Trio

Itkitkö häissäsi?


194 viestiä aiheessa

kyllä minua itketti.oli niin mieletön tunnelma... ja mieheltä kyllä kans valui kyyneleet silmäkulmista... ja sekös vielä nosti tunetta pintaan..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Puheen jne. kuuntelu meni mainiosti, mutta sitten piti katsoa suoraan silmiin ja sanoa omat sanamme... Se oli liikuttava hetki molemmille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä en oikeestaan itkenyt, nieleskelin kyllä kyyneleitä, kun näin alttarilla odottelevan sulhasen.. Joten vastasin vastaukset kiitos B)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En itkenyt juurikaan.

(kirkossa kyyneleet tulivat nenästä :o Ystävällisenä vinkkinä suosittelen kuitenkin varaamaan nenäliinan johonkin / sovitun merkin sulhaselle, milloin tajuaa antaa nenäliinan -itse jouduin huomattamaan aika kipakastikin ennenkuin sulkki tajusi nessun antaa :rolleyes: )

Mutta pääasiassa hymyilin kuin naantalin aurinko (tai haljennut nauris..) koko päivän :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itkin kirkossa kun erehdyin katsomaan vieraita ja lähinnä äitiäni kun kuuntelimme laulua kirkkokansaan kääntyneenä.

Hääjuhlassa itkin kun sisaruksieni lapset lauloivat meille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

kyllä itkin, lähes koko seremonian ja vielä sen jälkeenkin kun vieraat onnitteli..

olen varsin tunteellinen ihminen..

miestäni en pystynyt kunnolla vihkimisen aikana katsomaan, koska itkusta ei muuten olisi tullut loppua,

mutta kyllä hänkin kuulemma muutaman kyyneleen tirautti... :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei meistä kumpikaan varsinaisesti itkenyt, mutta tippa kihosi linssiin molemmilla. Mulla useampaan otteeseen, miehellä kerran. Oli tosiaan hankalaa, kun kirkossa pidätetyt kyyneleet alkoivat tippua nenän kautta. Kenelläkään ei ollut nenäliinaa ja selvisin tilanteesta onneksi niiskuttamalla, mies ja pappi tosin katseli vähän kysyvästi välillä. :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En itkenyt, tippa meinasi tulla linssiin kun kuulin isäni puheen mutta ei muuten kyllä itkettänyt, miehellekään ei tainnut tulla tippaa linssiin... :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En itkenyt missään vaiheessa. :)

Miehestä en tiedä, hän saattoi alttarilla kyynelehtiäkin mutta en ehtinyt sellaista seurata! :lol:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onnitteluita vastaanottaessa homma repesi :D Eli minä hiukan kyynelehdin, mies ei missään vaiheessa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei itketty kumpainenkaan hääpäivänä. Seuraavana päivänä häälahjoja ja korttien värssyjä tutkiskellessamme sitäkin enemmän. ;o) Oli hieman tunteet pinnassa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä itkin kirkossa, itkin sulhasen isän lukiessa runon, itkin yhden hääleikin loppuhuipennuksesta... Mutta itkin koska olin NIIN ONNELLINEN ja olen vieläkin!!! Itkin kun lähdettiin häidenjälkeiseltä mökkilomalta kotiin, itkin kun katsoin videokuvaa hääjulastamme... mä olen vähän tämmönen herkistelijä! :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirkossa molemmilla vain silmät kostuivat ja kyllä jouduin jossain vaiheessa hiukan tsemppaamaan, etten repeä kokonaan. Ja sitten bestmanin puheen aikana taas kostuivat silmät, mutta kyyneleet eivät tainneet valua. Sitten juhlien lopussa ihanaa bestmania ja kaasoa kiittäessä repesin kyyneliin. Muuten pokkani piti todellakin ihmeen hyvin :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä kyyneleet valui muutamaan otteeseen. Kirkossa olin niin keskittynyt siihen, että tärisevät jalat kantavat, etten itkenyt. Muutenkin paniikki oli melkoinen. Mutta häävieraita vastaanottaessa tuli kyllä itku. Samoin kaasoni puhe oli todella koskettava. Taas tuli tippa linssiin kun vaan miettii. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä tuota tullut itse kirkossa itkettyä. juhlassa meinasi pari kyyneltä tirahtaa, kun tuttu ihminen esitti meille "oikeesti" biisin.. s020.gif

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ennättänyt :P vihkiminen maistraatissa oli sen verran lyhyt ;)

Liikuttunut toki olin onnitteluja vastaan ottaessani, mut kun uusia ihmisiä lappoi jonossa halimaan, tuli niin nopeesti aina ilon ryöppy ettei edes jaksanut itkeä!

Kaikkein lähimpänä kyyneleet oli silloin kun 2,5v kummityttömme näki minut ensimmäisen kerran hääpäivänä. Hän oli niin vilpitön sanoessaan, että olen niiiiiin kaunis ja juoksi sitten syliin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Häät ovat vasta vuoden päästä, mutta nyt jo nousee kyyneleet silmiin mm. runoja kutsuihin miettiessä ja musiikkia mietiskellessä.. :D

Oon tosi herkkä ja leuka alkaa väpättämään ihan vieraiden ihmistenkin häissä, joten en tiedä miten selviän omista. Ihan kauhistuttaa ajatus etten pysty hillitä parkumista, itken varmaan ennen aamenta jo meikit poskille ;)

Vinkkejä otetaan vastaan kokeneilta miten saitte pidettyä itsenne koossa!!! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

IIIIIKKKK, mitä tuleman pitää.......

Mut voi palkata kaikenlaisiin juhliin itkijäksi :grin: Jännittääkin ihan kauheesti miten omat häät menee, jos vollotan kuin vesiputous, kyyneleitä silmistä ja nenästä! Siinä ei yks nessulina riitä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luulin, että itkisin omissa häissäni alusta loppuun. Mutta: minua ei jännittänytkään enää hääpäivänä ollenkaan, eikä itkettänyt lainkaan kun astelimme alttarille. Oli vain uskomattoman upea ja rauhallinen olo, hymyilin, ja kaikki meni täysin nappiin. Hieman vain silmät kostuivat papin laulaessa Herran siunauksen, koska hänen äänensä oli aivan mielettömän kaunis. Sitten kun astelimme pois ja sitten kun vanhemmat onnittelivat, silmät kostui myös. Miehellä oli tullut tippa linssiin, kun astelimme alttarille ja sitten onnittelujen yhteydessä. Ja minun mies ei itke ikinä!

Sunnuntaina sitten itkin katsellessani videota vihkimisestä ja muistaessani sen upean tunteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luulin, että olisin parkunut jo täyttä kurkkua alttarille mentäessä, kun urkumusiikki soi taustalla. Aloitin itkun vasta papin siirtyessä henkilökohtaiseen osuuteen meistä. Kuuntelin liian tarkkaa puhetta, virhe! Tuon jälkeen katselin seiniä saadakseni itkun loppumaan. Onneksi nyt meikki säilyi ja kuvistakin tuli hyviä. :) Plus sain puheen kirjallisena, joten en menettänyt mitään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sormusvalojen aikana itkin niin, etten meinannut saada puhuttua. Mutta samaan aikaan itki kyllä puoli kirkkoakin... Oli tosi herkkä vihkiminen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olin myös ihan varma, että vollottaisin ainakin astellessani alttarille, mutta kuinkas kävikään: Jännitin kyllä, mutta hymyilin leveästi ja nautein täysin rinnoin koko seremoniasta ja ehdinpä jopa vaihtaa katseitakin muutamien vieraiden kanssa. Eli juuri niinkuin halusinkin :rolleyes:

Itku tuli vasta, kun päästiin mieheni kanssa pikkutunneilla hotellihuoneeseen. Vollotin sitten ilosta, onnellisiuudesta ja varmaan väsymyksestäkin ainakin puoli tuntia. Sama tapahtui aamulla kun luin vieraiden kortteja ja vieraskirjaa.

Muut vieraat kyllä sitten itki meidänkin edestä...

Muokattu: , käyttäjä: love39

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään