Alya

Hymyilitkö matkalla alttarille?

402 viestiä aiheessa

Kyllä. Hymyilin koko matka alttarille, alttarilla ollessa ja sieltä poistuessa. Kuten myös koko loppuillan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Samoin kuin arvoituksella, päivä oli yhtä hymyä :-X

Muokattu: , käyttäjä: Jane2010

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin, ja vielä pitkään sen jälkeenkin :-X Kun näin sulhasen (mieheni :-X ) kävelevän vastaan käytävää pitkin, suu levisi valtavaan hymyyn ja silmät kostuivat. Se oli vaan niin ainutlaatuista.

Muokattu: , käyttäjä: Nodu

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

alttarille kävellessä ei kyllä mun naamalla hymyä nähty :grin: olin niin paniikissa. vihkimisen aikana meinasin ruveta nauramaan kun ukko polvistui niin hassusti ja koitin tökkiä sitä kylkeen että selkä suoraksi.. mutta muuten päivä oli yhtä hymyä (luulen että hymyilin kerran ja sitten kun tuuli niin kamalasti niin se hymy jämähti mun nassukalle.....) :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Keskityin niin siihen, etten kompastu puvunhelmoihin, että vakavalla naamalla varmaan mentiin... Liikuttava hetki se kyllä oli. Hymyä rupes tulemaan varmaan siinä ulkona, kun puhallettiin saippuakuplia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Muistaakseni hymyilin, vaikka pelkäsinkin kompastuvani helmaani :D Äitini ainakin sanoi että olis nyt voinut vähän itkeäkin :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nyt alkoi kyllä kans jo ensikesän koitos jännittämään, kun täällä myös tippa silmäkulmassa lueskelen näitä tarinoita.. :girl_smile:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yritin hymyillä, mutta sitten kun näin että isä vieressä itkee ja siskon kyynelkanavat vuosivat täysillä, en pystynyt pidättämään muutamaa kyyneltä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En hymyillyt, vaan itkin koko matkan, kuten lähes koko vihkimisenkin ajan. Pappi tuli vielä erikseen sanomaan hääjuhlassa, että olipas sinulle herkkä hetki kirkossa. :rolleyes:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhtä hymyä siitä asti kun ovet avautuivat kirkkosaliin ja näin kaikki ihanat ystävät ja sukulaiset :girl_smile: Epäilin ennen vihkimistä, että itkeä tihrustan koko ajan, mutta ei tullut kyyneleen kyyneltä meiltä kummaltakaan. :gpari:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kuin Hangon keksi :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kirkon ovien avautuessa meinasi tältä tytöltä lähteä taju justiinsa, mutta onneks oli isoisän käsivarresta ote. Hymyilin kyllä sitten koko matkan kun vaan liikkeelle päästiin :) Välillä oli vaan pakko katsoa sulhosta pois kun meinasi vähän liikutuksen kyyneleet pyrkiä pintaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Siinä kun seisoimme isän kanssa ennen kuin lähdimme kävelemään jännitti ihan hirveästi. Sitten isä sanoi että "Smile, you are the star" ja se laukaisi aika paljon mun jännistystä ja hymyilin leveästi ja katsoin kaikkia läheisiä silmiin koko pitkän matkan alttarille asti. :) Ihana hetki <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kuin hangonkeksi. :D Samoin sulhanen säteili koko vihkitoimituksen ajan. Kumpaakaan ei itkettänyt ollenkaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mielestäni hymyilin koko matkan, hiukan väkinäisesti kylläkin. Suupieletkin muka meinasi jo alkaa värisemään. Videolta jälkeenpäin katseltuna ilmeeni oli kuitenkin melko tavallinen, ei erityisen hymyinen muttei nyt surullinenkaan. Tämä ehkä vähän näin jälkeenpäin harmittaa, kun olo oli kuitenkin niin onnellinen!

Kirkosta poistuessa kyllä oli videollakin nähtävissä leveä hymy! :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei mitään käsitystä. :D Meillä tuli muutoksia suunnitelmiin 5 minuuttia ennen alttarille kävelyä, joten en todellakaan tiedä ilmeistäni. Toivottavasti hymyilen, enkä näytä kovin jännittyneeltä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

en hymyillyt, koko meno ja tulo matkan olin hyvin vakava, itkua niellen

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä. Hymyilin ja nautiskelin sydämeni kyllyydestä. Siinä vaiheessa ei jännittänyt enää pätkääkään. :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yritin hymyillä, jänskätti kyllä niin paljon ja ihan loppuvaiheessa oli päästä liikutuksen kyynelet. Mutta kuvista pitää tarkistaa että oliko se lähempänä hymyä vai irvistystä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itsellä ei ole mitään käsitystä asiasta, mutta kavereiden mukaan näytin "tyyneltä ja onnelliselta." Tosiasiassa mua jännitti niin paljon, että naama alkoi nykiä jotenkin hassusti siinä vihkijän puhetta kuunnellessa! Ihan kuin olis ollut elohiiri kummassakin silmässä ja suupielessä samaan aikaan. Itkenyt en vihkimisessä (ihme kyllä) yhtään!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

:girl_haha: Alkumatkan hymyilin siihen asti kun vaihdoin isän käsipuolesta sulhasen viereen ja huomasin kuinka koko eturivi on yhtä itkukuoroa!

:girl_cray: :girl_cray: :girl_cray: :girl_cray: :girl_haha:

Miehen sukulaiset ei liikutu niin että vähän silmäkulma kostuu, vaan itkevät ihan täysillä. Tuo on tarttuvaa. :girl_wink:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kyllä hymyilin koko matkan ja kirkko-osion taisin koko hääpäivän olla yhtä hymyä :grin:

Eikä jännittäny yhtään :gpari:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hymyilin kuin pieni aurinko! :D Luulin liikuttuvani, mutta ei mitään sellaisia tunteita ollut mailla halmeilla. Mulla oli vain mahtava fiilis. Varsinkin sen jälkeen, kun ukko-kulta sanoi tahdon. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään