellei sitten tosiaan ole heti alusta alkaen ollut aivan varma aikeistaan. Toisaalta julkinen sitoutuminen on mielestäni myös pitkälle kantava voima, joka suojelee suhdetta. Ihminen ei ehkä kehtaa tehdä nopeasti typeryyksiä, vaikka mieli tekisikin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle naimisiin meneminen on siirtymäriitti. Aiomme perustaa perheen ja (sattuneista syistä) rakentaa talon naimisiin mentyämme, joten elämämme tulee muuttumaan avoliittoaikaan verrattuna. Vaikka olen tietysti rakastanut sulhastani koko ajan täydestä sydämestäni, avioliiton solmiminen tarkoittaa että olemme vakavissamme ja lopultakin meistä tulee "oikeita" aikuisia eikä enää nuoria aikuisia. Sinänsä olen samaa mieltä muiden kanssa joiden mielestä lapsen saaminen on enemmän yhteen sitova asia kuin naimisiin meneminen. Avioitumisemme tarkoittaa, että olemme nyt valmiita tähän lasten hankkimiseen ja samalla muuhunkin sellaiseen vastuulliseen toimintaan. Tämä ei varmaan mene yhtään samalla tavalla esim pariskunnilla, jotka eivät hanki lapsia, mutta meillä menee, saamme sitten biologisia jälkeläisiä tai emme.

Kuulostaa aika pelottavalta ja tosi vastuulliselta kun sen noin kirjoittaa. Aluksi minua kyllä pelottikin kun tajusin mitä olemme tekemässä :mellow: mutta jo pitkään kaikki on tuntunut vain todella hyvältä. :-X Täytämme molemmat 29 tänä vuonna joten kyllähän tässä nuoruusaika sietääkin jo jättää taakse!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menemme naimisiin siksi, koska Rakastamme toisiamme. Toinen syy on se, että rakkaalla sulhasellani epäiltiin kasvainta... tosi vaikea asia. Astma nyt ainakin todettiin, ehkä keuhkoahtaumakin. Haluan naimisiin, koska rakastan. Tätä on vaikea sanoa, mutta olemme sielun veljeksiä (siis nainen ja mies menossa naimisiin) ja sen sinetöiminen on meille tärkeää. Vielä vaikeampaa on sanoa, että meillä on reilu kymmenen vuotta ikäeroa. Jos toinen menehtyy, niin menehtyy toinenkin, mutta sormus jää ikuisiksi ajoiksi

Olen ollut yhdessä ja seurustellut lukuisten ihmisten kanssa, takana kaksi kihlausta ja avoeroa, mutta tällaista tunnetta ei koskaan. Lisäksi haluamme lapsia (sekin epävarmaa, kun mulla endometrioosi), mutta toivomme parasta.

Lähipiirimme on tukenut meitä kovasti ja haluamme häät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ja tsulho ollaan uskossa, joten naimisiinmeno on maailman luonnollisin asia ja vielä aika nopeaan tahtiin. Halutaan astua yhteisen elämän osa-alueille (yhdessä asuminen ja seksi tärkeimpinä) Jumalan siunauksen jälkeen ja tulla yhdeksi lihaksi. Ja kyllä me rakastetaankin, koko pienten sydänten kyllyydestä.

Kuten todettua meillä kaikki tapahtui tosi nopeasti eli tapaamisesta kosintaan kului pari kuukautta ja naimisiinmenoonkin vain 9 kuukautta. Syyskuuta malttamattomana odotellessa ;):-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun kysyin sulholta, miksi hän haluaa naimisiin oli vastaus; koska rakastaa mua. Enpä itse parempaa syytä keksi.

Me ollaan seurusteltu teineistä asti eikä ylitsepääsemättömiä ongelmia ole yhteiselomme aikana ilmennyt.

Naimisiinmeno on luonnollinen askel tässä vaiheessa, sinetti suhteelle. Emme myöskään halua lapsia ennen avioliittoa, joten siksikin naimisiin on hyvä mennä vielä kun ollaan alle kolmikymppisiä. Johan tässä on kihloissakin oltu kohta 8 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menemme naimisiin täysin juridisista syistä. Turvataksemme toistemme selustan jos jotain sattuu ja koska meillä on jo kaksi lasta, heidän turvakseen myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menemme naimisiin ensisijaisesti siksi, että yhteiselämä on juridisten seikkojen osalta paljon helpompaa ja mutkattomampaa avioparille kuin avoparille. Lisäksi harkitsemme adoptiota joskus tulevaisuudessa.

Olimme pitkään sitä mieltä, että meitähän ei avioon saa (avoliitto kun on mielestämme ihan yhtä jees), mutta niin sitä vain pieni ihminen taipuu byrokratian edessä. Emme jaksa säätää keskinäisten hoitotestamenttien, testamenttien sun muiden kanssa lopun elämäämme.

Toinen, lähes yhtä tärkeä syy on mahdollisuus järjestää upeat kemut itsellemme ja läheisillemme.

Uskonnolliselta kannalta avioliitolla ei ole minulle merkitystä, sillä vaikka perheen ja perhe-elämän kunnioittaminen on yksi tärkeä uskonpykäläni (mies ei jaa uskoani), ei avioliitto meistä perhettä tee vaan yhteinen elämä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No miksipä ei? Juridiset seikat ja hyvät kemut riittävät minulle syyksi. Arkielämäämme tahi suhdetta se ei millään tavalla muuta, vaan yhtä vakaasti mennään eteenpäin kuin ennenkin. Ja johan se on aikakin, yhdestoista vuosi ehtii täyttyä jo tänä vuonna!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakastamme toisiamme ja haluamme elää toistemme kanssa ja tukena loppuelämämme. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa joko minä tai tuleva puolisoni olisi sairaalassa makaamassa tms., eikä jompikumpi saisi tietoa oman rakkaansa ja elämänkumppaninsa tilasta vain siksi, ettei ole virallinen puoliso. Avioliiton solmiminen kruunaa myös sen nykyiseen avoliittoon liittyvän sitoutumisen - sitoudumme toisiimme niin vahvasti, että olemme valmiita jakamaan omaisuutemme toisillemme ja tuleville lapsillemme ilman erillisiä sopimuksia.

Avioliiton solmimiselle on siis periaatteessa pelkästään juridisia perusteita, mutta sellaisia, joita ei syntyisi, ellei toista rakastaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on jännä..miksi naimisiin menolle pitäisi olla jokin erityinen syy? Eikö rakkaus ja sitoutumisen halu riitä? Tai multa kaverit kyseli ihan samaa (olen nuori morsian) että miksi hitossa sä haluat mennä naimisiin, eikö se olis ihan sama vaan olla parisuhteessa? Ei mulle...Mut on kasvatettu eräällä tapaa uskomaan avioliittoon, eli isäni kosi äitiä toisena yönä tapaamisesta ja he menivät kolmen viikon päästä siitä naimisiin ja ensi vuonna tulee 20 vuotta täyteen. Mä haluan naimisiin koska rakastan tulevaa miestäni ja haluan tuleville lapsille minun näkemyksen "oikeasta" perheestä. Onhan niitä muotoja muitakin, ei kaikki sovi kaikille...

Ja onhan se juridinenkin puoli siinä sitten vielä lisäturvaa tuomassa...:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkauteen en tarvitse avioliittoa, sitä riittää ilmankin, mutta juridiset syyt ja 2 lasta jotenkin tekee sellaisen tunteen, että

on helponpaa kun on naimisissa. Ja onhan se sellainen yhteenkuuluvuuden tunne ja koko perheelle sama sukunimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ihan juridisista syistä. Tottakai rakastamme toisiamme mutta olisimme kyllä yhtä sitoutuneita ja rakastuneita avoliitossakin. Lähinnä siis lapsen takia eli jos jommalle kummalle joskus tapahtuu jotain...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaudenko lisäksi... nyt vain tuntui hyvältä hetkeltä. Mieshän päivän päätti. Mullekin se taitaa olla eräänlainen siirtymäriitti, jota pidän tärkeänä kokea :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now