Trio

Itkitkö häissäsi?


194 posts in this topic

Minä sain pidäteltyä enimmät kyyneleet vihkimisen ajan (tosin poskea purren), mutta kun ystävämme aloitti päätöslaulun, en enää kyennyt pidättämään kyyneliä. Lopputulos oli, ettei laulajakaan pystynyt pidättämään kyyneliään ja laulu jäi hieman kesken. Tähän samaan lauluun liittyen... lauloin tai siis yritin laulaa laulukurssilla reilu ½ vuotta häidemme jälkeen. Kun laulu alkoi soida, näin silmissäni kirkon, mieheni ja ystäväni laulamassa... ja itseni itkemässä. Lopputulos oli, että itkin 10 vieraan ihmisen edessä ja yritin laulaa :D Mahtoivat ihmiset ihmeissään :) Ystäväni lopulta lauloi laulun loppuun. Ja taisivat ne muutkin kurssilaiset lopulta ymmärtää syyn onnenkyyneliini. Ehkä pari valvottua yövuoroa alle+herkkisbiisi ei ole paras yhdistelmä tälläiselle itkupillille :):-X:girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itken jo kun edes ajattelen häitämme, eli uskoisin että itken :girl_haha: Mulla on tunnetusti falskaavat kyynelkanavat ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt kunnolla, mutta kirkossa kyllä silmät kostuivat. Hääjuhlassa sain nauraa ilon- ja onnenkyyneliä. :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pillitin koko jumalan päivän! :D Alttarilla, kaikki puheet, oman puheeni... Ja aamulla huomenlahjan saadessani pillitin myös :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pari kyyneltä tuli silmäkulmaan vihkimisen aikana, mutta en itkenyt eikä mieskään itkenyt. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelottaa jo valmiiksi..varmaan vollotan koko toimituksen ajan siihen malliin että naaman saa laittaa lasikuitukitillä uuteen uskoon juhlapaikkaa varten..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin kirkossa melkein koko ajan, onnitteluissa, omassa puheessa, tädin puheessa.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt. Juhlassa muutamien puheiden ja lauluesitysten aikana meinasi silmät kyllä hieman kostua, mutta en varmaankaan vuodattanut yhtään kyyneltä. ;) Olin koko päivän iloinen ja hyvällä tuulella, en mitenkään tavallista herkempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyyneleet meinasivat tulla silmiin vihkimisen aikana, erityisesti sormusvalojen kohdalla. Ja loppuillasta kun ystävä piti koskettavan puheen. Muuten en itkenyt häiden aikana.

..juhlissa oli kyllä niin hauskaa, että nauroin vedet silmissä. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin aamulla kampaajalla. :girl_haha: Minulle ei tehty koekampausta ollenkaan, niin jännitin tilannetta todella paljon. Sain kuitenkin aivan ihanan kampauksen ja olin lopputuloksesta niin helpottunut, että tuli itku. Kampaaja oli aivan huuli pyöreänä!

Isäni minua saattaessa purin koko ajan hammasta, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Alttarille päästyä valtasi jotenkin todella helpottunut ja lämmin olo ja jännitys oli melkein kokonaan tiessään. Sulhanen kyynelehti koko seremonian.

Hääjuhlassa kyynelehdin hieman, kun ystäväni esittivät lauluesityksen. Mieheni itki sitäkin huomattavasti minua enemmän.

Jatkojen lopulla, kun vanhempani olivat lähdössä ja tulivat hyvästelemään, sanoi isäni miehelleni, ettei epäillyt yhtään luovuttaa minua hänelle vaan teki sen todella mielellään. Siinä taas sulhaselle syy itkuun, mutta jouduin itsekin nieleskellä.

Sulhanen itki vielä kotona kortteja lukiessa, saunassa ihan vaan kaikesta jutellessa, häiden jälkeisenäkin päivänä vähän joka asiasta. :D Kertoi ennen häitä, ettei juurikaan jännitä, mutta arvelisin hänellä nimenomaan jännityksen lauenneen kyynelinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistan itkeneeni kolme tai neljä kertaa, muuten olin yhtä hymyä ja naurua koko päivän. Itkin:

a ) kirkossa, kun tätini mies lauloi hengellisen laulun rakkaudesta

b ) kun luin juhlassa ääneen tarinan miehelleni ja juhlaväelle

c ) halatessani ja hyvästellessäni isäni veljeä ja muita vieraita

d ) kun hääjuhla loppui!

