Onko nimen harvinaisuus tärkeää?

[Mimsi]

Ei ole tärkeää. Nimeni on nykyisellään melko uniikki ja olen kuullut siitä kyllästymiseen saakka kaikenmaailman väännöksiä ja vitsejä, onneksi kuitenkin lähinnä hyväntahtoisia... Mutta naimisiin mennessäni otan mieheni nimen, enkä koe menettäväni siinä yhtään mitään, vaikka nimi onkin nykyistä tavanomaisempi.

[juillet]

En minä miestä ole sukunimen takia valinnut

Oma nimeni on kymmenen yleisimmän joukossa ja mieheni nimeä kantaa alle 200 ihmistä Suomessa. Otan mieheni nimen, mutta päätös ei liity millään nimen harvinaisuuteen. Toisaalta jos oma nimeni olisi harvinainen, olisin halunnut ainakin keskustella miehen kanssa mahdollisuudesta ottaa yhteiseksi nimeksi oma sukunimeni

Mulla ei ole mitään ihmeempää sidettä omaan sukunimeeni (ehkä juuri sen yleisyyden vuoksi), joten en nää itseni kohdalla mitään syytä pitää sitä naimisiin mennessa. Toiveissa on ollut miehen kanssa yhteinen nimi ja miehelle nimen säilyminen on tärkeämpää (mm. perheyrityksen ja työn takia). Mulla onneksi ehtii sukunimi vaihtua just ennen ensimmäistä julkaisua. Jotenkin harmittaisi, jos niitä olisi useammalla nimellä ja kukaan ei etunimen ekan kirjaimen avulla osaisi yhdistää, että ne on kirjoittanut yksi ja sama henkilö..

[Ameno]

Itselleni nimen harvinaisuus ei niinkään ole itseisarvo. Omaa sukunimeäni, joka ei todella ole yleinen (Vrk:n järjestelmän mukaan nyk. nimenä 35) kehutaan kauniiksi ja pidän siitä itsekin. Miehen nimeä löytyy se likemmäs 15 000.. Ja kuuluu siis yleisimpien -nen -nimien joukkoon.

Koen, että sopiva nimi on se mikä ratkaisee. Oma ratkaisuni on vielä tekemättä.

[Breda]

Minä otan miehen nimen, mutta sillä onko se harvinainen vai ei, ei ole mitään merkitystä. Tällä hetkellä omalla sukunimelläni löytyy henkilöitä 1291, ja mieheni nimi on 88 henkilöllä.

Muokattu: May 16, 2010, käyttäjä: Shiraz

[rizie]

Mieheni nimi on harvinaisempi kuin omani, mutta se ei ole se syy miksi otan mieheni nimen. Eli ei ole tärkeää, ainakaan minulle.

[kitevatelma]

Ei ole kovin tärkeä juttu. Etunimeni on joka tapauksessa sen verran harvinainen että eipähän tarvitsisi koko nimeä aina tavuttaa jos sukunimi olisi vaikka Virtanen...

[Tiamin]

Minulle on omassa tapauksessani tärkeää. Minulla on suhteellisen harvinainen nimi ja vieläpä kaunis sellainen. Lisäksi meidän sukuhaara on käymässä melkoisen vähiin, joten haluaan mahdollisille lapsilleni oman sukunimeni.

Jos taas itselläni olisi yleisempi sukunimi ja miehelläni harvinaisempi, voisin kyllä vaihtaa sukunimeäni, mutta en kokisi siihen tarvetta vain siksi että saisin harvinaisen nimen.

Eli yhteenvetona: minulle nimenomaan oman pieneksi käyneen sukuni jatkaminen on tärkeämpää, kuin mitä harvinaisen nimen omistaminen noin itseisarvona.

[Cressie]

Ei se harvinaisuus niin tärkeätä ole. Minun sukunimeni on harvinaisempi kuin miehen, mutta silti otan miehen nimen. Vaikka en nyt ehkä ihan tavallisinta Virtanen-Mäkinen -nimeä haluaisi.

[Lakme]

Harvinaisuus ei varsinaisesti ole tärkeää, vaan se, että kyseessä on perheen yhteinen nimi. Kun otan puolison sukunimen, nostan nimen samalla väestörekisterin "alle 5 henkilöä" listalta pois. Omalla sukunimelläni löytyy Suomesta reilu 300 ihmistä, joten sekään ei mikään tusinanimi ole. Plussana on tietysti uniikki nimi, mutta miinuksena sitten taas se tavaaminen...

[marabello89]

No onhan se jossain määrin mulle tärkeää. Mulla on sekä etu- että sukunimi hyvin yleiset ja tavalliset, eli sikäli vaihdan ihan mielelläni harvinaisempaan sukunimeen. Kuitenkin nimen kauneus on musta tärkeämpää kuin harvinaisuus, eli rumaa/hassua harvinaista nimeä en olisi välttämättä halunnut. Mutta kauneudessakin tuleva sukunimeni päihittää nykyisen selvästi, ja yhteinen sukunimi on mulle sinälläänkin tärkeä, niin eipä ollut vaikea nimivalinta.

[Æon]

Väestörekisterikeskuksen mukaan sukunimeäni on "alle 5". Tunnen kaikki neljä meistä, mutta silti ei harvinaisuus oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa vaikka nimeni lähtisinkin vaihtamaan. En kuitenkaan näe sopivana (ei siis kuulosta sopivalta) ottaa morsiamen nimeä; suomalainen nimi kun vaan sopii suomalaiselle paremmin.

[_Jojo_]

Minun sukunimeni on paljon harvinaisempi kuin miehen. Samaa sukunimea käyttää kanssani 32 ihmistä. Tärkein syy miksi en halua vaihtaa nimeäni on se että nimelläni on tarina ja alkuperä. Tiedän siis tasan tarkkaan mistä nimeni on tullut. Tarina ei ole edes mitenkään ihmeellinen. Iso maatilan jaettiin aikaanaan kolmeen osaan ja uusien tilojen nimistä tuli sitten samalla sukunimiä. Itse en ole edes käynyt tuolla suvun pääpaikassa, mutta jotenkin se on turvallista tietää mistä oikeasti tulee.

[Guest Tiina]

Itselläni on suht yleinen sukunimi, miehelläni harvinainen, (alle 10 kpl suomessa) mieheni haluaisi ottaa minun sukunimeni. Mielestäni tämä ei tule kuuloonkaan. Tulevalle appiukolleni oli jo järkytys, ettemme mene kirkossa naimisiin, niin mitäs siihen että ainoa poika vaihtaisi suvun nimen pois? Eli minulle ei ole tärkeää sukunimen harvinaisuus, se ei ole hienostelua, mutta vanhemmille suvun jäsenille se saattaa olla tärkeä asia.

[Hannna87]

Mun nykyinen sukunimi on yksi niistä kolmesta yleisimmästä ja otan ihan mielelläni miehen harvinaisemman sukunimen. Uniikkia nimestäni ei tule, mutta samannimisten määrä laskee huomattavasti, mikä on ihan kiva asia. Jos miehen sukunimi olisi yleisempi kuin omani, en vaihtaisi.

[porcupine]

Minulla on melko yleinen sukunimi, ja vähän harvinaisempi etunimi. Täyskaimoja on jo Helsingissä vissiin viisi, ja saan välillä väärän ihmisen sähköpostia yliopiston meiliini. Avioliitossa otan mieheni sukunimen, jonka nimisiä on alle 50 ja kaikki samaa sukua. Silloin minunkin nimestäni tulee uniikki.

Kyllähän sillä nimellä jotain merkitystä on, kyllä minusta on ainakin mukava että nimeni muuttuu sellaiseksi, että kenelläkään muulla ei sitä ole. En sitten tiedä mitä ajattelisin, jos oma nimeni olisi harvinainen ja mieheni yleinen. Joka tapauksessa haluaisin varmasti saman sukunimen mieheni kanssa.

[Pongo]

Minulle se on jossain määrin tärkeää. Olen tällä hetkellä ainoa nimiseni. Olisin tosin pitänyt oman nimeni kuitenkin, vaikka olisi sitten kymmeniä kokonimikaimoja. Oma nimi on kuitenkin aina oma nimi. Minulle se on tärkeä.

[niiskunen]

Meillä on molemmilla sen verta harvinaiset sukunimet, että ei oo sillai ollu merkitystä siihen päätökseen, että otan miehen sukunimen. En uskois, että olis muutenkaan kyllä

[ruohosipuli]

Mulle nimen harvinaisuus on tärkeää. Miehellä on todella kaunis ja harvinainen sukunimi. Silti mulla olisi enemmän kokonimikaimoja jos otan miehen nimen kuin omalla tyttönimelläni.

[Kitty*]

Miehen sukunimellä on maailmassa 17 ihmistä joista melkein kaikki yli keski-ikäisiä. Me olemme ainoa nuori pari heidän suvussa mikä tarkoittaa sitä, että nimen/suvun jatkaminen lankeaa yksinomaan meidän harteille ja haluan että meidän koko perheellä eli myös minulla olisi sama sukunimi. Otan siis tällöin mieheni sukunimen.

MUTTA en voi väittää etteikö minusta olisi kiva olla etunimi+sukunimi yhdistelmältä ainoaa laatua maailmassa naimisiin mentyämme

Muokattu: February 14, 2011, käyttäjä: Kitty*

[Malssi]

Mulla oli kyllä merkitystä sillä, että mun tyttönimi on harvinainen (Suomessa 46, ulkomailla 11). En osannut edes miettiä, että ottaisin kokonaan miehen nimen vaan arvoin sen välillä, pidänkö omani vai otanko yhdysnimen. Jälkimmäiseen päädyin. Siitä tuli kuitenkin niin pitkä, että olen välillä miettinyt, että olisi ehkä kannattanut harkita vielä kauemmin... En tajunnut miettiä, millaista on kirjoittaa (ja koittaa ängetä) kilometrin mittaista nimeä kuittiin ja sitten vielä nimenselvennykseen.

[muffeli]

Mä allekirjoitan ihan vanhalla allekirjoituksellani, loppuun vain heitän epämääräisesti miehen sukunimen alkukirjaimen. Epävirallisissa yhteyksissä, jos esittelen itseni suullisesti (esim. varaan kampaaja-aikaa tms.) käytän yleensä vain omaa sukunimeäni (silloin kun sillä ei ole väliä), koska se tulee luontevammin suusta. Minäkin siis pähkäilin oman nimeni pitämisen ja yhdysnimen välillä ja päädyin jälkimmäiseen.

[Malssi]

Mä allekirjoitan ihan vanhalla allekirjoituksellani, loppuun vain heitän epämääräisesti miehen sukunimen alkukirjaimen. Epävirallisissa yhteyksissä, jos esittelen itseni suullisesti (esim. varaan kampaaja-aikaa tms.) käytän yleensä vain omaa sukunimeäni

Mäkin allekirjoitan jotain vanhalla allekirjoituksella, mutta paikoissa, missä pitää vilauttaa ajokorttia (esim. postissa, kun hakee paketteja, ja sitä oon jostain syystä tehnyt viime aikoina usein), kirjoitan uudella. Mutta tosiaan puhelimessa on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen koko nimeä käyttänyt.

Edit: Mä koitan kyllä opetella sutaisemaan nimen loppuosan jotenkin, etten kirjottais sitä tarkasti, mutta en mä tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Eiköhän se jossain vaiheessa ala luonnistua, kuitenkin.

Muokattu: February 15, 2011, käyttäjä: Malssi

[muffeli]

^ Mullakin on kaikissa henkilöpapereissa ja korteissa sellainen pidempi versio allekirjoituksesta (oma sukunimi + miehen alkukirjain + epämääräinen viivantapainen perässä), kun siinä vaiheessa oli vielä ihan hakusessa, miten sen kirjoittaisi. Nyt laitan tosiaan vain oman nimen ja miehen alkukirjaimen. Kukaan ei ole vielä urputtanut, että näyttäisi erilaiselta. Ulkomailla olen tarkempi siinä, että se näyttää ihan samalta, koska olen törmännyt muissa maissa tarkempiin käytäntöihin sen allekirjoituksen tarkistamisessa.

Ja jos palataan ketjun aiheeseen, niin kyllä mulle on jossain määrin tärkeää nimen harvinaisuus. Oma nimeni on siis suht harvinainen, enkä missään vaiheessa harkinnut siitä luopumista. Olen hyvin kiintynyt nimeeni.

[Poppi]

Ei se tärkeintä ole, mutta kivempi on olla vähän yksilöllisempi

Vaihdan itse hieman alle 5000 sukunimestä vain 102 (no minä mukaan 103)

sukunimeen ja pääsen ei niin mukavasta -nen päätteestä eroon. En kuitenkaan

tämän takia vaihtanut nimeä vaan ihan muista syistä, mutta pakko myöntää että

hieman edisti päätöstäni em. seikat

[sitruun]

En ole koskaan ollut erityisen kiintynyt nykyiseen sukunimeeni. Sen kantajia on Suomessa 13284 ja ulkomailla 632. Ei siis missään määrin harvinainen.

Haluan miehen sukunimen, koska haluan että tulevaisuudessa perheellämme on sama nimi. Sillä ei varsinaisesti ole merkitystä, kuinka yleinen tuo sukunimi tulee olemaan. En kuitenkaan katso sitä huonona asiana, että miehen sukunimi on tällä hetkellä käytössä Suomessa 56:lla ihmisellä ja ulkomailla viidellä. Mutta harvinaisuus ei kuitenkaan ole kriteeri sukunimivalinnalle.