Hymyilitkö matkalla alttarille?

[silvera]

voi todellakin, ei siinä vakavana voinut olla

[Emzu]

Hymyilin Jännitti vaan niin hurjasti että meinas alkaa huuli väpättämään

[Kehäkukka]

Hymyilin kuin hangon keksi KOKO päivän ja yön(jatkot). Pappi sanoi, että harvoin tulee niin onnellisen ja rakastuneen näköinen morsian alttarille, samalla myös kyynelehdin, mutta hymyilin koko ajan. Eikä hymy ole vieläkään hyytynyt vaikka jo pari päivää itse häistä

[Tiamin]

^Sama täällä!

[hipsis]

matkalla tuntui, ettei hymyä voi olla niin leveä ja onnellinen kuin mitä olo oli. Tuntui, ettei niin leveää hymyä edes ole. koko päivän tuntui tuo onnellisen virne pysyvän huulillani.

[Cressie]

^Mulla oli sama. Ja pakko myöntää, että poskilihakset alkoi juhlassa jo jossain vaiheessa vähän krampata!

[MarbleSnow]

Hymyilin ja paljon. Liikutuksen kyyneleet tulivat vasta alttarilla.

[Mökö78]

Samoilla linjoilla

Hymyilin kyllä niin, että leuat kramppasivat, koska oli niin iloinen ja kepeä olo. Taisinpa jopa hieman vilkutella, kun näin mieluisia kasvoja kirkon penkeillä... Nyt odottelen, että pääsen näkemään videokuvaa kirkolta, jotta tiedän, miltä se OIKEASTI näytti se kävely

[Heppatyttö]

Hymyilin ja paljon! Niin maistraatissa, seuraavana päivänä kirkossa kuin juhlassakin! Niin onnellinen olin ja olen edelleen.

[Malssi]

Kyllä! Olin muutenkin kovin tunteellinen koko päivän (mikä ei kyllä mut tuntevia yhtään yllättänyt). Alttarilla itkin koko ajan niin paljon, että tarvitsin 8 nenäliinaa. Suntio oli varannut mulle niitä viisi alttarikaiteelle ja heitti vitsinä, että "Jos tarttet lisää, niin vilkuta". No, mä naureskelin, että "selvä juttu", mutta päädyin sit vinkkaamaan niiden viiden jälkeen, että tartten kuitenki lisää. Mä kyllä itkin jo harjoituksissa ja olin kuulemma ensimmäinen, jonka pappi on koskaan niissä nähnyt itkevän...

[Titvi]

Olimme tehneet tästä vitsin sulhon kanssa. Muistuttelimme jo harjoituksissa taukoamatta toisiamme, että hymyile, hymyile. Sama päti valssaamiseen, senkin aikana kannattaa hymyillä. Suosittelen lämpimästi, että matkalla alttarille katselette sivullenne. Tuttujen hymyilevien kasvojen näkeminen lämmittää ja lievittää jännitystä. Ja silloin muistaa hymynkin helpommin, kun näkee rakkaita hymyjä penkkirivi toisensa jälkeen.

[Anilize]

En pystynyt keskittymään hymyilemään. Kaikissa valokuvissakin katson maahan, koska pelkäsin kompastuvani.. Ja osittain siksikään ei hymyilyttänyt kun isäni piti saattaa minut mutta juuri ennen vihkimistä kävi ilmi ettei hän tule koska nukkui pommiin joten meidän piti vaihtaa suunnitelmaa ja sulhasen kanssa kävellä yhdessä alttarille. Olin hivenen järkyttynyt..

[miguli]

Mä yritin hymyillä, mutta meinasin lahota siihen paikkaan, kun marssi pärähti ja ovet aukes. Aloin katselemaan itkeviä ystäviä ja sukulaisia ja meinasin alkaa parkumaan. Sitten etsin katseellani sulhasen ja se auttoi. Pidin katseen sulhasessa koko loppumatkan ja sain hänestä tukea. Alttarilla oli jo helppo olla kun edessä oli tuttava pastori ja hänen rauhottava puheensa.

Pelotti katsoa kuvia kun luulin, että sisäinen myllerrys näkyisi kasvoiltani. Onneksi näytän kuvissa kuitenkin tyynen rauhalliselta ja hymyilevältä.

[Gaby]

Hymyilin, enkä saanut silmiäni irti sulhasestani! Hänkin katsoi vain minua koko käytävän pituuden ajan, siksi varmaan hymyilyttikin niin kovasti!

[Miltonia]

Hymyilin molempiin suuntiin erittäin onnellisena. Ihanaa oli myös katsella ystävien ja läheisten liikuttuneita ilmeitä matkalla alttarille.

[Frouva1234]

Olin sekä mennessä että tullessa hyvin, hyvin liikuttunut. Liikuttuneiden ystävien ja sukulaisten näkeminen vaikutti siihen aika paljon. Lähtiessä vielä nyyhkäisin kovaäänisesti .

Se, että vieraat näkivät sen, ei sinänsä mua haittaa, koska mun suvussa ollaan muutenkin poikkeuksellisen kovia itkemään . Isoisälläni oli liikanimi liittyen tähän ominaisuuteen. En osaa sellaista hävetä. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyse on onnesta.

[minskupinsku]

Kirkkoon mennessä katselin aluksi vieraita ja sulhasta(joka siis tuli minua ja isää vastaan) mutta sitten tuli itku, loppu matkan kävelin oikeestaan katse alaspäin että sain koottua itseni. Lähtiessä jo hymyilin ja olin niin onnellinen

[MoonaK]

Välillä kyynelehdin ja välillä hymyilin leveästi.

Mies hymyili, vaikka vaikuttikin olevan hieman jännittynyt. Ihanaa se kävely oli joka tapauksessa!

[Breda]

Kyllä, koko matkan hymyilin, -molemmat hymyilimme. Ja katselimme toisiamme.

[Delia]

Hymyilin koko matkan.

[maiku]

Yritin hymyillä, mutta en tiedä miltä se näytti kun pidätin itkua samanaikaisesti. Katselin miestäni minkä pystyin, välillä vilkaisin vieraita ja pahimpien itkutushetkien aikana tuijotin kattoa. Ottaen huomioon lyhyen kävelymatkan, on voinut näyttää melko harhailevalta mun katseeni

[Guest sugherng]

hymyilin ja tuijotin vain sulhasta- tosin hymy on jännän näköinen: läsnä- ja poissaoleva, jännittynyt ja rento yhtä aikaa..

[Arby]

Hymyilin. Hymyilin kyllä muutenkin kuin Naantalin aurinko ihan koko päivän alusta loppuun asti.

[Hannna87]

Kyllä, vaikka kyyneleetkin kihosi silmiin kun se Prinsessa Ruusunen pärähti soimaan. Hymyä riittikin sitten koko päiväksi. Oikeesti hymyilen varmaan ihan joka kuvassa, joka musta on otettu.

[Marenki]

Kyllä hymyilin, miten sitä olisi edes voinut olla hymyilemättä