Sukunimivalintanne (yhdistetty)

[Christina^]

Monien vääntämisien ja kääntämisien jälkeen olen 80 % miehen sukunimen kannalla ja 20 % kaksoissukunimen kannalla. Mulla on harvinainen sukunimi, tosin ei miehelläkään yleisimmästä päästä sukunimi ole. Vielä vajaa kuukausi miettiä päätöstä.

[potpourri]

Molemmat pitävät omansa. Olemme keskustelleet mahdollisen tulevan jälkikasvun sukunimestä ja ei ole poissuljettua, että hän saisi minun sukunimeni.

[Tanjuzka82]

Miehelle tuli minun sukunimeni joka on harvinainen ja suojattu.

Nyt meitä on 13kpl, kun tyttäremme kastettiin myös.

Edited July 13, 2009 by Tanjuzka82

[Ella]

Miehelle tuli minun sukunimeni joka on harvinainen ja suojattu.

Kuinkahan mones kerta tämä on kun tällä palstalla tätä toistetaan, mutta menköön vielä kerran:

Nykyään kaikki nimet nauttivat samanlaista suojaa eli erikseen suojattuja nimiä ei ole. Kaikki sukunimet ovat suojattuja!

[flaikkis]

Mulle tulee miehen nimi, halutaan sama nimi koko perheelle. Omastani en oikein pidä, ja siinä on liikaa ääkkösiä, ikuinen murheenkryyni ulkomailla. Aina haaveilin että miehellä ois täysin skandinaavimerkitön nimi, mutta jäi haaveeksi

[Guest sekameteli]

Molemmat pidettiin omat nimemme. Oma nimeni on kohtuullisen harvinainen ja pidän siitä kovasti, miehellä taas yksi Suomen yleisimmistä nimistä. Lisäksi etunimeni ja miehen sukunimi olisivat kuulostaneet joltain tyttökirjojen päähenkilöltä. Kun mieskään ei ollut halukas vaihtamaan nimeään, oli päätös sillä selvä. Tästä ei tarvinnut sen kummemmin keskustella eikä ole kaduttanut tippaakaan.

[Sispi]

Molemmat nimemme ovat ihan perinteisiä suomalaisia nimiä, eikä kumpikaan ole kauniimpi tai harvinaisempi kuin toinen. Siksipä arvomme, kumpi nimi tuleville lapsillemme annetaan. Jos miehen nimi voittaa, otan melko varmasti sen. Jos minun nimeni voittaa, mies melko varmasti pitää omansa. Mutta mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, saas nähdä miten käy. Tietysti ihanteellisinta olisi, että koko perheellä olisi sama nimi.

[Via]

Blah, mä en tiedä, häihin on aikaa kuukausi. Silloin kun naimisiinmenosta päätettiin niin olin sillä kannalla että miehen nimi tietysti (kuitenkin olen sen verran perinteinen ja haluan että lapsilla on isänsä nimi ja koko perheellä sama nimi). Ajatus kaksoisnimestä kuitenkin mietityttää vaikka kaikki joille olen asiasta puhunut kiljuvat että "Älä ota, ne on niin pitkiä ja hankalia!". Nimeni olisi siis tyyliä Maija Mäntynen-Tikka. Omaan nimeeni mulla ei kyllä ole mitään sidoksia, ainoat tuntemani samannimiset ovat isäni ja siskoni, isän isä kun kuoli nuorena eikä siihen puoleen sukua ole tullut pidettyä mitään yhteyttä. Äh. Tehokasta miettimistä vielä tää viimeinen kuukausi...

[keijutiira]

Meidän valintamme periaatteessa olisi ollut tuo yhteinen itsekeksitty uusi nimi, mutta kun ei keksitty sopivaa häihin mennessä, pidettiin molemmat omat nimemme. Jos jossain vaiheessa keksimme hyvän uuden sukunimen, saa sen luonnollisesti koko perheemme eli minä, mies ja kaksi lastamme. Lasten tämänhetkisen sukunimen määräsi ensimmäisen lapsemme sukupuoli, jos olisi tullut poika, olisivat lapset saaneet minun sukunimeni, mutta kun tuli tyttö, ovat he isänsä sukunimisiä.

[einju]

Otin miehen nimen. Se on aina ollut ihan itsestäänselvää mulle - ellei miehellä ois sitten sattunut olemaan joku karsea sukunimi

[-Julianna-]

Otan miehen nimen. Ensin meinasin pitää oman nimeni ja lapset olisivat saaneet minun sukunimeni. Miehen nimeen päädyin, koska pitäähän perheellä sittenkin olla sama sukunimi.

[mape]

Minäkin otan mieheni nimen.

[adeele78]

Me pidämme molemmat omat nimemme. Oma nimeni on sen verran harvinainen, etten halua siitä luopua, eikä sulhokaan halua vaihtaa nimeään. Mahdolliset lapset saavat minun nimeni.

[Guest Tajunnanvirta]

.

Edited October 26, 2009 by Tajunnanvirta

[PlasticPalace]

Miehen nimi tulee minullekin, en sitä ottanut silloin kun maistraatissa kävimme, vaan sitten siunaamisen yhteydessä vasta vaihtuu. Lapset ovat jo miehen nimellä.

Minäkin luovun mielelläni hieman oudosta sukunimestäni ja siirryn mieheni kauniin sukunimen käyttäjäksi.

[Villa]

Molemmat pitivät oman nimensä. Olen aina ajatellut pitäväni oman nimeni, en osaa kuvitella olevani muun niminen. Lisäksi mun sukunimi on paljon harvinaisempi kuin miehen, eikä mua oikeastaan haittaa, että sitä välillä joutuu tavaamaan.

[Emppu-pemppu]

Nimenvaihdos on edessä. Omani on tavallinen ja yleinen, mieheni harvinainen, mutta en todellakaan vaihda nimeäni sen vuoksi. Se nyt vaan on aina tuntunut itsestäänselvältä Yhdistelmä ei tule kysymykseenkään, eikä sukunimeni ole yhtä kaunis kuin sulhaseni Ja saavathan mahdolliset lapsetkin saman nimen.

[Nox]

Molemmat pitävät omansa, koska olemme niin kiintyneitä ja vahvasti identifioituneita omiimme. Lapset saavat sitten miehen nimen, koska kyllä ihmiset muutenkin tietävät, kuka niiden äiti on. Nimiasiasta keskusteltiin pitkään ja hartaasti, koska miehelle oli aluksi hyvin tärkeää, että olisi yhteinen nimi. Minä taas olin aina ollut sitä mieltä, että olen valmis harkitsemaan nimen vaihtamista, mutta tuskin sitä kuitenkaan vaihdan, ja mikäli minä harkitsen, niin sitten pitää miehenkin harkita minun nimeni ottamista. Päädyimme sitten (aika odotetusti) omien nimien pitämiseen, ja tuntuu siltä, että molemmat ovat tyytyväisiä.

[Tuikkuliini]

Pidän oman nimeni, vaikka se on melko "ruma" sukunimeksi, mutta koe sen muuttamisen tarvetta. Jotenkin tuntuu omalta pitää oma nimi.

[Jepa280810]

Minä otan mieheni sukunimen. Valinta on ollut alusta alkaen ihan selvä, oma sukunimeni on tavallinen ja miehen harvinainen. On mukavaa päästä (mahdollisesti/toivottavasti) jatkamaan heidän sukuaan. Heitä kun taitaa ollaa joku reilut kymmenen Suomessa...

[johku_]

poikkeamme tästä perinteestä, otamme molemmat uuden sukunimen, miehen suvusta

[Whisky]

Mekin kuulumme vähemmistöön; miehelle tulee minun sukunimi. Onhan se vähän ihmetystä ja keskustelua herättänyt, mutta ei mitään kovin ilkeää kommentointia tyyliin "no ootpas tosiaan tossun alla".

[Mermaid2010]

Perinteisellä kaavalla mennään, eli näillä näkymin otan tulevan mieheni nimen. Kaksoisnimeä en missään nimessä halua, mutta haluan, että olemme samannimisiä. Meillä kummallakaan ei ole hirmu yleinen nimi, joskaan ei mikään harvinaisuuskaan. Vaikka miehen nimi on nen-päätteinen, niin niitä on silti puolet vähemmän (n. 500) kuin omaani ehkä mieheni nimeä harvinaisemman kuuloista nimeä (n. 1000). Mieheni äidin tyttönimi olisi harvinen ja ihan kauniskin, mutta eihän se harvinaisuus ole mikään itsearvo, joten miksi me kummatkin vaihtaisimme nimemme.

[Naele]

Otan miehen nimen. Teen sen oikein mielelläni muutenkin, mutta myös käytännön syistä, koska haluan että koko perheellä on sama nimi. Lisäksi mies on niin perinteinen, että toivoo että otan hänen nimensä.

[Estate]

Molemmat pitivät omansa.

Olen kaikille ratkaisun ihmettelijöille sanonut, että olisin kyllä halunnut yhteisen sukunimen, mutta mies oli niin jääräpää, ettei suostunut vaihtamaan omaa nimeään No, rehellisesti sanottuna molemmista yhdistelmistä, siis mun etunimi + miehen sukunimi tai miehen etunimi + mun sukunimi olisi tullut ainakin omaan korvaan aika kamalan kuuloisia.

Miehen mummi sitten totesi sukunimistä kuultuaan, että "mies kelpasi, mutta nimi ei".