Edited by Luumukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt. Ihme kyllä. Muutaman niiskauksen vedin, kun iskä onnitteli ja halas ja oli itse selvästi kovin liikuttunut. Samoin iskän puheen aikana piti keskittyä enempi. Mutta vihkimisessä lähinnä vaan hymyilytti kovasti ja muutenkin oli iloiset juhlat :) Ollaan sellasta märisijäkansaa äitin ja siskojen kanssa, että valmiiksi vähän jännitti, josko koko päivä menee itkeä tuhertaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suureksi yllätyksekseni en itkenyt ollenkaan. Yleensä liikutun tosi helposti ja pelkäsin ennakkoon että varsinkin siunaus kirkossa menee ihan itkuksi. Olin varannut laukkuuni monta nenäliinaa ja varustanut kaiken varalta vielä sulhasen puvun taskutkin niillä, mutta käyttämättä jäivät! Toisaalta helpotus, toisaalta harmi - päivän jännitys ja kiire vaikuttivat niin etten kyennyt keskittymään vihkimiseen ja siunaukseen ihan täysillä. Aika tyhmää, että liikutun enemmän jostain Satuhäiden vihkimiskohtauksesta kuin mitä omissa häissäni! wacko.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin, odotetusti. :lol:

Kirkossa tuli tippa linssiin papin puheen ja ystäväni lauluesityksen aikana. Juhlassa itkin ystävieni laulu- ja soittoesityksen ja lähes kaikkien puheiden aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En jännittänyt tai itkenyt yhtään koko häitä edeltävänä viikkona, mutta itku tuli sen saman tien kun Ruusunen kajahti soimaan ja näin mieheni siellä. Itkin koko matkan alttarille, itkin papin puheen aikana, itkin ties milloin. Juhlissa itkin musiikkiesitysten aikana, sekä äitini ja miehen äidin puheen aikana. Itkin ihan sikana :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on ollut raskauden takia tunteet aivan sekaisin ja olin varautunut järjettömään itkusouviin, mutta jo pari päivää ennen häitä minut valtasi kummallinen tyyneys. Olin ihan viilipytty koko hääpäivän. Ainoastaan alttarilla, virttä laulaessamme ääneni pääsi särkymään ja meinasin tirauttaa muutaman kyyneleen. Eikä se edes ollut mitenkään erikoisen herkkä virsi :)

Miehelläni taas oli ollut enemmän töitä kyyneleiden pidättelyssä. Ihana herkkä mieheni <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

En itkenyt, eikä mieskään. Oli niin hyvä fiilis ja en kyllä yhtään liikuttunut vaikka niin ajattelinkin ennen häitä. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siinä vaiheessa tuli itku silmään, kun pappi kysyi ensiksi mieheltä sen tärkeän kysymyksen... ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt ihan kunnolla kyynelehtinyt, mutta en kyllä kuivin silminkään päivästä selvinnyt. Useampaankin kertaan oli ihan tekemistä kyyneleiden pidättelyssä. Sama miehelläni. Tilanne oli kyllä sama myös ennen häitä esim. puheita miettiessä ja nyt vielä häiden jälkeenkin jos juhlia kovin alkaa muistelemaan. Ihana päivä :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omakseni ja muiden yllätykseksi en itkenyt lainkaan. Liikuttunut kyllä olin,mutta en itkenyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En varsinaisesti itkenyt. Muutama kyynel tuli silmäkulmaan. Ensimmäisen kerran kun erehdyin katsomaan perheystävää joka itki ja toisella kerralla kun ystäväni lauloi meille kirkossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itkin kirkossa lähes koko toimituksen ajan, siitä lähtien kun päästiin alttarille. Tai oikeastaan nyyhkin, ei mitään vuolasta kyyneleiden vuodatusta kuitenkaan. Papin puheen aikana ehkä eniten ja heti sormusten vaihdon jälkeen, aivan liian liikuttavaa. "Tahdon" onnistui kuitenkin ihan kohtalaisesti.

Itku tuli jo kirkkoharjoituksissakin kun harjoittelimme "kysymyksiä". :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now